Minne kimalaiset menevät talveksi?

Talvi on kuningattaren selviytymiskamppailua

Kimalaiset ovat yhdyskuntahyönteisiä, mutta toisin kuin tarhamehiläiset, niiden yhdyskunnat eivät selviä talven yli. Kimalaiset eivät siis oikeastaan mene minnekään, vaan loppusyksystä yhdyskunnan kaikki yksilöt, työläiset ja kuhnurit, kuolevat. Vain kuningatar talvehtii. Kesän aikana uusi kuningatar parittelee ja etsii itselleen suojaisan paikan, jossa se viettää koko pitkän talven horroksessa. Paikka voi olla maan alla, heinikon suojassa, risukasassa tai rakennuksen kolossa ja joskus jopa linnunpöntössä.

Maatalousympäristön merkitys talvehtimiselle

• Talvehtimispaikkojen määrä ja laatu vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kuinka moni kuningatar selviää kevääseen. Maatilaympäristössä viljelykäytännöt voivat joko tukea tai heikentää kimalaispopulaatioiden elinmahdollisuuksia. Tässä muutamia käytännön keinoja, joilla viljelijä voi edistää kimalaisten talvehtimista:
• Jätä lehtikasat, heinikko ja karike rauhaan. Nämä tarjoavat suojaa horrostaville kuningattarille.
• Säästä risu- ja kivikasat sekä lahopuu. Ne tarjoavat hyviä suojapaikkoja etenkin metsäisillä reuna-alueilla.
• Vältä kaikkien reunavyöhykkeiden ja niittyjen siistimistä syksyllä. Syysrauha mahdollistaa onnistuneen talvehtimisen.
• Ylläpidä metsäsaarekkeita, ojanvarsia ja pensaikkoja. Ne tarjoavat suojaisia mikroympäristöjä.
• Rajoita kemikaalien käyttöä. Torjunta-aineet voivat vaikuttaa haitallisesti myös talvehtiviin hyönteisiin.

Tärkein luonnonvarainen pölyttäjämme

Kimalaiset ovat erittäin tehokkaita pölyttäjiä, erityisesti viileässä ja kosteassa ilmassa, jolloin monet muut pölyttäjät ovat passiivisia. Usein juuri ne kevään ensimmäiset pöpperöiset lentäjät ovat kimalaisia – kuningatar on juuri herännyt talviuniltaan ja etsii tienvarren pajukosta tai leskenlehdeltä siitepölyä ja mettä pitääkseen yllä energiatasonsa. Tämän jälkeen se aloittaa pesän rakennuksen, jonne lopulta muodostuu muutaman kymmenen tai jopa muutaman sadan kimalaisen populaatio.

Kimalaiset ovat myös tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiämme ja niiden varassa on erityisesti metsämarjasadon pölytys. Ajatella mitä olisi elämä ilman mustikkaa, tai hillaa? Kiitos kimalaisten saamme nauttia näistäkin!

Kevät kertoo, miten kuningatar selvisi

Kun kevätaurinko levittää varhaisia lämpiä säteitään ja ensimmäiset kimalaiskuningattaret ilmestyvät etsimään pesäpaikkaa, kertovat nämä ensilennot meille, kuinka hyvin ympäristö on onnistunut tarjoamaan suojaa horrostamisen ajaksi. Vaalimalla näiden pienten uurastajien talviunta, luomme seuraavalle kesälle parhaat mahdolliset olosuhteet pölyttäjien menestyä maailman tärkeimmässä työssään. Eikä tämä tietenkään rajaudu vain kimalaisiin – samat ohjeet koskien ympäristöämme koskee myös lukuisia talvehtivia pölyttäjiä. Kimalaiset ovat vain yksi osa laajaa monimuotoisuuden kokonaisuutta, mutta tärkeä sellainen.

Syksyiset toimet ja pienetkin luontoa huomioivat teot talvehtimisrauhaa varten voivat keväällä tarjota ilahduttavia merkkejä tulevista kimalaispopulaatioista. Ja kun tunnet tilasi elonkirjon, eli sen biodiversiteetin, osaat luonnostasi tukea luontoa sen omassa työssään. Ja kaikki voittaa.

Vinkki viljelijälle: Säästä sopivia suojapaikkoja kuten risukasoja ja heinikoita, vältä syksyn siivousvimmaa ja suunnittele viljely-ympäristö tukemaan luonnon monimuotoisuutta. Pölyttäjäystävällinen tila tukee satovarmuutta - niin pelloilla kuin metsissä.

Blogi on tuotettu MaKe-hankkeessa.