Testaa tietosi kotimaisesta maidontuotannosta!

b) Nurmisäilörehu vastaa olemukseltaan ja ravintoainekoostumukseltaan hyvää laidunta. Sen säilönnässä varmistetaan ”kolmen H:n sääntöä”: happamuus, hapettomuus ja hygienia. Ne saadaan aikaiseksi oikealla säilöntämenetelmällä. Nurmisäilörehu voidaan varastoida joko paaliin, aumaan, torniin tai siiloon. Suomessa käytetään edelleen Artturi Ilmari Virtasen (1895–1973) – Suomen ainoa tieteen nobelisti, joka sai kemian Nobel-palkinnon 1945 uraauurtavasta työstä maatalous- ja ravintokemian alalla – kehittämää menetelmää AIV-rehusta, päivitetyin menetelmin.

Karjan rehut tuotetaan pääsääntöisesti tilan omalta pellolta 

Totta. Suomessa optimaalinen laidunkausi on sääolosuhteiden vuoksi lyhyt. Hyvä nurmisäilörehu vastaa olemukseltaan ja ravintoainekoostumukseltaan hyvää laidunta. Nurmisäilörehu tuotetaan pellolla kesän kasvukauden aikaan. Nurmisäilörehu analysoidaan laboratoriossa ja tuloksen pohjalta se täydennetään väkirehulla eläinten ruokinnallisen tarpeen mukaan.

Rehut analysoidaan säännöllisesti.
 

Tarua. Suomessa ei käytetä nautojen ruokinnassa lainkaan soijaa. Nurmipohjaisen ruokinnan valkuaistäydentäjäksi eurooppalainen rypsirouhe sopii soijaa paremmin. Rypsirouhe on kasviöljyteollisuuden sivutuote, joka soveltuu erinomaisesti suomalaisten lehmien ruokintaan. Lisäksi sillä on myönteinen vaikutus maidon hiilijalanjälkeen.

Suomalainen lehmä on soijattomuuden edelläkävijä 

a) Teknologia ja tekoäly on saapunut myös lehmiemme pariin. Se ei korvaa osaavaa karjanhoitajaa, mutta tukee hänen työtään ja mahdollistaa tarkan yksilöllisen seurannan, sekä yksilökohtaisten poikkeamien nopean havainnoinnin isommassakin karjassa. Aktiivisuuslaiteen tuomat mittaustulokset näkyvät koko ajan päivittyvänä infona navetan tietokoneella ja puhelimessa. Nykynavetat mahdollistavat lehmän lajityypillisen laumaelämän siten, että ihmisen tarvitsee siihen puuttua mahdollisimman vähän. Se mahdollistaa suurtenkin yksiköiden eläinten yksilötasoisen hyvinvoinnin. On kuitenkin edelleen erittäin tärkeää päivittäin varmistaa kaikkien eläinten hyvinvointi myös ihmisen tekeminä havaintoina.

Tekoäly navetassa

b) Melkoinen määrä todellisina tuorekiloina laskettuna. Kuiva-aine on se osa rehusta joka jää, kun siitä poistetaan kaikki vesi. Kuiva-aine sisältää kaikki rehun ravintoaineet. Keskimäärin hyvä lehmä syö päivässä 24 kiloa kuiva-ainetta. Lehmät painavat keskimäärin 650 kg. Lehmä syö kuiva-ainetta keskimäärin 4 % elopainostaan.

b) Ohrassa on viljoista parhaiten lehmän tarpeita vastaavia ravintoaineita. Ohran nopeasti pötsissä hajoavasta tärkkelyksestä lehmä saa hyvin energiaa. Lehmän ruokintaan käytettävä ohra ei ole ominaisuuksiltaan elintarvikelaatuista, joten se ei kilpaile ihmisen kanssa samasta ruoasta.

a) Suomalaisten lehmien pääravintoaine on nurmirehu. Nurmisäilörehu ei kuitenkaan ihan sellaisenaan riitä lypsylehmien energian ja valkuaisen tarpeeseen, vaan lisäksi tarvitaan viljaa (energia), rypsiä (valkuainen) sekä kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinitäydennykset. Nurmisäilörehu sitoo maahan hiiltä ja on monivuotinen kasvi, joka pitää maan kasvipeitteisenä ympäri vuoden. Karjan tuottaman lannan kanssa monimuotoisena kasvilajistona se tarjoaa elinympäristön monille luonnonvaraisille eläinlajeille.

