Rikkakananhirssi leviää salakavalasti – torjunta vaatii tarkkuutta

Rikkakananhirssi on lämpimien maiden kasvi. Se luokitellaan C4-kasviksi yhteyttämisprosessin mukaan. Esimerkiksi kotoiset viljamme ovat C3-kasveja. C4-kasvit viihtyvät lämpimässä ilmastossa, eikä ole väliä, onko kuivaa tai kosteaa. Kasvin yhteyttäminen eli menestyminen joka tapauksessa tehostuu lämpimässä. C3-kasvien yhteyttämisen tehokkuus taas laskee kuivassa ja kuumassa, jolloin niiden kasvu hidastuu. Rikkakananhirssi hyötyy lisääntyneestä valosta ja kasvutilasta, ja se pääsee kasvussa niskan päälle. Kasvi on myös tehokas typenkäyttäjä, ja voi viedä runsaana esiintymänä jopa 4/5 maaperän typpivarannosta. Rikkakananhirssi käyttää tehokkaasti myös kosteuden maasta. Lisäksi kasvilla on kyky erittää juurillaan kemiallisia yhdisteitä, jotka haittaavat muiden kasvien kasvua.

Rikkakananhirssin siemenet säilyvät maaperässä pitkään, 5-10 vuotta. Siemen itää noin 15 asteen lämpöisessä maassa, joka Suomessa asettuu noin juhannuksen tienoille tai sen jälkeen. Tällöin esimerkiksi viljakasvit ovat kovassa kasvussa, ja usein rikkaruiskutukset on jo tehty aiemmin, jolloin ne eivät tehoa taimettuneisiin rikkakananhirsseihin. Myös säilörehu on korjattu, ja toista satoa kasvatellaan.
 

Ennaltaehkäisy tärkein torjuntatapa

Jos ei ole vielä saanut lohkoilleen rikkakananhirssiä, ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa vahvasti. Jos kasvia on tavattu, jatkotoimet kannattaa suunnitella huolellisesti ja perehdyttää mahdolliset tilan työntekijät asiaan. Toimet ovat tutut: käyttöön puhdas ostokylvösiemen tai huolellisesti itävyystestattu ja kunnostettu tilan oma siemen. Kylvettäessä käytetään riittävää siemenmäärää, jolla saadaan tiheä ja rikkoja varjostava kasvusto. Koneilla pyritään liikkumaan lohkoilla niin, että ensin korjataan puhtaaksi tiedetyt lohkot, ja sitten edetään saastuneisiin mahdollisuuksien mukaan. Maansiirtojen kanssa tulee olla tarkkana, ettei maa-aineksen mukana saada rikkakananhirssin siemeniä pellolle tai levitetä uusille lohkoille. 

Kasvustoissa kulkeminen ja tarkkailu ovat avainasioita ongelman huomaamiseen ajoissa. Tarkkailua täytyy tehdä myös lohkoilla, joilla ei viljellä satokasveja, esimerkiksi maisemapelloilla ja kesannoilla. Tarkkailu on hyvä aloittaa viimeistään heinäkuun alussa, ja toistaa useamman kerran kesän aikana. Jos syksy jatkuu lämpimänä, tarkkailua on hyvä jatkaa ainakin syyskuulle. 
 

Nopea toimiin ryhtyminen

Jos rikkakananhirssiyksilöitä löytyy, kasvit kannattaa kitkeä kokonaisina muovipussiin, varoen ettei siemeniä varise peltoon. Jotkin rikka-aineet tehoavat rikkakananhirssiin, mutta ongelmana on usein ajoitus. Juolavehnän ja hukkakauran torjuntaan tarkoitettuja kasvinsuojeluaineita on markkinoilla, joita voi käyttää vielä lippulehtivaiheessa. Rikkakananhirssin ruiskutus olisi tehtävä mahdollisimman myöhään, jotta mahdollisimman moni siemen maassa on ehtinyt itää, mutta niin, ettei kukintoa ole ehtinyt muodostua. Rikkakananhirssi kehittää nopeasti resistenssin kasvinsuojeluaineille, jonka vuoksi valmisteita on vaihdettava vuosittain, jos mahdollista. Rikkakananhirssi on voinut tulla myös resistentiksi jo lähtömaassa. Glyfosaattia käytettäessä ruiskutusajankohta on valittava tarkkaan siten, että kasvi on lähtenyt kasvuun, mutta ei ole ehtinyt tehdä vielä kukintoa. Kukintovaiheessa kasvin glyfosaattikäsittely voi pakkotuleennuttaa sen, jolloin kasvi pääsee siementämään. 

