Veden äärellä -hanke sukelsi kansainvälisille vesille

Meillä näin, mutta mitenkäs muualla? Pohjois-Pohjanmaan vesienhoidon, kunnostustoiminnan ja verkostotyön jatkuvuutta edistävässä Veden äärellä -hankkeessa suunnattiin katse myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Vesistökunnostuksen parissa työskentelevät ympäri maailmaa painivat pitkälti samojen kysymysten kanssa kuin mekin: miten innostaa ihmiset ja sidosryhmät mukaan, miten rakentaa toimivaa yhteistyötä ja miten rahoittaa kunnostuksia pitkäjänteisesti.

Suomen vesistösäätiön työpaketin yhtenä tuotoksena julkaistu selvitys Veden äärellä – Vesistökunnostuksen toimintamalleja ja käytäntöjä kansainväliseltä kentältä kokoaa esimerkkejä toimijoista, työkaluista ja toimintamalleista, jotka voisivat kiinnostaa myös Pohjois-Pohjanmaalla. Hyviä käytäntöjä ja pilottialueita löytyy maailmalta paljon, kunhan ehtii kaivella.

Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti viittä teemaa: toimijakenttää, rahoitusratkaisuja, yhteistyöverkostoja, sekä viestintää ja sitouttamista. Alkuun päästiin asiantuntijahaastatteluiden avulla ja selvitystä jatkettiin verkosta löytyvillä tiedoilla. Esimerkkejä löytyi etenkin Euroopasta ja Isosta-Britanniasta, mutta myös Yhdysvalloista ja Uudesta-Seelannista.

Heti käyttöön soveltuvia työkaluja

Viestintä on keskeinen osa vesistökunnostusta. Sen avulla voidaan tuoda esiin kunnostusten merkitystä ja hyötyjä sekä tehdä verkostomaisesta työstä näkyvää.

Yksi kiinnostava esimerkki on EcoAdvance-hankkeessa kehitetty Freshwater Restoration Visualisation Tool. Lyhyeen kyselyyn perustuva työkalu tuottaa visuaalisen kaavion kunnostushankkeen vaikutuksista eri näkökulmista. Sitä voi hyödyntää hankkeen suunnittelussa, toteutuksen aikana ja tuloksista viestittäessä.

Kansalaistieteen puolella CrowdWater -sovellus auttaa keräämään havaintoja vesistöistä kansainvälisen joukkohavainnoinnin avulla. Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi tulvien ennakoinnissa, ja sovelluksessa on mukana myös pelillisiä elementtejä.

Myös valmiit kansainväliset tempaukset voivat toimia paikallisen toiminnan tukena. Esimerkiksi World Fish Migration Day tarjoaa mahdollisuuden nostaa vaelluskalateemaa esiin paikallisesti osana globaalia tapahtumaa. Samalla syntyy tunne yhteisestä liikkeestä: pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Verrokkeja toimijoista ja verkostoista

Kansainväliset esimerkit tarjoavat vertailukohtia myös toimijarakenteisiin. Yhdysvaltalainen Adopt A Stream Foundation on kiinnostava esimerkki kansalaisten sitouttamisesta ja kansalaistieteen hyödyntämisestä. Sen toiminta perustuu paikallisten vapaaehtoisten kouluttamiseen ja tukemiseen vesistöjen seurannassa ja kunnostuksessa.

Euroopassa puolestaan toimii useita vesistökunnostuksen verkostoja. Esimerkiksi European Centre for River Restoration (ECRR) kokoaa yhteen alan toimijoita ja tarjoaa webinaareja, tapahtumia sekä ajankohtaista tietoa kunnostuksista.  

Isossa-Britanniassa erityisen kiinnostava toimintamalli ovat River Trust -organisaatiot, jotka toimivat paikallisella valuma-aluetasolla. Ne yhdistävät kunnostustyön, varainhankinnan ja yhteistyöverkostot tavalla, joka tukee toiminnan jatkuvuutta pitkällä aikavälillä.

Inspiraatiota ja uusia näkökulmia

Kansainväliset esimerkit tarjoavat myös ideoita siihen, miten tietoa ja kokemuksia voidaan jakaa ymmärrettävästi.

Uuden-Seelannin kontekstissa kehitetty Freshwater Biodiversity Monitoring Guide auttaa kunnostusten toteuttajia suunnittelemaan seurantaa. Työkalu yhdistää kunnostustoimet, niihin kohdistuvat ympäristöpaineet ja tavoitellut biodiversiteettitulokset selkeäksi seurantakehikoksi. Interaktiivinen monitorointiopas on konkreettinen esimerkki, jonka toimintalogiikkaa voidaan hyödyntää Pohjois-Pohjanmaalla tiedon ja neuvonnan selkeyttämisessä esimerkiksi suunniteltaessa uutta Vesistökunnostajan opasta.