Hyvä säilörehu on ruokinnan perusta

b) Nautoja ei lääkitä Suomessa ennaltaehkäisevästi. Pystymme jäljittämään eläimen ja sille käytetyt lääkkeet syntymästä aina lopetukseen saakka. Lisäksi Suomessa eläinten terveys on monilta osin parempi kuin muissa maissa, joten lääkitystarve on kokonaisuutena muita maita alhaisempi.

c) Bovaer® on lisäaine, joka vähentää lehmän normaalista pötsitoiminnasta tulevia metaanipäästöjä merkittävästi. Lisäaineesta ei ole lehmille tutkitusti mitään haittaa, mutta se on hinnaltaan arvokas. Suomessa lisäaine on ollut koekäytössä valituilla 40 maitotilalla, mutta helmikuussa 2026 Valio tiedotti, että se keskeyttää toistaiseksi Bovaer-ruo­kin­ta­pilotin EFSA:n uudelleenarvioinnin vuoksi. Pilotin jatkoa arvioidaan jälleen, kun uudelleenarvioinnin tulokset ovat valmistuneet.

Valio keskeyttää Bovaer-ruo­kin­ta­pilotin toistaiseksi

b) Aika monta maitopurkkia. 50 vuodessa olemme onnistuneet maitotuotoksen nousulla puolittamaan suomalaisen lehmän ilmastopäästöt. Maitotuotos on noussut lehmien koon kasvun (lehmä pystyy syömään enemmän) sekä parantuneen ruokintaosaamisen ja tehtyjen eläinten hyvinvointi-investointien myötä.

a) Robottilypsyssä lehmä käy 2–6 kertaa päivässä lypsyllä oman valintansa mukaan ja saa lypsyn aikana syödä robotilta herkkurehua. Automaattilypsy keventää merkittävästi eläinten hoitotyötä, kun fyysisesti raskas lypsytyö ei vaadi ihmisen työpanosta.

b) Kuvan naudat elävät vapaana pihattonavetassa. Kuva on otettu ruokintapöydältä, johon eläimet tulevat syömään nurmisäilörehua milloin haluavat. Kuvassa näkyvät parret ovat niin kutsuttuja lukkoparsia, joihin eläin saadaan vain tarvittaessa otettua kiinni turvallisia hoitotoimenpiteitä varten. Eläimet pääsevät ruokintapöydälle ja siitä pois vapaasti oman valinnan mukaan.

b) Lehmä valitsee olla kuumimman ajan päivästä viileässä navetassa, jossa on ilmastointi. Lehmille tulee hellestressi, jos se joutuu olemaan pitkäkestoisesti liian kuumassa ja kosteassa.

Lehmä stressaantuu helteessä

a) Ensimmäisen ternimaitoannoksen vasikka saa imemällä emältään tai tarjottuna tutista. Vasikka juo päivässä koosta ja iästä riippuen 8–20 litraa maitoa. Ternimaitovaiheen jälkeen vasikka juo täysmaitoa tai maitojauheesta valmistettua täysmaidon koostumusta vastaavaa maitoa vähintään kahden kuukauden ikään asti. Lisäksi se saa vapaasti vasikkarehua, nurmirehua ja vettä. Pikkuhiljaa kolmen kuukauden ikään mennessä vasikka kehittyy märehtijäksi.

Vasikan ruokinta

b) Syntymästä toipumiseen, elämän ensivaiheiden opetteluun ja tarvittaessa terveydellisistä syistä vasikoille käytetään yksilökarsinoita. Vasikka syntyy ilman vastustuskykyä ja on altis ympäristön bakteereille. Yksilökarsinassakin vasikka näkee ja voi koskea lajitovereitaan ja siinä oloaika pidetään niin lyhyenä kuin se vasikan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on tarvittavaa. Sen jälkeen vasikka muuttaa ryhmäkarsinaan muiden saman ikäisten ja kokoisten vasikoiden luo. Yleisimmin tämä tapahtuu viikon iässä. Jollain tiloilla vasikat elävät oman emänsä kanssa vierihoidossa, tai imettäjälehmän kanssa vasikkaryhmässä. Niiden onnistuminen vaatii paljon tilaa.

Kiinnostus vasikoiden vierihoitoon tiloilla kasvaa