Rikkakananhirssisiä lohkoja ei kannata muokata syksyllä, jos mahdollista. Pintaan jääneet siemenet heikkenevät talven vaikutuksesta. Kevytmuokkaus on huonoin vaihtoehto sekä keväällä että syksyllä. Kyntäessä melko syvä kyntö hautaa siemenet riittävän syvälle, etteivät ne helposti nousisi seuraavalla kyntökerralla muokkauskerrokseen. Hankalasti saastuneille lohkoille voidaan käyttää avokesannointia kemiallisesti, muokkaamalla tai näiden yhdistelmällä. Kyntö kannattaa tehdä vasta muokkausten jälkeen. 

Nurmille tarvitaan tiheää niittoa niin, että rikkakananhirssi ei ehdi röyhylle. Jos ehtii, kasvusto kannattaa korjata pois pellolta ja haudata syvään. Niittoja tarvitaan kesästä riippuen useita, 3-5 kertaa. Tarkkailemalla kasvustoa selviää oikea määrä. Niiton teho on ristiriitainen, sillä kasvi voi niiton jälkeen alkaa kasvaa maanmyötäisesti ja tehdä kukinnon hyvin lyhyeen varteen. Tällöin niittokoneen terät eivät yllä siihen, ja kasvi pääsee siementämään. Torjuipa rikkakananhirssiä millä tavalla tahansa, tarkkailu toimenpiteiden jälkeen on erittäin tärkeää, ja havaintojen perusteella seuraavien torjuntapäätösten tekeminen. Rikkakananhirssi voi itää myöhään kesällä, joten tarkkailua ei kannata jättää tekemättä. 
 

Näin tunnistat rikkakananhirssin:

• isokokoinen heinä, korkeus 25-100 cm

• lehden keskellä selkeä vaalea raita

• varsi on soikea ja tyveltä maan rajasta väriltään punertava

• kukinto on nuorena kirkkaan vaalean vihreä ja kypsyessään ruskeanpunainen

Käytännön kokemus karjatilalta, jolla on esiintynyt rikkakananhirssiä:

-Meille rikkakananhirssi ilmestyi ensin yhdelle viljalohkolle. Luulin aluksi kasvia järvikortteeksi, mutta ProAgrian asiantuntijan vinkistä tunnistin kasvin rikkakananhirssiksi. Siinä vaiheessa kasvi oli levittäytynyt jo melko laajalle lohkolla. Muutaman vuoden aikana sitä on levinnyt myös muille lohkoille, todennäköisesti ainakin lannan levityksen mukana. Kokemukseni mukaan rikkakananhirssi selviää lehmän ruoansulatuselimistön läpi menettämättä itävyyttään. 

Torjuntaan olemme kokeilleet kitkentää ensimmäisen rehunteon jälkeen, kun kasvi erottuu hyvin lähtiessään kasvuun. Lisäksi on tehty glyfosaattiruiskutuksia ja avokesannointia. Glyfosaatti tuhoaa vain kasvussa olevat kasvit, jolloin ruiskutuksen jälkeen itävät rikkakananhirssit kannattaisi esimerkiksi muokata useamman kerran, aina kun uutta kasvua ilmaantuu.

Olen harkinnut myös viljan kylvön viivästyttämistä, jolloin kesä-heinäkuussa itävä rikkakananhirssi olisi paremmin ruiskutettavissa hukkakauralle tarkoitetuille aineilla niin, ettei viljan kasvu ole ehtinyt liian pitkälle ruiskutuksiin nähden.

Tärkein vinkkini muille viljelijöille on, että reagoi nopeasti, jos havaitset rikkakananhirssiä. Tarkkaile peltojasi joka tapauksessa. Käytä puhdasta kylvösiementä. Jos rikkakananhirssiä on viljassa tai säilörehunurmissa, jätä sato korjaamatta tai älä ainakaan syötä sitä eläimille. Sillä tavalla ongelma leviää nopeasti kaikille tilan lohkoille.