Viljelyn monipuolistaminen – investointi tuleviin satoihin

Maatalous elää murroksessa, jossa mm. ilmaston vaihtelut, kiristyvät ympäristövaatimukset, lisääntyneet markkinariskit, tuotantopanosten hinnanvaihtelut ja kasvinsuojeluaineiden käytön rajoitukset ja saatavuus pakottavat tilat tarkastelemaan viljelystrategioitaan uudesta näkökulmasta.

Vaihtoehtoisia kasvilajeja ja -lajikkeita

Muuttuvissa olosuhteissa toimiva ratkaisu on viljelyn monipuolistaminen: öljykasvit, palkokasvit, kumina ja muut erikoiskasvit tarjoavat hyviä vaihtoehtoja sekä talouden että maan kasvukunnon näkökulmasta. Ilmastonmuutos lisää tarvetta uusille ja entistä paremmin ilmastonmuutokseen sopeutuville kasvilajeille ja -lajikkeille. Perinteisesti lajikevalinnoissa on painottunut satotaso, mutta nykyisin rinnalle ovat nousseet merkittävinä ominaisuuksina taudinkestävyys, viljelyvarmuus ja markkinakelpoisuus. Kestävä lajike vähentää kasvinsuojeluruiskutusten tarvetta, pienentää satotappioriskiä ja vähentää työ- ja polttoainekustannuksia. Erityisesti muuttuvissa sääoloissa lajikkeiden kestävyys on valttia. Kun kasvukausi on kostea tai lämmin, tautipaine voi kasvaa nopeasti ja taudinkestävämpi lajike antaa viljelijälle enemmän pelivaraa.

Viljelyn monipuolistaminen lisää koko tuotantojärjestelmän kestävyyttä, myös ilmaston vaihteluita vastaan. Jotta tästä saadaan täysi hyöty, tarvitaan paikallisiin oloihin soveltuvia lajikkeita sekä toimivia markkinoita ja riittävää kysyntää. Suomessa useat toimijat tekevät työtä sen eteen, että viljelijöillä on käytössään muuttuviin kasvuolosuhteisiimme sopivia uusia lajikkeita.

Viljelykierto ja kasvivalikoima

Monipuolinen viljelykierto ei ole pelkkä ympäristöteko, vaan satovarmuuden työkalu. Palkokasvit, öljykasvit ja uudemmat erikoiskasvit voivat parantaa maan rakennetta, sitoa typpeä, auttaa ravinteiden kierrossa, katkaista tautija tuholaiskierteitä ja avata uusia markkinamahdollisuuksia. Esimerkiksi valkuaiskasvien kysyntä kasvaa jatkuvasti rehu- ja elintarviketeollisuudessa, jossa kotimaiselle tuotannolle ja raaka-aineelle on kysyntää. 

Tilan viljelykasvivalikoiman monipuolistaminen on työkalu tilan riskienhallintaan. Syysmuotoiset viljelykasvit ovat usein satoisampia ja talvehdittuaan myös satovarmempia, koska ne pystyvät syväjuurisuutensa ansiosta sietämään kevään ja alkukesän kuivuutta kevätkylvöisiä lajeja paremmin. Syysmuotoiset viljelykasvit lisäävät myös talviaikaista kasvipeitteisyyttä, mikä vähentää maan eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista.

Elintarvikeketju ja kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia tuotannon vastuullisuudesta. Lajikevalinnoilla voidaan vaikuttaa torjunta-aineiden käyttömäärään, ravinnehuuhtoumiin, hiilijalanjälkeen ja biodiversiteettiin. Tilat, jotka panostavat vastuullisiin ratkaisuihin, ovat usein vahvoilla tulevaisuuden markkinoilla ja sopimusviljelyssä.

Ilmastonmuutos

Lämpenevä ja pitenevä kasvukausi antaa uusia näkökulmia tuotannolle. Kasvukauden piteneminen lisää mahdollisuuksia viljellä pidempää kasvuaikaa vaativia kasvilajeja, mikä monipuolistaa tuotantoa ja laajentaa viljelyä uusille alueille.

Ekojärjestelmätuki

Hyvän vaihtoehdon tilan viljelykiertoon tarjoavat myös ekojärjestelmätuen piiriin kuuluvat monimuotoisuuskasvit, viherlannoitusnurmet sekä maanparannus- ja saneerauskasvit. Niiden viljely ei ole pelkästään tukiehtojen täyttämistä, vaan harkittu osa kestävää ja kannattavaa viljelystrategiaa. Ekojärjestelmätuki tuo viljelijälle kasvien viljelystä taloudellista korvausta, mikä osaltaan kompensoi viljelykiertoon sisältyviä tuotannollisia taukoja. Samalla ne tuottavat hyötyjä, jotka näkyvät pidemmällä aikavälillä tilan tuloksessa sekä positiivisina ympäristövaikutuksina. Viherlannoitusnurmet ja typensitojakasvit lisäävät maahan eloperäistä ainesta, parantavat mururakennetta ja tehostavat ravinteiden kiertoa. Maanparannus- ja saneerauskasvit puolestaan auttavat vähentämään tiivistymiä sekä katkaisemaan tauti- ja tuholaiskierteitä.

Maan kasvukunto

Kun maan kasvukunto vahvistuu, myös seuraavan satokasvin kasvuedellytykset paranevat. Tämä näkyy usein parempana ravinteiden hyödyntämisenä, tasaisempana kasvuna ja satovarmuutena. Monilla tiloilla vaikutus konkretisoituu myös satotason nousuna ja pienempänä lannoitustarpeena. Hyvä maa tuottaa ja mitä paremmassa kunnossa maa on, sitä varmemmin se tuottaa myös tulevaisuudessa.