Ota nämä pölytysseikat kasvihuoneessa huomioon ja takaa laadukas tomaattisato

Kasvin hyvinvointi pölytyksen perustana

Tärkein yksittäinen tekijä onnistuneessa pölytyksessä on kasvin terveys. Varmista, että lannoitus ja vesitalous ovat tasapainossa ja että kasvit voivat hyvin – heikkokuntoiset kasvit ja niiden kukat eivät houkuttele pölyttäjiä. Ennen uuden kasvinsuojeluaineen käyttöönottoa on aina tarkistettava sen yhteensopivuus pölyttäjien kanssa. Lisäksi on tärkeää tarkistaa myös pölyttäjien kunto heti pesien saapuessa tilalle.

Olosuhteet vaikuttavat pölyttäjien aktiivisuuteen

Kimalaiset ovat aktiivisia noin 10–28 °C lämpötiloissa. Liian kylmässä ne voivat vaipua horrokseen, ja lämpötilan noustessa kolmeenkymmeneen kimalaiset jäävät viilentämään pesää eivätkä tällöin lennä. Suhteellisen ilmankosteuden tulisi olla kasvustossa 65–75 %. Liian kuiva ilma kuivattaa emin luotin ja heikentää pölytystä, liian kostea ilma puolestaan saa siitepölyn paakkuuntumaan. Jos valotusjärjestelmää vaihdetaan suurpainenatriumvaloista LED-valoihin, on tärkeää huomioida, että LED-valot eivät lämmitä samalla tavalla kuin suurpainenatriumvalot. Tämä voi yllättäen nostattaa ilmankosteutta ja täten vaikuttaa negatiivisesti pölytystasoon.

Pesien sijoittelu 

Pesä tulisi sijoittaa näkyvälle, vaakasuoralle ja helposti saavutettavalle paikalle – mieluiten käytävältä katsottuna kahden metrin sisään. Suojaa pesä äärilämpötiloilta, kondensaatiolta ja vedeltä. Kesäisin pesät kannattaa sijoittaa kasvuston varjoon 20–60 cm korkeudelle maasta. Vierekkäin ei suositella enempää kuin kolmea pesää. Pesien aukot tulisi suunnata eri suuntiin toisistaan ja kasvustosta. Jos keinovaloa ei käytetä, pesiä ei tarvitse sulkea yöksi. Keinovalotuksen yhteydessä pesät kannattaa avata 0,5–1 tuntia auringonnousun jälkeen ja sulkea 1,5 tuntia ennen auringonlaskua tai verhojen sulkemista.

Vuodenajan vaikutus pölytykseen

Valon määrä ja laatu vaikuttavat merkittävästi pölytykseen. Kimalaiset näkevät vihreää, sinistä ja UV-valoa, joita ne tarvitsevat suunnistamiseen. Talvella luonnonvalon puute voi aiheuttaa ongelmia kasvihuoneessa. UV-valoa lisätään harvoin keinovalaistukseen, mikä voi heikentää pölytystehoa erityisesti talvikuukausina.

Talvella pesät kannattaa sijoittaa latvuksen korkeudelle ja suunnata aukot kohti aamuaurinkoa, jotta pesät saavat mahdollisimman aikaisin ja paljon auringonvaloa. Pimeimpinä kuukausina pesien määrää kannattaa lisätä. Jos kimalaisten siitepölyn keräysaika laskee alle neljään tuntiin päivässä, tulisi pesään lisätä siitepölyä, pesän ravinnon ja kehityksen takaamiseksi. Pesämäärät kannattaa arvioida ja tilata hyvissä ajoin.

Pölytyksen seuranta

Pölytyksen aktiivinen seuranta on tärkeää sadon varmistamiseksi. Seurantaa voi tehdä tarkkailemalla kukkia tai kimalaisia. Kimalainen jättää leuallaan ruskeat läikät tomaatinkukkaan pölytyksen aikana. Näitä kutsutaan niin sanotusti puremajäljiksi. Puremajäljet näkyvät noin neljän tunnin jälkeen pölytyksestä.  Yli päivän auki olleessa tomaatinkukassa voi olla jopa viisi puremajälkeä. Jos määrä laskee yhteen tai kahteen, on aika lisätä pesiä. Kukkatarkkailua kannattaa tehdä joka toinen päivä.

Toinen tapa on kerätä 20 suljettua kukkaa eri puolilta kasvihuonetta – hyvässä pölytystilanteessa jokaisessa kukassa on puremajälkiä. Jos kukissa on yli viisi jälkeä, kimalaisia on liikaa suhteessa kukkamäärään, ja pesien määrää kannattaa vähentää. Pölyttäjien aktiivisuutta voi myös tarkkailla silmämääräisesti: kävele hitaasti aamupäivällä rivien välissä ja tarkkaile näkyykö aktiivisia kimalaisia. Suositusmäärät ovat 7–15 pesää hehtaaria kohden tai yksi pesä 1000–2000 m² kohden – tarkista aina suositukset jälleenmyyjältäsi.

Kirjoittaja: Matilda Mattson, Svenska lantbrukssällskapens förbund (SLF)