Uudesta-Seelannista löytyy lisäksi muitakin hyviä esimerkkejä, kuten LAWA-ympäristödatan portaali (Land Air Water Aotearoa), joka kokoaa yhteen vesistöihin liittyvää tietoa ja visualisoi sitä käyttäjäystävällisesti. Tällainen alusta voi pitkällä aikavälillä toimia inspiraationa myös Suomessa: ympäristötieto on monimutkaista ja toimijoita on moneen lähtöön. Selkeä alusta auttaa hahmottamaan näitä kokonaisuuksia ja sallii syventymisen valuma-aluetason tietoon.

Sidosryhmäyhteistyössä on kokeiltu myös luovempia lähestymistapoja. Yhteisöllinen tarinankerronta perustuu samaistuttaviin kertomuksiin, joita luotetut paikalliset vertaiset, kuten toiset maanviljelijät jakavat. Tarinat rakentavat luottamusta, jakavat kokemuksia onnistumisista ja epäonnistumisista sekä voivat kannustaa uusiin toimintatapoihin.

Ymmärrystä muuttuvasta toimintaympäristöstä

Aikaamme kehystää ilmastonmuutos, luontokato ja uusi sääntely. Samalla keskustelu rahoituksesta on muuttumassa.

Kunnostuksia tarkastellaan yhä useammin ekosysteemipalvelujen ja monihyötyisten investointien näkökulmasta. Vesistöjen kunnostusta ei tule nähdä vain luonnonsuojeluna, vaan se liittyy myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, riskienhallintaan ja alueelliseen elinvoimaan.

Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla olisi potentiaalia kehittää pysyvämpiä rahoitusratkaisuja, jotka yhdistävät julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja yritysten panostuksia. Näin kunnostusten vaikutukset voisivat jatkua myös hankkeiden päättymisen jälkeen.

Samaan aikaan luonnonarvomarkkinat ovat nousemassa osaksi rahoituskeskustelua. Suomessa niiden kehitys on vielä alkuvaiheessa, mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa markkinat ovat jo pidemmällä. Sieltä voidaan hakea ymmärrystä siihen, miten yritykset voivat osallistua luonnon tilaa parantaviin investointeihin. 

Mitä tästä voisi ottaa mukaan?

Kansainvälisistä esimerkeistä nousee muutamia ajatuksia myös Pohjois-Pohjanmaan vesistökunnostukseen. Valmiita työkaluja ja menetelmiä kannattaa rohkeasti kokeilla. Samalla paikallistason toiminta, erityisesti valuma-aluetasolla tarvitsee tuekseen koordinaatiota ja pitkäjänteistä rahoitusta. Tässä esimerkiksi brittiläisten River Trust -organisaatioiden kokemuksista voisi olla opittavaa. Kansallinen koordinaatio toimii selkärankana, mutta paikallistoimijoilla on valmiudet luoda pitkäaikaisia kumppanuuksia alueellisesti.

Yhtä tärkeää on ymmärrettävä ja helposti saavutettava tieto. Kun tieto on selkeää ja yhteisesti koottua, se tukee paikallista toimintaa ja tekee siitä näkyvämpää. Myös luoville ja ihmislähtöisille viestinnän tavoille kannattaa antaa tilaa. Veden äärellä -hankkeessa on jo kokeiltu vesien kulttuuriperinnöstä ammentavaa lähestymistapaa, joissa ihmiset ovat kokoontuneet keskustelemaan vesistä esimerkiksi muistojen kautta. Kun ihmiset kohtaavat, syntyy uusia ideoita ja innostusta.

Hankkeen aikana olen saanut tutustua tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan vesistökunnostuksen toimijaverkostoon. Pari asiaa on käynyt nopeasti selväksi: verkosto on vaikuttava ja ihmiset ovat mukana sydämellä.

Siksi erään selvityksestä pitämäni esityksen jälkeen esitetty kommentti jäi erityisesti mieleeni:

Miten varmistaisimme, että jos jonain päivänä joku tekee vastaavan selvityksen vaikka Uudesta-Seelannista käsin, hän voisi löytää hyvänä esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaan vesistökunnostusverkoston?

Tutustu selvitykseen

Vilma Kaukavuori, Suomen vesistösäätiö