Viljan tappiokierteestä maanparannukseen

Aiheellista siksi, että varsinkin heikkosatoista ja samalla tappiollista rehuviljaa ei kannata tuottaa jo valmiiksi tukkoisille kotimaan viljamarkkinoille. Viherlannoitusnurmet ja maanparannus- ja saneerauskasvit ovat tällaisille lohkoille ensi kasvukaudeksi ja tässä markkinatilanteessa huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Tätä tukevat myös monelta eri kantilta tehdyt talouslaskelmat.

Viljaa tulisi saada 5–6,5 tonnia hehtaarilta, jotta ensi syksyn markkinahinnoilla viljelyn kaikki kulut saadaan katettua. Nyt onkin vielä hyvä kriittisesti arvioida, onko tällaisia satoja saatavissa omalta tilalta tai miltä lohkoilta. Viljaa toki voidaan ja kannattaa tuottaa – sopimuspohjaisesti – hyväkuntoisilla ja viljelyvarmoilla lohkoilla, joilla on vielä ehkäpä ollut typensitojakasvi esikasvina, jolloin saadaan satoa parantavia esikasvihyötyjä ja typpilannoitusta voidaan vähentää. Mutta niillä muilla, epävarmemmilla lohkoilla on nyt syytä kriittisesti pohtia muita vaihtoehtoja. 

Kannustimia hakea vaihtoehtoja viljalle ensi kasvukaudelle on useita. Viherlannoitusnurmien ja maanparannus- ja saneerauskasvien tukitasot nousevat tälle vuodelle, mitkä parantavat edelleen niiden kannattavuutta esimerkiksi 3,5 tonnin rehuviljan hehtaarisatoon nähden. Lisäksi maanparannus- ja saneerauskasveja voidaan viljellä samalla lohkolla kaksi vuotta peräkkäin. Tämä uusi mahdollisuus lisää näiden kasvien positiivisia vaikutuksia maaperään, kun kasvit saavat kasvaa pidempään ja juurten maata muokkaava vaikutus lisääntyy. Viherlannoitusnurmia on voitu jo aiemminkin pitää kolme vuotta peräkkäin samalla lohkolla. 

Maanparannus- ja saneerauskasviksi on tästä vuodesta eteenpäin hyväksytty myös apila, mikä tuo erinomaisen typensitojavaihtoehdon mukaan kasvivalintoihin sinimailasten ja virnojen lisäksi, ja mahdollistaa myös hyvin kaksivuotisen viljelyn. Maanparannus- ja saneerauskasveille saa korvausta enintään 20 prosentille korvauskelpoisesta alasta ja viherlannoitusnurmille enintään 25 prosentille tilan suorien tukien tukikelpoisesta alasta. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes puolelle peltoalasta voidaan nyt löytää tukijärjestelmän kautta maanparannusvaihtoehto.

Tuleva kasvukausi on siis nyt hyvä paikka sadontuottokyvyltään epävarmojen ja kasvukunto-ongelmaisten peltolohkojen kunnostukseen, kun viljamarkkinoilla on ruuhkaa ja hinnat matalia. Vaikka viherlannoitusnurmista ja maanparannuskasveista ei saada suoraan satotuottoja, ovat niiden rahalliset hyödyt peltolohkoille erittäin merkittävät ja positiiviset vaikutukset realisoituvat vuoden parin sisällä peltolohkon parantuneena kasvukuntona ja viljelyvarmuutena sidotun typen lisäksi. Näin ollen, kun viljamarkkinatilanne korjaantuu, ovat peltolohkot paremmassa iskussa tuottamaan hyvälaatuista satoa markkinoille. Tämä parantaa myös viljantuotannon resurssitehokkuutta ja kannattavuutta, kun pystytään tuottamaan enemmän satoa pienemmällä alalla. 

Lopuksi on kuitenkin hyvä todeta, että öljy- ja palkokasvit ovat myös hyviä vaihtoehtoja viljalle, niistä on vahvaa kotimaan kysyntää ja hintasuhteetkin ovat viljaa paremmat, mutta nämäkin kasvit on syytä kylvää vain hyväkuntoisille peltolohkoille.

Blogi on tuotettu MaKe-hankkeessa.