Mitä maa kertoo?

Keväällä huomaa nopeasti, mitkä lohkot kantavat konetta ja missä vesi vielä seisoo. Kesällä erot näkyvät kasvustossa ja kasvit ovatkin parhaita maan kasvukunnon indikaattoreita. Näin syyskesällä sitten näkyy lopullinen tulos ja erot puimurin näytöllä tai säiliössä. Tällä kasvukaudella on pääsääntöisesti vettä saatu tarpeeksi. Siksi kasvua rajoittavia tekijöitä voi nyt olla helpompi etsiä muista maan kasvukuntotekijöistä. Viimeistään puintien jälkeen kannattaa pellolle mennä havainnoimaan lapion kanssa niitä paikkoja, jotka kasvukauden mittaan ovat kiinnittäneet huomiota.

Mitä kasvukunto oikeastaan tarkoittaa?

Hyvä kasvukunto ei tarkoita vain suurta satotasoa, vaan myös maan kykyä kestää säävaihteluita. Siihen kuuluvat ihan peruspilareina hyvä rakenne, toimiva vesitalous ja riittävä ravinteiden saatavuus. Maan pitää myös toimia hyvin, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kasvi saa riittävästi ravinteita oikeassa suhteessa, sen juuret kasvavat laajalle, kasvijätteet hajoavat ja maa on multavaa. Yksittäinen mittari ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Kasvukunnossa on ennen kaikkea kyse eri tekijöiden muodostamasta toimivasta kokonaisuudesta.

Mitä siellä pellolla näkyy ja miltä tuntuu?

Pelkästään pellolla kävellessä voi jo tuntea, onko maa pehmeää vai kovaa. Sekä pehmeitä että kovia paikkoja kannattaa tutkia lapiolla kuoppia kaivamalla, sillä pehmeämmästä paikasta voi tutkia, mikä maasta tekee pehmeän ja verrata sitä kovempaan? Onko se multavaa ja ovatko maamurut hyvin irtonaisia ja pyöreitä? Onko maalaji erilainen? Onko pelto kosteaa vai kuivaa ja johtuuko ero pellon pinnan muodoista tai ojituksesta? Ja ennen kaikkea, kasvaako siinä paremmin vai huonommin.

Maan toiminnan kannalta myös sen elävyys on tärkeää. Samaisista kuopista kannattaa tutkia, löytyykö sieltä lieroja tai niiden käytäviä? Kastelierot kulkevat maassa pystysuunnassa ja voivat olla syvälläkin, kun kuoppaa kaivaa, mutta käytävät paljastavat, että niitä kuitenkin on. Entä kuinka juuret kasvavat? Hyväkuntoisessa maassa kevätviljojenkin juuret voivat ulottua jopa puolen metrin syvyyteen. Ne myös kasvavat runsaina ja tiheinä. Miten kasvijäte on hajonnut maan pinnalla ja maan sisällä eri kerroksissa? Hyvin toimivassa maassa kasvinjätteet hajoavat vähitellen ja ravinteet kiertävät takaisin kasvien käyttöön. Jos kasvijätettä taas näkyy pitkään runsaasti, kannattaa pohtia, mikä hajotusta rajoittaa. Lopuksi maata kannatta haistella. Hyvin toimiva hapekas maa tuoksuu raikkaalta maakellarilta.

Maanparannuskasvit ja multavuuden rakentaminen 

Tänä kesänä kokeilimme maanparannuskasviseosta, jossa oli apiloita, mesikkää, mailasta, keltasinappia ja hunajakukkaa. Ajatuksena, että osa jatkaa kasvuaan vielä seuraavana vuonna. Päähuomiona oli, että eivät mitkään kasvit ihmeitä tee, jos maan pH ja vesitilanne eivät ole kunnossa eli peruspilarit ensin kuntoon. Yksivuotiset kasvit lähtivät voimakkaasti kasvuun ja suuri yllättäjä oli keltasinappi, joka parhailla paikoilla kasvatti peukalon paksuisen varren, 1,5 metrisen kasvuston ja juuristo haarautui voimakkaasti (kuva). Monivuotiset kasvit ovat hitaampia, mutta ne näyttävät voimansa sitten toisena vuonna. Multavuuden nostossa on onnistuttu pelloilla, joille on lisätty orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita sekä madallettu muokkaussyvyyttä. Lisäksi on kasvatettu hyvin biomassaa tuottavia kasveja.

Kasvukunto rakentuu jo pienistäkin päätöksistä

Maan kasvukuntoa voidaan parantaa monella tavalla, mutta ensin täytyy tunnistaa, mikä juuri kyseisellä pellolla rajoittaa kasvua. Jos esimerkiksi pH on liian matala tai vesitalous ei toimi, kannattaa nämä perusasiat laittaa ensin kuntoon. Vesitaloutta voi lähteä parantamaan hyvin konkreettisilla toimilla: tarkistamalla salaojien laskuaukot, parantamalla tarvittaessa ojitusta tai ohjaamalla pintavesiä pinnanmuotoilulla. Joskus jo pienilläkin korjauksilla voidaan saada aikaan merkittävä muutos.
Kun peruspilarit ovat kunnossa, kasvukuntoa voidaan rakentaa monilla muilla keinoilla. Kerääjä- ja maanparannuskasvit sekä monipuolinen viljelykierto tuovat vaihtelua pellon eliöstölle ja lisäävät maahan palautuvaa kasvimassaa. Suurempi biomassatuotanto voi puolestaan kasvattaa vähitellen multavuutta. Maan rakennetta voidaan ylläpitää välttämällä tiivistämistä, muokkaamalla sopivalla tavalla ja tekemällä peltotyöt oikeaan aikaan. Syväjuuriset kasvit voivat avata maata syvemmältä, ja jo syntyneitä tiivistymiä voidaan joissakin tilanteissa korjata myös jankkuroinnilla. Keinoja siis on paljon – tärkeintä on löytää juuri kyseisen pellon ongelmaan sopiva ratkaisu ja edetä yksi asia kerrallaan.

Milloin viimeksi kaivoit kuopan pellolle vain nähdäksesi, mitä maan alla tapahtuu? Tänä syksynä kannattaa pysähtyä hetkeksi – maa kertoo paljon enemmän kuin pinnalta näyttää. Sen perusteella sitten voi tehdä myös parempia viljelyratkaisuja.