Villiluomua metsistä, soilta ja luomupeltojen pientareilta

Luomukeruualueilta kerätyistä tuotteista valmistetaan elintarvikkeita ja niitä käytetään luontaistuotteiden ja kosmetiikan raaka-aineena.
Tiivistetysti sanoen luomukeruu on luontaisesti kasvavien luonnonvaraisten kasvien, kasvinosien ja sienten keruuta luomuvalvonnassa hyväksytyltä luonnon- tai maatalousalueelta. Alueita kutsutaan luomukeruualueiksi ja tuotteita luomukeruutuotteiksi.

Ne voivat olla jokaisen oikeuksilla (ennen jokamiehenoikeus) tai maanomistajan luvalla kerättäviä tuotteita.
Marjojen ja sienten kerääminen on jokaisenoikeuden piirissä. Kuusenkerkkien, koivunmahlan mustikan lehtien keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan.
Määrällisesti suurimmat luomukeruutuotesadot kerätään mustikasta ja puolukasta, myös lakka on merkittävä. Pakuri, kuusenkerkät, koivunmahla ja männynkuori ovat tärkeitä ja monikäyttöisiä luomukeruutuotteita. 
 

Eikö kaikki suomalaiset metsämarjat, sienet ja mikä vaan villinä kasvava ole luomua, miksi taas tarvitaan valvontabyrokratiaa?

Luomumustikkajogurtin mustikoiden pitää olla kerätty luomusertifioidulta keruualueelta ilman sitä jogurtti ei ole luomutuote.

Luonnontuotteilla on kysyntää ja niitä viedään Suomesta laajalti maailmalle. Ulkomaista ostajaa ei vakuuteta sanomalla, että meidän metsän villit tuotteet on puhtaita ja parhaita. Luomuehtojen noudattaminen varmistaa jäämättömyyden.

Useat ostajat haluavat myös tarkan paikkatiedon siitä miltä maantieteelliseltä alueelta tuotteet tulevat, se onnistuu luomuvalvonnan jäljitettävyysketjulla. Tuotteiden alkuperä varmistetaan karttapaikkatiedolla jokaisen kerätyn erän osalta. 

Maanomistajat ylläpitävät metsän käsittelytietoja luomuvalvontaan ilmoitetuista alueistaan ja  pitävät kirjaa keruumääristä ja – paikoista.

Luonnontuotealan yritykset, jotka keruuttavat tuotteita ohjaavat kerääjät ulkopuolisen keruualueiden selvittäjän tai maanomistajan ylläpitämän luomuvalvonnan kautta luomusertifioiduille kasvupaikoille. Kerättyjen tuotteiden vastaanottopaikoilla korjattu sato punnitaan ja kilot kirjataan muistiin.

Vuonna 2025 Suomessa oli 56 yritystä luomukeruutuotannon valvonnassa

Eniten luomukeruutuotannon valvonnassa olevia toimijoita oli Pohjois-Karjalassa ja seuraavaksi eniten Pirkanmaalla.

Suurin keruutuotannon pinta-ala on Lapissa, yli puolet Suomen hiukan alle 7 miljoonasta luomukeruuhehtaarista. 

Luomukeruutuotantoa käsittelevissä selvityksissä on arvioitu, että noin 95 prosenttia Suomen metsäpinta-alasta eli 21 miljoonaa hehtaaria olisi mahdollista liittää luomukeruualuevalvonnan piiriin.

Arktiset aromit ry:n laskelman mukaan luomupeltojen ja luomukeruutuotannon valvonnassa olevien pinta-alojen yhteenlaskettu ala on 23 prosenttia Suomen maa-alasta. Näin laskien Suomi kuuluu EU:n ”luomusuurvaltojen” joukkoon, varsinkin kun Suomi on Euroopan viidenneksi suurin maa.

Suomen pelloista luomua on 14 prosenttia.  Vuonna 2023 ykkösmaa Euroopassa oli Liechtenstain, jossa luomualaa oli 45 % maan viljlelyalasta, Itävalta toisena 27 % osuudella ja naapurimaamme Viro 23 % osuudella. 

Keruuluomun tuotantoehtojen lyhyt oppimäärä

Luomukeruualueella saa tehdä tavallisia metsänhoitotoimenpiteitä, kuten puunkorjuuta ja alueelle saa kylvää tai istuttaa uusia puita.

Luomusertifioiduksi alueeksi hyväksyttävällä alueella ei ole saanut käyttää luomutuotannossa kiellettyjä lannoitteita – ja torjunta-aineita vähintään 36 kuukauteen ennen luonnonkasvien sadonkorjuuta.

