Miten kalavesiä aiotaan hoitaa jatkossa?

Vähempiarvoisen kalan ja sivusaaliiden käsittely tällä hetkellä

Kalastuksessa syntyvän vähempiarvoisen kalan ja muun sivusaaliin käsittely on muuttunut viime vuosina haastavaksi, kun perinteinen jatkokäyttö esimerkiksi turkistarhojen rehuna ei ole enää mahdollista tarhauksen loputtua. Nykyinen sääntely rajoittaa hautaamista, hävittämistä ja haaskakäyttöä ja kunnilla on erilaisia tulkintoja jätteiden vastaanotosta, mikä aiheuttaa epäselvyyttä kentällä.

1. Kun kala pyydetään elintarvikekäyttöön, sovelletaan sivutuotelakia

Jos kalastaja pyytää kalaa ensisijaisesti elintarvikkeeksi, mutta saaliin mukana tulee vähempiarvoista kalaa tai syntyy perkuujätettä kalankäsittelystä, kyseessä on eläimistä saatava sivutuote. Tällöin sovelletaan:

• EU-asetusta 1069/2009 (eläimistä saatavat sivutuotteet)
• Sivutuotelakia 517/2015 ja sen nojalla annettuja asetuksia
• MMM:n asetus eläimistä saatavista sivutuotteista 783/2015 (muutoksineen 1142/2022 ja 142/2024)

Keskeiset vaatimukset

Sivutuotteita (vähempiarvoinen kala + perkuujäte) saa haudata enintään 50 kg viikossa. Tämä rajoitus on annettu MMM:n asetuksessa eläimistä saatavista sivutuotteista. 

Hautaamisesta on pidettävä kirjanpitoa, jossa mainitaan:

• Määrä (kg)
• Mitä on haudattu (lajit/perkuujäte)
• Minne ja milloin haudattu

Nämä vaatimukset koskevat vain tilanteita, joissa sivutuote syntyy elintarvikepyynnin yhteydessä.

2. Kun kyse on hoitokalastuksesta, sovelletaan jätelakia

Jos saalista ei käytetä elintarvikkeeksi, esimerkiksi järven kunnostustarkoituksessa tehtävässä hoitokalastuksessa (särkikalojen poistopyynti), koko saalis määritetään jätteeksi. Tällöin sivutuotelaki ei päde, koska kalasaalis ei synny elintarviketuotannon sivuvirrasta, vaan vesistönhoidollisesta toimenpiteestä.

Siksi sovelletaan jätelakia 646/2011, joka koskee kaikkea jätettä ja jätehuoltoa (2 § soveltamisala, 5 § jätteen määritelmä).

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Hoitokalastuksen saalis kuuluu kunnan jätehuollon määräysten piiriin. Kunnat voivat määrätä, mihin jätelaitokselle tai käsittelyjärjestelmään kalamassa toimitetaan. Käytännöt ja vastaanottovalmiudet vaihtelevat kunnittain, eikä valtakunnallista mallia ole.

Joissakin kunnissa hoitokalasaalista on jaettu asukkaille, kalastuksen yhteydessä, mutta tämä ei aina onnistu ja osa kaloista saattaa silti jäädä jäljelle.

3. Haaskan pitäminen

Haaskan pitäminen on erillinen, säädelty toimintamuoto. Se ei ole jätteen hävitystoimi.

Keskeiset periaatteet

Jos haaskalla käytetään sivutuotteita, haaska on rekisteröitävä Ruokaviraston eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Jos haaskalla taas käytetään pyöreää luonnonkalaa, rekisteröintiä ei tarvita. Tämä ero tuodaan esiin Ruokaviraston ohjeistuksessa. Haaskapaikan ympäristövaatimukset tulee huomioida (hajuhaitat, etäisyys vesistöihin ja kaivoihin). Haaskalla tulee olla todellinen käyttötarkoitus eläinten ruokinnassa, ei jätteen hävittäminen.

Lisäksi on tärkeää huomioida:

Tautitapauksissa kuolleita tai tautisaneerauksessa tapettuja kasvatuskaloja ei saa viedä haaskalle. Merialueilta, vaelluskalojen nousualueilta tai ulkomailta peräisin olevia kaloja ei saa käyttää haaskoina tautiriskien vuoksi. Nämä rajoitukset sisältyvät Ruokaviraston haaskanpito-ohjeeseen.

Mitä tehdä vähempiarvoisen saaliin kanssa?

Tällä hetkellä tämän asian kanssa on paljon haasteita. Kuntien panos ja yhteistyö, että saataisiin asukkaille helppoja keräyspisteitä biojätteelle joka voitaisiin kuntien toimesta toimittaa vaikka biokaasulaitoksille? Idea voi olla vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta tarvetta varmaan olisi. Kalavesien hoito kuuluu kaikille, myös virkistyskalastajien työpanos on merkityksellinen, jos ei niinkään suurien kalamassojen poistajana, vaan yleisesti ajatuksessa mukana olijoina, talkoolaisina. Mikäli emme hoida kalavesiä, niiden virkistysarvo heikkenee, mikä vaikuttaa myös kiinteistöjen arvon alenemiseen. Heikentyneistä kalakannoista eivät pääse nauttimaan kukaan, ei kaupalliset kalastajat kuin virkistyskalastajatkaan.

Tarvitaan yhteistyötä ja tahtoa, jotta voisimme edelleen nauttia puhtaasta, terveestä ja hyvälaatuisesta kotimaisesta kalasta. Toivottavasti myös kuntien ja kaupunkien päättävät heräävät ajoissa ja ryhtyvät toimiin yhteisen ongelman ratkaisemiseksi, osakaskunnat ja kalavesien käyttäjät tulisi myös kutsua mukaan, yhteistyössä on voimaa!

Blogi on kirjoitettu osana Biomassat kiertoon Koillismaalla -hanketta.