Sopivaa rehua eri eläinryhmille yhdessä kehittäen

Rehun laadun avaintekijät

Rehuntuotanto pohjautuu peltoon ja siellä tehtäviin toimenpiteisiin. Usein suunnittelun tavoitteena on tarpeellinen määrä karkearehua. Erityisesti hankalina kasvukausina voi olla vaikea saada tarpeeksi rehua. Jos kokoviljasäilörehu toisi ruokintaan tarpeellisen lisän, saisiko tarvittavan nurmirehumäärän pienemmältä pinta-alalta? Saisiko hieman viilatulla lannoituksella lisäkasvua tai olisiko korjuussa jotakin tarkennettavaa?

Jokaiselle eläinryhmälle sopiva rehu

Rehun kokonaismäärän lisäksi täytyy miettiä, että eri eläinryhmät saavat tarpeeksi niille sopivaa rehua. Hiehot ja umpilehmät tarvitsevat erilaisen rehun kuin lypsävät. Ehkäpä viljely-kiertoa voisi suunnitella niin, että näille eläinryhmille korjataan rehu sitä varten suunnitelluilla peltolohkoilla. Palkokasvit esimerkiksi voivat tuoda hyvän lisän lypsylehmien rehuun, mutta vanhemmista nurmista ne usein häviävät, jolloin rehu on sopivaa muille eläimille. Tämän rehun korjuu ja lannoituskin voidaan säätää sitten eläinryhmälle sopivammaksi.

Laji- ja lajikevalinnoilla vaikutusta

Rehun ruokinnallisen laadun, kuten valkuainen, sulavuus ja sekä sulava, että sulamaton kuitu, säätämiseen ja tarkentamiseen voidaan pohtia vinkkejä toki oikeasta korjuuajankohdasta, mutta myös kasvilaji- ja jopa lajikevalinnoilla.  Esimerkiksi timotei on edelleen se paras perusheinä säilörehuun, kunhan valitaan sopivat lajikkeet. Sekä timotei- että nurminatalajikkeissa on suuriakin eroavuuksia sulavuudessa. Kun rehuun tarvitaan kuitua, ei kannata vierastaa ruokonataa tai koiranheinää. Englannin-raiheinä tuo puolestaan valkuaista ja sulavuutta.

Maidontuotannon ja kasvintuotannon asiantuntijan yhteiskäynti tilalla tuo pellon ja navetan tiedot samaan keskusteluun, jolloin löydetään parhaat ratkaisut sekä sadontuotantoon että ruokintaan.