Laiduntaminen tukee eläinten hyvinvointia

Rehun ja ruokintatavan merkitys eläinten hyvinvoinnille jää usein vähälle huomiolle. Märehtijöille luontainen ravinto on mehevän ruohon, muiden tuoreiden kasvien, puiden ja pensaiden lehtien sekä myös karkeampien heinäkasvien ja korsien seos. Tällaisen ravinnon saaminen onnistuu parhaiten kesäkaudella laitumella, erityisesti silloin kun niillä on pääsy sekä luonnonlaitumelle että peltolaitumella saman päivän aikana.

Kainuunharmas lampaita laitumella
Märehtijöille on luontaisinta saada ravinto laiduntamalla, vuoroin liikkuen, vuoroin pysähtyen lepäämään ja märehtimään. Lampailla on päivän aikana 4–7 laidunnusjaksoa ja märehtimistaukojen kesto on 8 tuntia. Kuvan lampaat ovat kainuunharmas-rotuisia. Kuva: Brita Suokas, Luomuliitto

Mieluisimman rehun valikoiminen saattaa harmittaa eläintenhoitajaa, rehua menee hukkaan, kun osa jää syömättä. Mutta eläimille on suuri merkitys sillä, että ne saavat etsiä ja valikoida ravintonsa ja toteuttaa sitä tehdessään luontaisia yksilöllisiä ja laumakäyttäytymisen muotoja. Laiduntamisella onkin merkittävä rooli luomueläinten – erityisesti märehtijöiden ruokinnassa.

Lammas on kesytetty tuotantoeläimeksi ennen nautaa

Villilampaiden kesyttäminen on tapahtunut noin 11 000 vuotta sitten Kauko-Idässä, Välimeren saarilla ja Turkin Aasian puoleisissa osissa. Varhaiset suomalaiset aloittivat lampaiden hoitamisen kivikauden ja rautakauden taitteessa 4 000 vuotta sitten.

Naudat on kesytetty tuhat vuotta myöhemmin Kreikassa ja Turkin Aasian puoleisissa osissa. Kesynaudat polveutuvat alkuhäristä. Aluksi niitä kasvatettiin uskonnollisiksi uhrieläimiksi ja varhaisten maanviljelijöiden vetojuhdiksi ja myös tuottamaan lantaa, jolla saadaan peltokasveille ravinteita. Ruotsin alueella on hoidettu nautakarjaa 3000 vuoden ajan.

Naudat, lampaat ja vuohet ovat märehtijöitä. Se tarkoittaa, että ne syövät rehunsa nopeasti ja pysähtyvät pureksimaan sen huolellisesti vasta myöhemmin, eli märehtimään. Kaikille näille lajeille keskeisimpiä käyttäytymistarpeita ovat lepääminen, liikkuminen ja pysähtyminen märehtimään yhtä aikaa lauman jäsenten kanssa.

Lampaille, vuohille ja myös naudoille on erittäin tärkeää lajitovereiden seura ja omalla tutulla alueella pysyminen. Naaraat menevät synnyttämään jälkeläisensä erilleen laumasta, mutta ne palaavat siihen hyvin pian, koska emän ja jälkeläisen leimautuminen toisiinsa tapahtuu nopeasti.

Karitsat  ja vasikat tarvitsevat emon maitoa. Luomutuotantosäännöissä on vähimmäisvaatimuksena, että karitsat saavat maitoa vähintään 45 päivää, kilit 8 viikkoa ja vasikat kolmen kuukauden ikään saakka. Laitumella ne maistelevat ruohoja ja lehtiä jo pienestä pitäen ja oppivat erilaisia makuja ja näkevät mitä vanhemmat eläimet syövät ja mitä kannattaa syödä ja niiden neljä mahaa kehittyvät luonnollisesti hyväksi märehtijän ruuansulatusjärjestelmäksi.

Lepäämisen ja märehtimisen paikaksi eläimet valitsevat laitumen korkeimpia kohtia, joista on hyvä näköala ympäristöön. Lampaat ja vuohet eivät pysty puolustautumaan pedoilta, niiden ainoa keino suojautua on pako. Aikuiset naudat pystyvät paremmin laumana suojaamaan jälkeläisiään yksittäisiltä pedoilta. Laitumella pitää eläimille olla myös puiden suojaa tai niiden puuttuessa säänsuojapaikoiksi rakennettuja katoksia.

