Sensorin avulla lannoituksesta saadaan suurin hyöty

N-sensorilla lannoite suunnataan tarkasti sinne, missä sitä tarvitaan. Näin vähennetään lakoontumista ja parannetaan satoa. Sensorin käyttöä ja hyötyjä havainnollistettiin pellonpientareella. 
Hantulan omakohtainen kokemus on, että sensorin avulla lannoituksesta saadaan suurin hyöty. Sensorin avulla tehty lisälannoitus ehkäisee kasvuston lakoontumista, kun lisäravinteita annetaan vain sinne, missä niitä tarvitaan. Hänen mukaansa lannoituksen ja kasvunsääteen välinen suhde on jatkuvaa oikean kurssin hakemista: pienillä liikkeillä tehdään pieniä ohjauksia.
Jaetussa lannoituksessa ei tarvitse arvuutella tulevan kasvukauden säätä, vaan lannoitusta lisätään sitä mukaan, kun nähdään, millainen todellinen potentiaali on. Korrenkasvussa ja lippulehtivaiheessa lisälannoitus lisää kasvin satoa määrällisesti, myöhemmin ajettuna se parantaa sadon laatua.

Typpilannoitusta tarpeeseen
Sensorin avulla tehdyssä lisälannoituksessa ensimmäisellä lannoitekierroksella tasataan kasvuston epätasaisuuksia kohdistamalla suurempi osa lannoitteista pellon vaaleampiin kohtiin. Toisella lisälannoituksella lannoitetta levitetään paremman näköisiin pellon osiin sadon laadun parantamiseksi. Sensorin avulla tehdyssä lannoituksessa pellolle levitetään yhtä paljon typpeä kuin muutenkin lisälannoituksessa, mutta sen ansiosta typpi kohdistetaan pellon eri osiin tarpeen mukaan.

Kaliumin monet kasvot
Sää vaikuttaa optimaalisen lisälannoituksen ajankohdan lisäksi myös ravinnepuutoksiin. Esimerkiksi kosteina ja viileinä vuosina kaliuminpuutosta on enemmän. Kaliumia kuluu nimittäin karkeasti yhtä paljon kuin typpeä. Kaliuminpuutosta voi edistää myös pellolta mahdollisesti pois kerätty olkimassa. Yksi tonni olkea vastaa noin 18 kiloa kaliumia. Kasvit saavat kaliumia kuitenkin myös maasta, esimerkiksi savimaalle kaliumia ei tarvitse lisätä yhtä paljon kuin multavalle maalle.