Sinimailasen alkulähteillä Kanadassa

Kierrettyämme Kanadan nurmia viikon ajan Ontariossa Jarkko Storbergin kanssa, nurmi-innostus kasvoi koko ajan. Sinimailanen ja management – siinä kiteytys koko reissusta. Pääsimme siirtämään nautoja eläinten käsittelyn mestarin kanssa ja katsomaan tarkasti sinimailaspeltoja ja rehukattarakasvustoja pitkän kokemuksen omaavien huipputyyppien kanssa.  Korkeatuottoisissa lypsykarjoissa eläinten hyvinvointiin tähtäävät toimet olivat yleisimpiä keinoja lisätä maitomääriä. Tämän ensimmäisen Kanadan blogin päätähtenä on Kanadan yleisin säilörehun, säilöheinän ja kuivan heinän kasvi: sinimailanen.
 
Sinimailasesta keskusteltiin joka kohteessa ja sitä kasvoi jokaisen pellolla suhteessa 60-80% sinimailasta ja 20-40% heinäkasveja. Jokainen isäntä ja asiantuntija kertoi oman tarinansa siitä, kuinka sinimailanen viihtyy ja tuottaa mahtavan perustan ruokinnalle. Kun kokemuksia kertovat yrittäjät, joiden tiloilla mailasta on viljelty noin sata vuotta satojen hehtaarien alalla, heitä kuuntelee nöyrällä korvalla.
Kerroimme heille myös, millä systeemillä suomalaiset mailasiaan viljelevät ja mitä ongelmia meillä ilmenee. Jokainen tarttui samaan kohtaan: Menettekö todella mailaspellolle keväällä? Kuka kumma menee mailaspellolle myöhään syksyllä tekemään mitään? Miten niin muka pH ei ole oleellinen?  
 


Fritz Trauttmansdorff on viljellyt sinimailasta 30 vuotta Kanadan Ontariossa satojen hehtaarien alalla. Hän näytti meille, kuinka kruunua tarkastellaan ja miltä näyttää kosteuden takia vioittunut lehti. Vioittunut lehti oli hyvin normaalin suomalaisen mailasen lehden näköinen, hieman reunasta kurttuinen ja vaaleamman vihertävä.