Pellolta navettaan tavoitteellisesti

Hiehojen ruokinta on tyypillisesti hyvin karkearehuvaltaista. Raakavalkuaisen ollessa tasoa 145–150 g/kg ka ei erillistä valkuaistäydennystä juuri tarvita. Hiehoilla, varsinkin kantavilla, energian tarve on pieni, mutta ne tarvitsevat paljon pötsintäytettä. Silloin karkearehun on hyvä olla heikosti sulavaa ja kuitupitoista rehua. Energian ollessa sopivalla tasolla voidaan karkearehua antaa jatkuvasti eikä riskiä lihomiselle synny. Hiehoilla on myös tekemistä eikä esimerkiksi kielenpyörittelyä ala esiintyä.

Umpilehmien ruokinnassa tulee huomioida se, että kalsium on riittävän matala eikä kaliumia tule liikaa. Apilarehua tai hernettä sisältäviä kokoviljasäilörehuja ei kannata syöttää umpilehmille. Muita huomion arvoisi asioita karkearehussa ovat riittävä magnesium- ja seleenitaso.

Olki ja heinä 

Olkea käytetään umpilehmien ja tiineiden hiehojen seoksissa laimentamaan säilörehua. Sitä voi käyttää kuidunlähteenä myös lypsylehmille, kunhan huomioi sen maittavuuden. Vain hyväksytyillä kasvinsuojeluaineilla käsiteltyä olkea voi käyttää ruokinnassa. Kuivaheinä kuitulisänä on olkea maittavampaa. Heinää voidaan käyttää myös terveysrehuna, ja vasikoille se kyllä maistuu. Heinän ruokinnalliset arvot vaihtelevat korjuuajankohdan mukaan. Heinän myöhäinen korjuu vaikuttaa raakavalkuaispitoisuutta alentavasti ja samalla sokerit nousevat. Analysointi myös heinien osalta on tärkeää, koska toisinaan tulee vastaan heinää, joka voi lihottaa korkean energiapitoisuuden vuoksi.

Viljat

Ohran ja vehnän sulavuus on parempi kuin kauran. Onnistuessaan herne ja härkäpapu lisäävät sulavuutta ja valkuaispitoisuutta. Ruista suositellaan vain vihantana ennen tähkälle tuloa niiden torajyväriskin takia. On eriasia syöttää viljaa, jonka energia-arvo on 12,8 MJ/kgka kuin 13,3 MJ/kgka. Saman energia määrän saavuttamiseksi heikompaa viljaa on syötettävä 0,78 kgka enemmän kuin erittäin hyvää viljaa. Sadan lehmän vuoden tarpeeksi muutettuna se tarkoittaa sitä, että heikompilaatuista viljaa tarvitaan 28 470 kgka enemmän kuin erittäin hyvää viljaa. Esimerkiksi, jos ohran keskimääräinen tuettu tuotantokustannus olisi 175,4 €/tn, tarkoittaa se, että erityisen hyvän viljan tuottaminen tekee vuodessa lähes 5 700 € säästön.

Kokovilja 

Kokoviljasäilörehu on eri asia kuin vihantavilja. Lypsylehmille voidaan antaa 20–30 % karkearehun kuiva-aineesta eli noin 2,4–3,6 kg ka/lehmä/päivä. Kokoviljasäilörehusta saadaan hyvin kuituja, mutta siinä on yleensä matala valkuaispitoisuus. Umpilehmille ja tiineille hiehoille sitä voidaan käyttää ainoana karkearehuna. Umpilehmät huomioiden siinä yleensä on matala kalsium- ja kalium-pitoisuus. Kokoviljasäilörehun korjuuajankohta olisi hyvä olla taikinatuleentumisvaiheessa. Suurimman sadon saa taikinatuleentumisvaiheen lopussa. Jos mukana on hernettä, härkäpapua tai virnaa, korjuun tulisi tapahtua viljan taikinatuleentumisvaiheessa eli ennen palkokasvin tuleentumista.

Suunnittele ja analysoi

On jo viljelysuunnitteluvaiheessa tärkeää tietää mitä rehuja tarvitaan ja miten paljon. Sen jälkeen on hyvä miettiä käytännön toteutus eli miten säilötään rehut, joita syötetään todennäköisesti rinnakkain. Paalataanko osa sadosta, vaikka pääsato olisikin aumassa tai siilossa. Entä säilöntäaine. Säät vaihtelevat koko kasvukauden, joten on hyvä varautua siihen, että kuiva-aine rehussa vaihtelee, jolloin eri säilöntäaineet toimivat eritavoin. Säilöntäaineen valinnassa on hyvä huomioida myös se, joutuuko säilörehujen syötön aloittamaan nopeasti rehunteon jälkeen.

Tavoittele laatua

Raaka-ainenäytteitä on hyvä ottaa kaikista rehuista, jolloin syöttöjärjestyksen suunnittelu on helpompaa. Säilörehun tullessa syöttöön otetaan siitä analyysit ja niitä voidaan verrata raaka-ainenäytteisiin. Sisäruokintakauden aikana näkyvät myös säilönnällisen laadun ongelmat ja syötäväksi kelpaamattoman rehun poistamisesta aiheutuva hävikki. Epäonnistunut säilöntä lisää myös rehun ravintoainetappioita. Märässä säilörehussa puristenesteen mukana poistuu paljon sulavia ravintoaineita ja sokeria. Kuivan rehun ongelmat ovat jälkilämpeneminen ja homeet. Varastossa tai ruokintapöydällä heikosti säilynyt rehu lisää ylimääräistä työtä ja näistäkin hukkarehuista on jo maksettu tuotantopanokset.

Rehuntuotannon kehittämispalaveri

Ruokinta-asiantuntijan ja kasviasiantuntijan yhteiskäyntejä voidaan tehdä ympäri vuoden. Kesällä, ensimmäisen rehunkorjuun jälkeen, korjuu- ja raaka-ainenäytteet antavat jo kasvukaudella tietoa millaista rehu on. Näitä hyödyntämällä voidaan kasvukaudella tarpeen vaatiessa muuttaa suunnitelmia. Esimerkiksi, jos I-sato on köyhempää, voidaan II- ja III-sadossa tähdätä erityisen sulavaan säilörehuun, vaikka satomäärässä joudutaankin silloin tinkimään. Tilakoon kasvun ja eri eläinryhmien määrän lisääntymisen myötä säilörehun energia- ja valkuaisvaatimukset voidaan mitoittaa eri eläinryhmien tarpeiden mukaan. Osan viljasta voi korjata kokoviljasäilörehuksi, jos kesän edetessä näyttää siltä, että säilörehusta tulee niukkuutta.

Kenelläkään maata viljelevällä ei ole kellonympärystä enempää tunteja käytettävänä. Suunnittelu ja optimointi vie aina parempaan tulokseen. Rehuntuotannon kehityspalaveri sopii kaikille kotieläintiloille. Sen avulla saadaan kasvintuotantoon sekä ruokintaan oikeat toimenpiteet tilan kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Ota yhteyttä kotieläin- tai kasviasiantuntijaasi, laitetaan suunnittelu käyntiin.