Maanparannusaineiden kertauskurssi, osa 1/3: Kalkit

Maanparannusaineista perinteisin on maatalouskalkki eli tutummin kalkki. Kalkkia peltojen kalkitsemiseen on käytetty kymmeniä vuosia. Perinteisesti kalkkia on käytetty pellon pH:n nostoon neutraloimalla happamia vetyioneja. Tavoiteltava pH riippuu maalajista, multavuudesta sekä viljelykasvista mutta keskimääräinen tavoiteltava pH on multamailla 6,0 ja kivennäis- ja savimailla 6,5, joka vastaa viljavuusluokkaa hyvä. Vanhan sanonnan mukaan kalkki on halvin lannoite ja se pitää paikkansa, sillä happamassa maaperässä kasvin ravinteiden otto hidastuu heikentäen satoa. Vaikka jokainen kalkki nostaa pH:ta ja parantaa kasvin ravinteiden ottoa niin kaikki kalkki ei kuitenkaan ole samanlaista, vaikka niin voisi luulla.

Kalsiittikalkki

Kalsiittikalkki (CaCO3) on se perinteinen kalkki, jota pelloille levitetään. Kalsiittikalkki sisältää kalsiumkarbonaattia tai kalsiummagnesiumkarbonaattia. Kalsiittikalkki sopii erityisesti pelloille, joilla on kalsiumin puutosta. Kalsiittikalkki ei sisällä juurikaan magnesiumia. Kalsiittikalkkia kannattaakin käyttää erityisesti savimailla, jotka ovat herkkiä tiivistymään. Kalsium lisää maan ilmavuutta ja ehkäisee tiivistymistä. Kalsiittikalkin neutralointikyky on hyvä ja se on nopeavaikutteinen.

Dolomiittikalkki

Dolomittikalkki (CaMg(CO₃)₂) on toinen yleinen kalkki, jota maataloudessa käytetään. Toisinkuin kalsiittikalkki, dolomiittikalkki sisältää huomattavan määrän magnesiumia. Magnesiumia voi dolomiittikalkissa olla jopa 12 %. Dolomiittikalkki sopiikin maille, joissa magnesiumvarat ovat pienet tai kasvin magnesium- tarve on iso. Dolomiittikalkki on neutralointikyvyltään jopa kalsiittikalkkia parempi, mutta selkeästi hitaampi vaikutteinen. On myös olemassa myös magnesiumpitoista kalkkia, joka asettuu kalsiitti ja dolomiittikalkin välimaastoon. Siinä on enemmän magnesiumia kuin kalsiittikalkissa, mutta vähemmän kuin dolomiittikalkissa.

Rakennekalkki

Rakennekalkki (CaOH) on kalsiittikalkin sekä poltetun ja/tai sammutetun kalkin seos. Rakennekalkki sisältää huomattavan määrän aktiivista kalkkia eli poltettua/sammutettua kalkkia, jolla on huomattava maan rakennetta parantava vaikutus. Seoksen kalsiittikalkki taas nostaa maan pH:ta. Rakennekalkkia käytetäänkin lähtökohtaisesti savimailla, jossa maaperä on altis sään ääri-ilmiöiden aiheuttamille ongelmille kuten poutimiselle, fosforin huuhtoutumiselle sekä tiivistymiselle. 

Kalkin käyttö

Suomen maaperä on luontaisesti hapan. Väkilannoitteet sekä orgaanisen aineksen hajoaminen happamoittavat maaperää entisestään. Peltoa onkin hyvä kalkita säännöllisin väliajoin. Mutta kuinka usein ja kuinka paljon?  Hyvä muistisääntö kalkitsemiseen on 5 tonnia kalkkia 5 vuoden välein. Tällöin puhutaan ylläpitokalkituksesta, jolloin pH arvo pysyy tasapainoisena eri vuosina. Jos pellolla on tarpeen nostaa pH:ta merkittävästi, silloin voidaan ajaa isompikin annos. Yli 10 tonnia hehtaarille ei kuitenkaan kannata ajaa kerralla, sillä tämän jälkeen hyötysuhde laskee merkittävästi. Perinteisiä kalkkeja ei tarvitse välttämättä erikseen muokata, mutta rakennekalkin muokkaamista suositellaan vuorokauden sisällä, jottei sen aktiivinen osa menetä tehoansa. Lähes kaikki markkinoilla olevat kalkit ovat luomuhyväksyttyjä.

Levitysurakoitsijoiden vinkit onnistuneeseen kalkinlevitykseen

1. Mikäli pelto on märkä tai siellä on paljon lunta, ilmoita siitä urakoitsijalle. Märällä pellolla ajelu tiivistää maata ja vaikeuttaa kalkinlevitystä. Mikäli pellolla on paljon lunta, on sinne suositeltava ajaa hyvissä ajoin ajourat valmiiksi, jotta levitys käy jouhevasti.
2. Huolehdi kulkuyhteydet kuntoon hyvissä ajoin. Nykykoneet ja kuorma-autot ovat isoja, joten on syytä käydä etukäteen tutkimassa, mahtuuko rekka tai levityskalusto kulkemaan peltoteillä ja kääntymään peltoliittymistä. Varmista, että kalkkikuorma jää sellaiseen paikkaan, että se on helppo ja nopea lastata levityskaluston kyytiin.
3. Ohjeista urakoitsija oikein. Vaikka urakoitsijat ovat taitavia, he eivät ole kuitenkaan ajatustenlukijoita. He eivät ilman kunnon ohjeistusta tiedä mille lohkoille kalkkia pitää levittää ja kuinka paljon. Näin vältetään levitykset väärille lohkoille ja varmistetaan kalkin päätyminen sinne mihin halutaan. Perinteinen paperikartta on oiva apuväline. Siihen on helppo merkitä liittymät, levitysrajat ja muut levitystä mahdollisesti haittaavat tekijät.
4. Mikäli olet epävarma sopivasta kalkista tai levitysmäärästä, ole yhteydessä esim. ProAgrian asiantuntijoihin, niin peltosi saavat juuri sitä kalkkia mitä ne oikeasti kaipaavat. Näin saat rahoillesi parhaan vastineen.