Vieraslajien torjunta on teko luonnon hyväksi

2 min lukuaika

Uhanalainen luonto· Maisema mielessä

Vieraslajien torjunta on ajankohtaista juuri nyt, ja alkukesä on parasta aikaa työn aloittamiseen. Torjuntaa voi tehdä itse, talkoilla tai vaikka tyhy-päivän merkeissä, ja maisema-asiantuntijoilta voi tilata aiheesta luentoja ja neuvontaa. Muista, että torjunta vaatii useamman vuoden sitoutumista – mutta oikein toteutettuna sillä saadaan aikaan pysyviä tuloksia luonnon hyväksi.

20250715 175838
Viitapihlaja-angervo leviää tehokkaasti maavarsiensa avulla ja muodostaa tiheitä, peittäviä kasvustoja, jotka syrjäyttävät muuta kasvillisuutta ja heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Sen lehdet ja kukat sisältävät mm. sinihappoa, mikä hidastaa hajoamista ja muuttaa kasvupaikan ekologiaa vähentäen kasvilajistoa ja sammalpeitettä.

Alkukesä tarjoaa parhaan hetken tarttua vieraslajien torjuntaan. Kun kasvustot ovat vielä hallittavissa, oikea-aikaisilla toimilla voidaan tehokkaasti estää siementen muodostuminen ja uusien esiintymien synty. Jokainen torjuntakerta on konkreettinen teko lähiluonnon hyväksi.

Torjuntaa voi tehdä itsenäisesti omalla maalla, mutta yhä useammin sitä toteutetaan myös yhteisöllisesti. Kyläyhdistykset, maanomistajat ja työyhteisöt voivat järjestää talkoita tai vaikka tyhy-päiviä vieraslajitorjunnan merkeissä. Samalla tehdään konkreettista luontotyötä ja lisätään tietoisuutta haitallisista lajeista.

Apua ja asiantuntemusta on myös saatavilla. Maisema-asiantuntijoilta voi tilata vieraslajeihin liittyviä luentoja tai infotilaisuuksia, joissa käydään läpi tunnistaminen, torjuntamenetelmät ja kohteiden priorisointi. Lisäksi verkosta löytyy runsaasti ajantasaista tietoa torjunnan tueksi.

Monille tutut komealupiini, jättipalsami, kurtturuusu ja aasialaiset tattaret leviävät edelleen tehokkaasti, mutta rinnalle on noussut myös uusia haasteita, kuten viitapihlaja-angervo ja piiskut. Lisäksi on joukko haitallisia lajeja – kuten isotuomipihlaja, pikkutalvio, rehuvuohenherne sekä etelän- ja japaninruttojuuret – joita ei vielä ole virallisissa vieraslajiluetteloissa, mutta joiden leviämistä tulee silti estää.

Komealupiini pellossa heikentää sadon määrää ja laatua sekä voi päätyä rehuun, jossa sen sisältämät alkaloidit aiheuttavat syöntihaittoja ja mahdollisen myrkytysriskin eläimille. Runsastuessaan se kilpailee viljelykasvien kanssa ja vaatii pitkäjänteistä torjuntaa.

Paikallisesti haasteet näkyvät jo selvästi. Rehuvuohenherne on ollut erityinen ongelma Teijontien varrella jo useiden vuosien ajan, ja sen torjuntaan on tehty erilaisia kokeiluja. Pikkutalvio puolestaan on lähtenyt erityisesti Varsinais-Suomessa leviämään pihoilta ympäröivään luontoon, mikä tekee siitä uudenlaisen riskin alueen monimuotoisuudelle.

Pikkutalvio on ainavihanta kasvi, joka kukkii touko-kesäkuussa. Sen varsi on rento ja juuret voivat kehittyä myös varren nivelkohdista, jos se on kosketuksissa kostean maaperän kanssa.

On hyvä muistaa, että vieraslajien torjunta ei ole kertaluonteinen projekti vaan prosessi. Parhaat tulokset saavutetaan, kun torjuntaa jatketaan usean vuoden ajan ja kasvustojen tilannetta seurataan säännöllisesti. Pitkäjänteisyys palkitaan – ja jokainen poistettu kasvusto on askel kohti monimuotoisempaa ympäristöä.

Turvallisuus kuuluu aina mukaan tekemiseen. Esimerkiksi jättiputkea torjuttaessa on huolehdittava asianmukaisesta suojautumisesta, sillä kasvineste voi aiheuttaa iho-oireita.

Vieraslajien torjunta on investointi tulevaisuuteen: mitä aikaisemmin ja systemaattisemmin työhön ryhdytään, sitä helpompaa ja tehokkaampaa se on.