Sisäruokintakausi on Suomessa pitkä, mutta senkin aikana pyritään luomueläinten luontaista käyttäytymistä mahdollistamaan parhaan mukaan. Eläinsuojat ovat pääasiassa pihattotyyppisiä eli niissä eläimiä ei kytketä paikoilleen, vaan ne saavat liikkua vapaasti karsinoissa tai makuuhalleissa. Usein niille tarjotaan myös talvella ulkoilumahdollisuus.

Luomumärehtijöiden talviruokinnasta valtaosa on karkearehua eli säilörehua tai heinää, jotta niiden kykyä märehtimällä hyödyntää tämän tyyppisiä rehuja voidaan hyödyntää ja samalla varmistaa niiden luonnollinen, terveyttä ylläpitävä ravinto.

 

Tärppejä Ruokaviraston luomutuotantoehdoista

  • Luomueläimet ruokitaan aina luomurehuilla.
     
  • Märehtijöiden ravinnoksi annetaan vähintään 60 prosenttia päivässä ruohoa, tuoreena tai säilörehuna, heinää tai viljan tai herneen olkea, jotka ovat märehtijöiden luontaista ravintoa. Vilja- ja valkuaisrehun määrä rajataan enintään 40 prosenttiin päivittäisestä rehuannoksesta. Lisäksi tarjolla on aina olla vettä ja kivennäisrehuvalmisteita.
     
  • Laidunkaudella kaikkien maitojuottokauden ohittaneiden nautojen, lampaiden ja vuohien pitää päästä päivittäin laitumelle.
     
  • Eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi ne voi ottaa osaksi päivää sisälle suojaan kovalla sateella ja hellepäivinä, jolloin hyönteisten määrä nousee eläimiä häiritseväksi.
     
  • Luomueläinten laidunkauden pituus maan eri osissa on vähintään 4 kuukautta etelässä, maan keskiosassa 3,5 kuukautta ja pohjoisessa 3 kuukautta, ja sen jälkeen ne menevät talven aikana tarhaan ulos jaloittelemaan.  Jos laidunnuskausi on ollut vähintään kaksi viikkoa minimivaatimuksia pidempi, talviulkoilua ei tarvitse järjestää.
     

Vuonna 2025 Suomessa hoidettiin

  • Luomunautoja 500 tilalla ja luomulampaita 184 tilalla. 
     
  • Luomumaidon osuus oli hieman reilu 3 prosenttia luomumaidontuotannon määrästä.
     
  • Kuluttajille myytävästä naudanlihasta oli luomun osuus hieman alle 5 prosenttia ja lampaanlihasta lähes 30 prosenttia. 
     
Charolais-liharodun karjaa.
Naudoille järjestetään mahdollisuus mennä erilleen laumasta poikimisen ajaksi. Emä nuolee vasikan kuivaksi heti sen synnyttyä. Ahkera nuoleminen jatkuu seuraavina päivinäkin. Luonnossa emä jättää vasikan piiloon pedoilta useaksi päiväksi poikimisen jälkeen ja palaa sen luokse imettämään. Kun on kulunut 4–7 päivää vasikka liikkuu ketterästi ja on oppinut tunnistamaan emänsä lehmä tuo vasikan muun lauman luo. Kuvan eläimet ovat charolais-liharotua. Kuva: Brita Suokas, Luomuliitto
Ayshire- ja holstein -rotuisia luomulypsylehmiä laiduntamassa.
Naudoilla on päivän aikana 15 – 20 syöntijaksoa ja ne pysähtyvät väliaikoina märehtimään 4–9 tunnin ajaksi. Kuvassa on ayshire ja holstein rotuisia luomulypsylehmiä. Kuva: Brita Suokas, Luomuliitto

Katso video Rotaatiolaidunnuksesta osana luomuemolehmätilan arkea.

Kirjoittajat: Brita Suokas, Luomuliitto ja Pirkko Tuominen, ProAgria Itä-Suomi