Varmista maitotuotos helteillä parhaiden rehujen avulla

Kesäaikana puhtaus on puoli ruokaa rehujen kanssa. Kevään ja kesän aikana usein syötössä ovat varastojen loppuerät, joiden ruokinnallinen ja säilönnällinen laatu haastaa päivittäistä ruokinnan toteutusta.  Ruokintapöydän puhdistamiseen sekä rehujätteiden siivoamiseen on hyvä kiinnittää kesäaikana erityistä huomiota, sillä ne lämpenevät nopeasti ja alkavat haista pahalle, jolloin lehmien kuiva-aineen syönti heikkenee entisestään. Säilörehusiiloilla ja aumoilla on huolehdittava, että rehun kulutus etenee riittävän nopeasti, jotta lämpenemistä ei pääse tapahtumaan. Sopiva etenemistahti kesällä rehusiilolla on minimissään 15 cm vuorokaudessa. Mikäli syötetään useampaa siiloa yhtä aikaa, on seurattava, että rehut pysyvät mahdollisimman stabiilina eikä lämpenemistä ilmene. Säilörehujen kesäsyöttöä ajatellen siilojen mitoituksia onkin hyvä pohtia jo varastojen rakennusvaiheessa. 

Rehusiilojen rintuuksien siisteyteen ja rehun stabiiliuteen vaikuttaa myös rehun irroitustapa siilosta. Rehun repiminen ilman leikkuria altistaa rintuuksen löystymiselle ja hapen pääsylle rehun sekaan, jolloin rehun pilaantumisriski kasvaa. Leikkurilla otetussa tasaisessa pinnassa hapen kanssa tekemisissä oleva rehumassa on pienempi. Seosrehun lämpenemisen estoon voi tarvittaessa käyttää happoa tai muita valmisteita, joilla ehkäistään rehun ennenaikainen pilaantuminen. 

Helle laskee syöntiä – energian tarve ei vähene

Lypsylehmät alkavat kärsiä lämpöstressistä vaikkei lämpötila vielä olisi hellelukemissa. Korkeatuottoinen lehmä alkaa kärsiä lämpöstressistä ilman lämpötilan ylittäessä +20 astetta ja ilmankosteuden nousu pahentaa lämpimän kelin vaikutusta. Tämä näkyy alentuneena kuiva-aineen syöntinä, jolloin haasteena on samanaikainen lehmän ylläpitoenergian tarpeen nousu hengitystyön, lämmönluovuttamisen ja aineenvaihdunnan muutosten vuoksi. Tällöin lehmä tarvitsee enemmän energiaa pienemmällä syödyllä kuiva-ainekilomäärällä. 

Alhaisempi kuiva-aineen syönti vähentää lehmien ravintoaineiden saantia, joka on havaittavissa maidon pitoisuuksien laskuna sekä solutason nousuna. Siksi parhaiden säilörehujen syöttäminen kesäaikana voi olla yksi kannattavimmista ruokinnallisista päätöksistä. Tilatason kokemukset ovat osoittaneet, että edelliskesän ykkössadon säästäminen kesän hellejaksoille on pitänyt tuotostason jopa parempana kuin talvella, sillä kevätsäilörehussa on yleensä hyvä sulavuus ja korkea syöntipotentiaali. 

Korkeatuottoisten lehmien kesän ajan ruokinnassa tasapainoillaan pötsin terveyden sekä riittävän syönnin kanssa. Kuitua tarvitaan pötsin tehokkaaseen toimintaan, mutta liian kuitupitoinen ruokinta vähentää kuiva-aineen syöntiä ja sen sulatus tuottaa elimistössä myös ylimääräistä lämpöä. Ruokinnan valkuaistasoon on hyvä kiinnittää huomiota, sillä ylimääräisen valkuaisen käsittely lehmän elimistössä kuluttaa energiaa. 

Uuden rehun jako on hyvä ajoittaa helteellä viileämmälle ajankohdalle kuten illalle. Tihennetyt rehunjakokerrat sekä rehun työntäminen lähemmäksi useasti pitävät rehuannoksen lehmille houkuttelevana ja pienentävät lajittelumahdollisuutta. Lämpimällä säällä on tärkeää turvata kivennäisten, etenkin natriumin, magnesiumin ja kaliumin riittävä saanti, sillä niitä poistuu elimistöstä hikoilun myötä. Natriumia ruokintaan voidaan lisätä esimerkiksi soodan avulla, joka toimii myös pötsin happamuutta puskuroivana aineena. Markkinoilla on myös useita muita valmisteita, jotka toimivat pötsin pH:n tasapainottajina. Hyvän syönnin turvaamiseksi on tärkeä huolehtia riittävästä vedensaannista sekä vesialtaiden ja -kuppien päivittäisestä puhtaudesta.

Tärpit kesäajan ruokintaan

• Nosta ruokinnan energiatasoa, seuraa syöntiä sekä märehtimistä
• Huolehdi kivennäisten riittävästä saannista, suolaa tarvittaessa tarjolle
• Pidä huoli vesialtaiden ja -kuppien päivittäisestä puhtaudesta
• Siivoa rehujätteet ruokintapöydältä päivittäin, puhdista myös rehunjakolaitteet
• Ruoki viileään vuorokaudenaikaan, huolehdi että rehua on jatkuvasti saatavilla

Artikkeli on julkaistu alunperin Nauta-lehdessä 3/2026. Blogiteksti on tuotettu Laidunsäätiön tuella.