Oppia Irlannin laidunmailta – mitä vihreiltä niityiltä tarttui mukaan Suomeen?

Huhtikuussa 2026 lähdimme 27 osallistujan voimin opintomatkalle hakemaan oppia ja vertailemaan, mitä irlantilainen tuotantomalli voisi tarjota suomalaisille tiloille. Kolmipäiväinen matka vei meidät niin käytännön tilavierailuille kuin huipputason tutkimuksen äärelle Teagascin Mooreparkiin – ja jätti mukaan runsaasti ajatuksia, joita voi soveltaa myös kotimaan olosuhteissa.

Vierailutiloilla lehmät viettävät raiheinälaitumella käytännössä helmikuusta marraskuuhun. Sateiden pehmentämien peltojen vuoksi lehmät täytyy pitää talvella sisällä. Poikimiset oli kaikilla vierailutiloilla synkronoitu ja joulu-tammikuun sisäruokintakausi menee lähinnä ummessa makoillessa. Umpikaudella laidun vaihtuu säilörehuun, joka oli tehty pääasiassa laidunkierrosta yli jäävästä nurmesta. Säilöntäaineita ei käytetty, eipä ummessa ollessa tule tuotostappioitakaan. 

Laidunkierto oli kesäaikaan tyypillisesti noin 20 päivää, mikä vähän yllättäen vastaa Suomen alkukesän laitumen kiertonopeutta. Sateesta ei ole puutetta ja 400 kilon vuotuisella typpilannoitustasolla satotaso oli 14 000 kgka/ha tuntumassa. Kymmenessä kuukaudessa riittää kyllä kasvuaikaa. 

Tuotantoa kustannustehokkuus edellä
Irlannissa ei tavoitella mahdollisimman suurta maitotuotosta lehmää kohden. Sen sijaan tavoitteena on mahdollisimman hyvä taloudellinen tulos.

Vierailutilojen lehmien keskituotokset olivat usein vain noin 5 000–6 000 kiloa maitoa. Toisaalta työmäärä, rakennuskustannukset ja rehuntuotannon kustannukset olivat huomattavasti Suomea pienemmät. Vaikuttavin tulos oli 180 lehmän ja kolmen robotin tilalla, jossa isäntä kävi tilan ulkopuolella kokoaikatöissä ja palkattua työvoimaa oli vain yksi henkilö. Karjanhoitajan päätyö oli laidunaitojen järjestys ja lehmäliikenteen ylläpito. Lehmät kulkivat robotin läpi aina uudelle laidunalueelle (ABC -laidunnus) eli lehmät olivat ikään kuin itsepalvelussa. 

Moni isäntä korosti samaa ajatusta: tärkeintä ei ole se, kuinka paljon maitoa lehmä tuottaa, vaan kuinka paljon tilalle jää viivan alle. Viivan alle jäävä tulos riippuu maidon maailmanmarkkinahinnasta ja kustannuksista. Iranin sodan seurauksena polttoaineiden hinnat pomppasivat ylös ja markkinoita protestoitiin tukkimalla Dublinin liikennettä. Hallitus oli taipunutkin tukitoimiin polttoaineen hinnan alentamiseksi. 

Kustannuskuri näkyi myös väkirehun käytössä. Useilla tiloilla tavoitteena oli vähentää väkirehun käyttöä noin 600 kiloon lehmää kohden vuodessa. 

Valkoapila kiinnostaa – mutta jakaa mielipiteitä
Mooreparkin tutkimuskeskuksessa kuulimme paljon monilajisten nurmien ja valkoapilan hyödyntämisestä laitumilla.

Käytännössä suhtautuminen apilaa sisältäviin monilajisiin nurmiin oli kuitenkin kaksijakoista. Koetulosten mukaan vaihtoehtoisnurmien pienempisato kompensoitui lisääntyneenä maitotuotoksena ja lannoituskustannusten pienenemisenä. Eli ympäristönäkökulmasta monilajisuus jäi voitolle, mutta osa viljelijöistä koki monilajiset käytännössä haastaviksi. 

Useampi isäntä totesi, että raiheinään perustuva laidun on ennustettavampi ja helpompi johtaa. Tämän vuoksi apilaa ei haluttu kaikille lohkoille, vaikka sen ympäristöhyödyt tunnustettiin.

Haasteitakin löytyy
Irlannissa eläinterveyden hallinta on ministeriön ohjaama, joka voi määrätä pakollisista terveystoimista, kuten rokotuksista ja tautien torjuntaohjelmista. Eläintiheys on suuri ja laiduntavat laumat välillä lähellä toisiaan, joten Suomeen verrattuna tarttuvat taudit ovat jatkuva riski. Esimerkkeinä tuberkuloosi, BVD ja sinikielitauti. Jalkavaivat ovat myös yksi merkittävimmistä murheista. Osin tietysti laiduntamisen vaatimien kävelymatkojen vuoksi.

Tilastojen valossa Irlannin 3,7 keskipoikimakertaa poistettaessa on laidunnuksesta huolimatta vain vähän korkeampi kuin Suomessa. Yhdellä vierailutilalla oli poikkeuksellisen korkea elinikä, 5 poikimista. Tilan rotu oli Pohjoismainen Punainen, kun taas muuten valtarotuna Irlannissa on Holstein-Friisiläinen.

Muuten haasteita löytyy esimerkiksi maan hinnasta ja viljelijäväestön ikääntymisestä. Esittelyissä vilahti 75 000 euron hinta peltohehtaarista ja maatalousyrittäjien ikä – keskiarvo yli 65 vuotta.

 Mitä jäi mieleen?
Opintomatkan ehkä tärkein havainto oli, että Irlannin maidontuotannon kilpailukyky perustuu ennen kaikkea laidunnukseen ja kustannustehokkuuteen. Irlannin vihreillä laitumilla näkyi selvästi, että maidontuotanto voi olla yksinkertaista ja tehokasta. Viljelijät vaikuttavat merkittävästi myös tutkimuskohteiden valintaan. Näissä tekijöissä piilee irlantilaisen maidontuotannon menestyksen salaisuus. 

Opintomatka toteutettiin osana Euroopan union rahoittamaa Laidun, lehmä ja vasikka -hanketta.