Lehmien havainnointi kannattaa!

Navettaolosuhteista kaksi hyvin tärkeää osa-aluetta on tärkeää huomioida, nämä ovat lehmän makuulla vietetty aika ja rehunsaanti. Lehmän ihanteellinen makuuaika on yli 14h vuorokaudessa. Laitumen ihanteellisissa olosuhteissa lehmän makuulle meneminen ja ylösnousut ovat rajoittamattomia, ja riippuvat ainoastaan lehmän omista mieltymyksistä. Niitä voi kertyä yli 12 paria vuorokaudessa. Navetassa lehmän täytyy löytää sopiva makuupaikka, ja asettua siihen makuulleen mukavasti. Juuri tässä piilee haastavia kohtia lehmän arjessa. Löytyykö makuupaikka helposti? Onko navetassa runsaasti tilaa, parsia kaikille ja erityisesti parsien mitoitukset sopivia? 
Jos lehmien keskikoko on kasvanut viimeisen kalusteiden säädön jälkeen, saattaa tila parressa jäädä myös hieman pieneksi. Lehmä tuntee rajoitteet omassa kehossaan, ja niskaan kolahtavat putket tai kylkeen painavat parrenerottajat saavat sen pidentämään makuullemenoaikaansa, joka voi näkyä parsissa seisoskeluna. Se saattaa makuulle menon jälkeen myös maata melko pitkään, sontia maatessaan ja nousta ylös vaivalloisesti, jos kehon liikkeisiin liittyy osumia kalusteisiin. Myös sorkkien aristaminen saa lehmän lykkäämään makuulle menoa, sillä siihen ja ylös nousemiseen liittyvät liikkeet rasittavat jalkoja ja sorkkia runsaasti suuresta elopainostakin johtuen.
Mitä olisi tehtävissä ja miten asiaan pääsee parhaiten pureutumaan? Omassa navetassa makuukäyttäytymistä kannattaa seurata hyvin kriittisesti. Menevätkö lehmät makuulle minuutissa sen jälkeen, kun astuvat parteen? Seisoskellaanko parsissa pelkillä etujaloilla? Mahtuuko lehmä seisomaan hyvin neljällä jalalla parressa, ilman että sen asento vetäytyy suppuun? Mikäli lehmien keskipoikimakertaa halutaan nostaa, täytyy olosuhteita miettiä nimenomaan vanhempienkin, suurempikokoisten lehmien kannalta. Maataanko parsissa suorassa, vai asettuvatko useat lehmät hieman vinoon? Kun lehmä nousee seisomaan, onko sillä tilaa jäädä parteen seisomaan vai peruuttaako se heti pois parrestaan osittain? Näkyykö merkkejä kintereiden tai takapolvien hiertymistä? Lehmä tuottaa maidon makuullaan, kun utareen verenkierto on tehokkaimmillaan, ja mukavan makuuajan maksimointi onkin tärkeässä roolissa tuotoksen ja hyvinvoinnin kannalta.

Rehunsaantiin ja kuiva-aineen syöntiin voi vaikuttaa myös moni olosuhdetekijä navetassa, ei yksinomaan ruokintapöydällä tarjottava rehu tai ape. Onko reitti ruokintapöydälle helppo? Onko välikäytäviä sopivasti, ja ruokintapöydällä pituutta vähintään 70 cm tai enemmän per lypsävä lehmä? Ruokintaetuestettä ja lehmien syöntiasentoa kannattaa seurata tarkasti: Onko asento syödessä hyvä, onnistuuko seisominen tasajaloin, pysyykö rehu lehmien ulottuvilla ilman suurempaa kurottelua? Joskus pelkät säädöt ruokintaetuesteeseen voivat parantaa syöntiasentoa ja siten syöntiäkin, ja rauhallista käytöstä ruokintapöydän äärellä. Navetoissa näkee usein hieman korkeita etuesteitä yhdistettynä matalahkoon ruokinta-aitaan, ja näiden pienetkin muutokset voivat auttaa syöntiasennon parantamiseen, esimerkiksi tilttaamalla etuaitaa ruokintapöydälle päin ja mahdollisesti madaltamalla etuestettä. Rehun nykiminen lantakäytävälle tai heittely selän päälle voi olla paitsi opittu tapa, mutta myös kertoa siitä, että syöntitilanteeseen liittyy stressiä. Näitä stressitekijöitä purkamalla voidaan saada kuiva-ainesyöntikin nousuun ja esimerkiksi arempien eläinten tuotoskin noususuuntaiseksi. Hyvä indikaattori syönnin toteutumisesta ovat pötsien täyteisyydet. Pötsien täyteisyyden vaihtelut tai hieman tyhjemmät pötsit esimerkiksi ensikoilla ja aremmilla lehmillä kertovat, että kaikki eivät saa tasapuolisesti aikaa ruokintapöydällä tasaisen rehuannoksen parissa.
Erityisen tärkeä ryhmä lypsävien lisäksi rehunsaannin toteutumisen seurannassa ovat umpilehmät. Onko niillä runsaasti tilaa, mielellään 80 cm tai enemmän per lehmä ruokintapöytää? Jos olosuhteet ovat muuten mukavat, umpilehmien syöntiä useimmin tuntuu rajoittavan osaston ajoittainen ylitäyttö ja mahdollisesti joka toinen päivä jaettava ape tai rehuannos. Toisena päivänä saattaa ollakin pöytä lähes tyhjillään hieman pidemmän aikaa, joka entisestään lisää voimakasta laumasyöntiä, kun uusi rehu jaetaan. Märeen seurannasta saattaa päästä tästä hyvin jyvälle, samoin seuraamalla pötsien täyteisyyden vaihtelua umpilehmillä.