Poissuljettavia ovat:

-    Metsälannoituksessa käytettävät mineraalityppilannoitteet ja turpeenpolttolaitoksen tuhkat aivan vastaavasti kuin luomukasvintuotannossakin.
-    Kemiallisten torjunta-aineiden käyttäminen vesakon- ja heinäntorjunnassa
-    Kesähakkuissa tehtävä kantokäsittely urealiuoksella
-    Tukkimiehentäin tuhojen estämiseksi kemiallisella torjunta-aineella käsiteltyjen taimien istutusalat
-    Kemialliset hajusteet hirvien karkottamiseen
 

Jos edellämainittuja toimia on tehty, kyseiset alueet poistetaan luomukeruualueesta kokonaan tai vähintään 36 kuukauden määräajaksi.

Valvontaan ilmoitetuilla alueilla on mahdollista käyttää

-    Kantokäsittelyä, joka tehdään biolologisella torjunta-aineella eli harmaaorvakkaliuoksella.
-    Hivenlannoitusta esimerkiksi boorilannoitusvalmisteita ja puuntuhkaa.

Luomuvalvontaviranomaiset  tekevät alueille pistokokeita sen selvittämiseksi onko kielletyt toimenpiteet ilmoitettu valvonnalle. Lisäksi varastoon kerätyistä tuote-eristä otetaan näytteitä torjunta-ainejäämättömyyden varmistamiseksi.

Erittäin tärkeä luomukeruutuotannon kriteeri on, että keruu ei saa vaarantaa kerättävän kasvin säilymistä keruualueella. Keräämisestä vastaavan yrityksen on selvitettävä kestävän keruun rajat erityisesti hitaasti uusiutuvilla kasveilla.  Sellainen on esimerkiksi suopursu, josta tiedetään, että keruun voi tehdä samalta alueelta enintään viiden vuoden välein.

Luomutuotteiden kerääjille annetut ohjeet käytöön kotiin kerätessäkin

Ruokaviraston kokoamissa ohjeissa on varoetäisyydet tiepölyn ja pelloilta leviävien torjunta-ainekäsittelyjen aiheuttamien epäpuhtauksien estämiseksi.

Vilkkaasti liikennöityjen pääteiden varsille on jätettävä vähintään 100 metrin ja pienemmille sivuteille 10–50 metrin pölyetäisyys. 

Metsäautotien varressa varoetäisyys on 10 metriä, jos kasvillisuus tien reunoilla on tiheä ja pölyä sitova. Runsaasti pölyävien sorateiden varsilla poimintaetäisyys on vähintään 50 metriä.

Viljeltyjen peltojen reunoille on jätettävä vähintään 10 metrin varoetäisyys torjunta-aineiden tuulikulkeumien mukana tulevien torjunta-ainejäämien estämiseksi. Luomupeltojen reunoilla ei varoetäisyyttä tarvita ja piennarkasvitkin ovat kerättävissä.

Jäämätutkimuksilla saadaan selville nykyisin hyvinkin pienet jäämäpitoisuudet ja hyvin monet luomutuotteiden ostajat vaativat nollatulosta. Kerääjän vaatteisiinsa tai iholleen käyttämistä kemiallisista hyttyskarkotteistakin voi seurata haitallinen jäämälöydös.

Luonnontuotealan järjestöt ovat kääntäneet luomukeruuohjeet ulkomaisia marjojen kerääjiä varten useille eri kielille kerääjien kouluttamista varten.

Tiesitkö, että Suomen metsissä ja soilla kasvaa vuosittain noin 500 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja ja niistä kerätään talteen alle 10 prosenttia. Luomusertifikaatin piirissä olevilla alueillakin on marjoja yllin kyllin.

Tiesitkö jokaisenoikeudesta, että tutuimpien marjojen ja sienten poimimisen lisäksi saat kerätä pihlajan- ja katajanmarjoja sekä kerätä rauhoittamattomia luonnonkukkia ja ruohovartisia kasveja.

Vuoden 2023 luomusertifikaatin piirissä olevien alueiden laajuus kartalla, suuria muutoksia ei ole viime vuosina tullut: arktiset aromit.fi/luomukeruu

Luomukeruutuotteiden tuotantoketjut- tietokorteista löytyy useita erilaisia tapoja järjestää keruu ja tuotteiden saaminen markkinoille: arktiset aromit.fi/tietokortit

Ruokavirasto keruuluomun tuotantoehdot – pitkä oppimäärä: ruokavirasto.fi/oppaat
 

Kirjoittaja: Brita Suokas, Luomuliitto