Mansikka on Vuoden HeVi 2026

Muuttuneisiin olosuhteisiin vastaaminen edellyttää kestävämpiä lajikkeita, sekä tauteja että talvea vastaan, parhaiden vaihtoehtojen tunnistamista ja tuotantoprosessien tehostamista. Suomalainen kuluttaa keskimäärin noin kolme kiloa mansikoita vuodessa ja vuonna 2025 mansikoita tuotettiin lähes 13 miljoonaa kiloa. Mansikalla on siis keskeinen rooli puutarhatuotannossa. Vuoden Hevin 2026 kunniaksi tässä blogissa nostetaan esiin ajankohtaisia teemoja, joista mansikanviljelyssä keskustellaan juuri nyt.

Lajikkeet ja jalostus

Uudet lajikkeet ‘Maiju’ ja ‘Marketta’, jotka Luonnonvarakeskus julkaisi vuonna 2024, on otettu käyttöön viljelijöiden keskuudessa. Niiden hyvä talvehtiminen on käytännössä vahvistettu. ‘Maiju’ on aikainen, aromaattinen lajike, joka kestää härmää ja säilyy hyvin sadonkorjuun jälkeen.  ‘Marketta’ on keskiaikainen, satoisa ja talvenkestävä lajike, lisäksi melko vastustuskykyinen tyvimädälle. Viljelijät ovat myös saaneet kokemusta  ‘Marketan’ hyvästä lämmönsietokyvystä. Kotimaisten lajikkeiden etuna on niiden jalostus juuri meidän olosuhteisiimme.

Polka-lajike on peräisin Englannista ja se on menestynyt hyvin 1970-luvulta viime vuosiin asti. Keskustelu ‘Polkan’ korvaajasta on edelleen ajankohtainen ja kysyntä on edelleen suurta asiakkaiden keskuudessa. 'Marketta', ‘Lumotar’ ja ‘Jenkka’ voivat olla mahdollisia haastajia, mutta toistaiseksi selkeää korvaajaa ei ole löytynyt. Uusi korvaaja tarvitsee todennäköisesti hyvän maun lisäksi myös tehokasta markkinointia, jotta asiakkaat saadaan siirtymään pois klassikosta.

Perinteinen jalostustyö on suhteellisen hidasta. Uuden lajikkeen kehittäminen kestää tavanomaisin menetelmin noin kymmenen vuotta. Perinteisten menetelmien on vaikea pysyä nopeasti muuttuvan toimintaympäristön ja sen tuomien tarpeiden tahdissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tämän päivän lajikevalinnoilla on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen, mikä korostaa pitkäjänteisen suunnittelun merkitystä. Luonnonvarakeskus kehittääkin uusia genomisia työkaluja jalostusprosessin nopeuttamiseksi. Näiden avulla sopiva kasvimateriaali voidaan valita jo varhaisessa vaiheessa, mikä säästää useita vuosia prosessista. Väitöstyön puitteissa on tunnistettu DNA-markkereita sekä ennustemalli härmää varten. Näiden työkalujen yhdistäminen nopeuttaa jalostusta ja auttaa tuottamaan terveitä taimia sitkeään ja ilmastonmuutosta kestävään marjatuotantoon.

Keskustelua siementaimista

Tuontitaimien laatu vaihtelee suuresti, mikä aiheuttaa huolta kannattavuudesta. Samalla taimien hinnat jatkavat nousuaan, mikä on herättänyt keskustelua siementaimien kasvattamisesta. Oma taimituotanto voi vähentää maalevinteisten tautien leviämistä ja varmistaa terveen taimimateriaalin. Siemenlisäys avaa myös uusia mahdollisuuksia lajikevalintaan. 

Siementaimien viljely vaatii kuitenkin merkittäviä resursseja sekä tarkoituksenmukaiset tilat. Myös siementen saatavuuteen ja itävyyteen liittyvät kysymykset lisäävät epävarmuutta ja osoittavat, ettei siementaimiin siirtyminen ole nopea ratkaisu laajempaan ongelmaan. Oma taimituotanto tulisi siksi perustaa huolelliseen taloudelliseen laskelmaan ja riittävään osaamiseen. Riippumatta valitusta ratkaisusta on tärkeää arvioida tarkasti toimittajat ja tuotteiden laatu ennen hankintaa.

Ovatko suljetut viljely-ympäristöt ratkaisu kannattavuuteen?

