Turvepeltoon tutustuminen lähietäisyydeltä Rääkkylässä

Tainiontien varrelle 1960-luvulla rakennetun Oravilahden padon avulla säädellään uomassa olevan veden korkeutta. Alue on aikoinaan ollut vesialuetta, jossa veden keskisyvyys on ollut alle metrin. Pellonpiennarpäivässä yksi alueen maanomistajista kertoi turvepeltokokemuksistaan, MAA-akatemia havainnoi turvepellon koostumusta ja LUKEn asiantuntija sekä Kiteen Mato ja Multa Oy esittelivät vaihtoehtoisia ratkaisuja turvepeltojen käyttöön.

Salaojituksen merkitys turvepitoisilla mailla

Maanomistajien pellot on salaojitettu, mikä on yksi tärkeä investoinnin toteutus turvepitoisilla mailla. Salaojituksella voidaan pitää pohjaveden korkeus lähempänä maanpintaa. Vielä parempi olisi säätösalaojitus, jolla voidaan säätää pohjaveden korkeutta aina tilanteen mukaan. Veden ollessa korkeammalla turvepitoinen maa-aines ei hajoa ja siten vapauta humusta ja typpeä vesistöihin. 

Turvepellot varastoivat runsaat määrät hiiltä ja typpeä. Ilmastonmuutos tuo mukanaan ääri-ilmiöitä ja näihin varautuminen on tärkeää. Erilaisten vaihtoehtoisien ratkaisujen kautta voidaan edelleen säilyttää taloudellista hyötyä. Oleellista on se, ettei ravinteita ja kiintoaineita vapaudu ympäristöön. Suon kuivatus ja pellon viljelytoimet, kuten muokkaus, käynnistävät maaperän prosesseja, jolloin hiili- ja typpivarastot vapautuvat ympäristöön herkemmin. Typpeä ja hiiltä sitoutuu kasveihin, kulkeutuu sade- ja valumavesien mukana ja merkittävä osa haihtuu kaasumaisina yhdisteinä, kuten typpioksiduulina ja hiilidioksidina ilmakehään.

Maan rakenne tarkasteluun

Pellonpiennarpäivässä tutkittiin myös lohkon maan rakennetta kahdesta eri kohdasta. Maan rakenteen arvioinnissa hyödynnettiin Mara-korttia ja sen perusteella maanrakenne oli lohkolla hyvällä mallilla. Esillä oli myös muita erilaisia mittauslaitteita ja testejä, joilla kasvustosta ja maasta saadaan erilaista tietoa. 

Lohkolla maalajeissa esiintyi vaihtelua. Kauempana uomasta maa oli kivennäispitoisempaa maata, kun taas uoman lähettyvillä maalaji oli eloperäisempää. Maasta kairattiin n. 1 metrin profiili, jossa erottui multamaan vaihtuminen turvemaaksi ja lopuksi pohjamaan saveksi. Maaprofiilista tehtiin pH mittaukset ja syvemmällä maan pH oli matalampi, kuten arvata saattaa.  Turvemaa erottui muusta maasta selkeästi tummempana ja sille ominaispiirteisenä rakenteena.

Kosteikkoviljely ja turvepeltojen ennallistaminen

Kosteikkoviljely ja vedenpinnan korottaminen ovat avainasemassa. Hapettomat olosuhteet vähentävät ilmastopäästöjen syntyä. Kosteikkoviljelyssä taloudelliset hyödyt ovat tavoitettavissa, mutta ennallistamisessa pelto poistuu viljelyksestä. Idearikas maanomistaja voi mahdollisesti hyötyä ennallistamisesta taloudellisesti, mutta Suomessa on varsin vähän tai ollenkaan tähän liittyviä yritysmuotoja. Tarvitaan vain ideoita! Ennallistamisen muita hyötyjä voi olla ravinnekuormituksien kiinniottaminen laajemmalta valuma-alueelta, josta useampi maanomistaja voi hyötyä. Ravinteet ja kiintoaineet kanavoidaan kohtaan, jossa niiden käsittelemisen vaikutus on paras. Ennallistaminen voi tarkoittaa myös vesiensuojelurakenteiden toteuttamista tai suojavyöhykkeiden perustamista.

Kosteikkoviljelyssä siihen valittavien kasvien tulee kestää märkiä olosuhteita. Useimmat näistä ovatkin tuttuja kasveja: järviruoko, ruokohelpi, osmankäämi, rahkasammal, kihokki, suomarjat ja erilaiset heinät. Näistä syntyviä tuotteita voidaan hyödyntää mm. kasvualustoina, kuivikkeina, rehuna, elintarvikkeina, lääkkeinä ja rakennusmateriaaleina. Joidenkin kasvien kohdalla voi muodostua ongelmaksi maataloustuet, jotka eivät tue näiden kaikkien kasvien kasvattamista.

Turvepitoisia maita tulee pohtia tulevaisuuden kannalta, millaisessa käytössä niitä voi hyödyntää tai ottaako kokonaan pois peltokäytöstä. Uusien alojen raivaamista turvemailta kannattaa välttää. Nurmi on hyvä vaihtoehto, koska sillä saadaan kasvipeitettä ympärivuotiseksi eikä se vaadi tiheitä muokkauskertoja sekä voidaan hyödyntää kevennettyä muokkausta. Kosteikkoviljelyssä on potentiaalia, tosin se vaatii maanomistajilta perehtyneisyyttä, jos haluaa toteuttaa sitä muullakin tavoin kuin pelkästään nurmeen perustuvalla viljelemisellä.

Vierailu Rääkkylässä sekä tämä blogikirjoitus toteutettiin Vesiviisas maaseutu -hankkeen rahoituksella. Se on tiedonvälityshanke, jonka kautta maanomistajille ja toimijoille viestitään erilaisista vesiensuojelun ratkaisuista ja hyödyistä maa- ja metsätaloudessa. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Etelä-Savon ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Itä-Suomen elinvoimakeskus.