Ravinnetarpeiden huomioiminen kasvavissa luomusadoissa

Viljelijällä on useita työkaluja ravinteiden riittävyyden määrittämiseen ja kasvustojen arviointiin. Perinteisen viljavuusanalyysin lisäksi suosittelen ottamaan myös hivenanalyysin, jolla selvitetään tärkeimpien hivenravinteiden, kuten mangaanin, tasoja. Säilörehuanalyysejä tekevän tilan kannattaa ottaa myös rehusta hivenanalyysi nähdäkseen, miten kasvit ovat saaneet hiveniä otettua maasta käyttöönsä.  

Hyvän sadon perusta on pääravinteiden kalsiumin, magnesiumin ja kaliumin riittävä määrä ja niiden oikea suhde toisiinsa. Tätä voidaan arvioida KVK-laskurilla, jonka tuloksista nähdään lisäksi millainen, on maan kapasiteetti ottaa ravinteita vastaan. Pääravinteista esimerkiksi kaliumin puute voi olla kasvua rajoittava tekijä, koska se vaikuttaa muun muassa kasvin vedenottoon ja korren lujuuteen. Jos taas kalsiumia ja magnesiumia on väärässä suhteessa toisiinsa, voi maan rakenne olla huonoa.

NIR-analyysistä taas saadaan tietoa ravinteiden kasveille käyttökelpoisen määrän lisäksi tietoa muun muassa maan orgaanisesta aineksesta ja mikrobiaktiivisuudesta. Kasvianalyysillä saadaan tietoa kasvin ottamista ravinteista kasvukauden aikana.

Luomuviljelijän tärkeimmät analyysityökalut kasvustojen havainnoinnin lisäksi:

• Viljavuus- ja hivenanalyysit
• CEC-kylläisyysaste (KVK)
• NIR-analyysit
• Lehtianalyysit
• Säilörehuanalyysit

Typen vapautuminen – luomusadon moottori

Mitä suurempi maan orgaaninen aines on, sitä suurempi kokonaistyppivaranto yleensä on. Viljelijän kannattaa peilata analyysituloksia käytännön havaintoihin: lakoontuminen, valkuaispitoisuus, rehevä lehvästö tai päinvastoin heikko kasvu kertovat paljon typen riittävyydestä.  

Typen vapautumista eri lämpötiloissa on hyvä miettiä, mihin aikaan typen halutaan kasville vaikuttavan. Karjanlantojen typpi on pitkälti ammoniumtyppeä, joka vaatii maalta tiettyä lämpötilaa vapautuakseen kasveille maasta. Tästä syystä niin kutsuttua säkkilannoitusta kylvöstarttina on hyvä käyttää varmistamaan ravinteiden saantia ja kasvuun lähtöä viileämmässä alkukesässä. Typpilannoitus myös boostaa maan fosforin vapautumista kasvien käyttöön. Fosfori taas on kriittinen ravinne esimerkiksi kasvin juurten kehittymiselle.  

Pienten ravinteiden ja maan mikrobitoiminnan vaikutus

Kun satotasot nousevat, myös hivenaineiden kuten mangaanin tarve korostuu. Se vaikuttaa:

• kasvin lujuuteen
• jyvien määrään ja
• kasvuun

Mangaanin puute näkyy kasvissa lehtien laikkuisuutena, jolloin on jo myöhäistä lisälannoitukselle – eli tarve pitäisi pystyä ennakoimaan. Muista hivenistä muun muassa sinkillä on tärkeä tehtävä kasvin vedenotossa ja boorilla jyvien määrään ja kasvuun. Myös apilat tarvitsevat booria, eli sen puute voi vaikuttaa luomutiloille elintärkeän viherlannoituksen onnistumiseen. Viljat ovat herkkiä reagoimaan myös kuparin puutteeseen.

Ei kuitenkaan sovi unohtaa maan mikrobitoiminnan merkitystä ravinteiden hyödyntämisessä. Ravinteiden kaataminen maahan menee hukkaan, jos siellä ei ole aktiivista eliöstöä. Mikrobit tarvitsevat eloperäistä ainesta ruuakseen. Monilla alueilla ei ole enää karjanlantaa saatavilla, jolloin orgaanista ainesta ja eliöiden ruokintaa joudutaan miettimään muilla keinoilla.  

Juurieritteet ovat hyvää ruokaa, joten runsaasta juuristosta viljelykierrossa on syytä pitää huolta kaikin keinoin. Esimerkiksi apilakasvuston on hyvä antaa välillä kasvaa runsaaksi tiheän niiton sijaan, jolloin juuretkin pääsevät kehittymään. Niiton jälkeen kasvin energia menee uuden kasvuston kasvattamiseen juuriston sijaan. Eloperäisen aineksen ja mikrobiaktiivisuuden lisäämiseen voidaan käyttää myös esimerkiksi kuituja, biostimulantteja, boostereita ja vinasseja.  

Luomuehdot ja ruiskutus

Luomutilalla on saatettu hävittää ravinteiden ruiskutukseen tarvittavaa kalustoa, jolloin voidaan käyttää urakointia. Luomuehdoissa urakointina tehtävä ruiskutus ei vaadi alihankintasopimusta. Luomusuunnitelmaan on kuitenkin kuvattava, miten riskinhallinta on huomioitu ruiskun pesussa ja miten tarkistetaan oikeiden luomukelpoisten aineiden päätyminen peltoon. Luomuun sallittavien lannoitteiden lista löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Uusia lannoitevaihtoehtoja tulee nyt vauhdilla markkinoille myös luomuun. Syyskuun alussa uutisoitiin uudesta kiertoravinteesta, joka koostuu hyönteisten käsittelemästä, syömättä jääneestä osuudesta eläinrehuteollisuuden sivuvirroista. Viljelijällä on siis vaihtoehtoja oman lannoitusstrategiansa rakentamiseen omien tavoitteidensa mukaiseksi.

Tämä blogi on tuotettu Kestävästi ja vastuullisesti toimiva maatila Hämeessä -hankkeessa.