Viime vuosina on nähty selvä siirtymä kohti suljettuja viljely-ympäristöjä, erityisesti tunneleita. Tunneliviljelyssä olevan mansikan pinta-ala on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Vuonna 2025 mansikkaa viljeltiin yhteensä 3 210 hehtaaria, josta 89 hehtaaria oli tunneleissa. Muutoksen taustalla on todennäköisesti pyrkimys parempaan kannattavuuteen, sillä tunneliviljely vähentää ääriolosuhteisiin liittyviä riskejä ja helpottaa kokonaisuuden hallintaa.

Tunneliviljely mahdollistaa pidemmän kasvukauden sekä kotimaisen mansikan tuotannon varhaisesta keväästä syksyyn. Se mahdollistaa myös laajemman lajikevalikoiman ja rajoittaa joidenkin tautien esiintymistä. Samalla panostarve kasvaa, esimerkiksi kastelun, pölytyksen ja ilmastonhallinnan osalta, mikä edellyttää resursseja ja vahvaa osaamista. Tämä tarkoittaa, että tunneliviljelyn investointeja on punnittava suhteessa lisääntyneeseen työmäärään ja korkeampiin tuotantokustannuksiin. 
Realistinen kannattavuuslaskelma on ratkaisevan tärkeä. Vaikka suunta kohti tunneliviljelyä on selvä, asiantuntijat arvioivat, ettei avomaan viljely tule kokonaan katoamaan. Itsepoiminta ja avomaan mansikat liittyvät vahvasti suomalaiseen kesään ja ovat monille tärkeitä, joten ne säilyvät kilpailukykyisenä.

Samankaltainen kehitys näkyy kasvihuonemansikan tuotannossa. Kasvihuoneessa kasvatettujen mansikoiden sato on kaksinkertaistunut viimeisen kuuden vuoden aikana. Eri oppilaitokset selvittävät myös ympärivuotisen mansikanviljelyn mahdollisuuksia, ja erilaisia kokeiluja on toteutettu. 

Myös osa viljelijöistä on aloittanut omia kokeilujaan. Metropoliassa tehdyssä vertikaaliviljelykokeessa saavutettiin melko hyviä tuloksia, vaikka sato jäi vain tunneliviljelyn tasosta. Hämeen ammattikorkeakoulun kasvihuonekokeilu oli myös onnistunut, vaikka kimalaispölytyksessä ilmeni ongelmia jaksoina, jolloin käytettiin keinovalotusta. Kasvihuonemansikan viljely on edelleen kehitysvaiheessa, mutta tulevaisuudessa kotimaisia mansikoita saadaan todennäköisesti ympäri vuoden.

Kukkakärpäset monipuolisina hyötyeliöinä

Kasvihuoneissa käytetään tavallisesti kimalaisia mansikan pölytykseen, mutta erityisesti talviolosuhteissa on ilmennyt ongelmia. Kukkakärpäset (Syrphidae) voivat olla mahdollinen vaihtoehto tai täydentävä ratkaisu kimalaisille. Hämeen ammattikorkeakoulun kasvihuonekokeessa kukkakärpäsiä käytettiin, ja ne osoittautuivat tehokkaiksi pölyttäjiksi sääolosuhteista riippumatta eivätkä vahingoittaneet kukkia. 
Markkinoilla on kaupallisesti saatavilla pölytykseen tarkoitettuja kukkakärpäsiä, joiden elinikä on noin neljä viikkoa. Koeolosuhteissa kukkakärpästen lisäetuna on se, että niiden toukat syövät kirvoja ja ripsiäisiä. Niitä voidaan käyttää myös harmaahomeen torjunnassa levittämällä hiivaa, joka ehkäisee tautia kasvustossa.

Tulevaisuuden näkymät

Mansikanviljelyn tulevaisuus Suomessa perustuu monipuolisiin ratkaisuihin, joissa yhdistyvät uusi teknologia, kotimainen taimimateriaali ja biologiset menetelmät, jotta viljely säilyy kestävänä ja elinvoimaisena. Viljelijöille tämä tarkoittaa, että joustavuus ja halu kokeilla uusia ratkaisuja muodostuvat keskeisiksi kilpailueduiksi. Muuttuvat ilmasto-olosuhteet ja tiukentuvat tuotantovaatimukset edellyttävät myös nopeaa reagointia, mikä puolestaan vaatii tiivistä yhteistyötä tutkimuksen, neuvonnan ja viljelijöiden välillä.