Punahomeen torjunta alkaa jo ennen oireita
Punahome on viljoilla esiintyvä sienitauti, joka aiheuttaa määrällisiä ja laadullisia satotappioita. Erityisesti lämpimässä ja kosteassa viihtyvät Fusarium-lajit tuottavat ihmisille ja eläimille haitallisia yhdisteitä, joista yleisin on DON-toksiini. Nämä toksiinit heikentävät immuunipuolustusta ja hormonitoimintaa, minkä seurauksena niille on määrätty enimmäisraja-arvot elintarvikkeeksi ja rehuksi käytettävässä viljassa.

Katse säähän
Punahome leviää kylvösiemenessä ja talvehtii satojätteessä. Infektoituneelta kasvilta sieni leviää roiskeiden ja tuulen mukana myös viereisille lohkoille. Kuitenkin merkittävin tartuntaan vaikuttava tekijä on kukinnan aikainen lämmin ja kostea sää.
Oireita tyvellä ja tähkässä
Punahomeen ensioireet näkyvät varressa tyvitautina, minkä esiintyminen edesauttaa kukinnan aikaista oirehdintaa. Tähkässä näkyviä oireita ovat sen tyvessä ja kaleissa sijaitsevat vetiset ruskeat laikut sekä punertava rihmasto. Tartunnan saanut jyvä muuttuu harmahtavaksi tai punertavaksi, jää pieneksi ja sen sisus muuttuu jauhomaiseksi.
Ennakoinnilla punahomeen riski alas
Mykotoksiiniriskiä voi vähentää huolehtimalla maan kasvukunnosta, sillä epätasainen kasvusto pidentää kukinta-aikaa ja altistaa tartunnalle. Optimaalista olisi tasainen ja lyhytaikainen kukinta. Lohkon sisäistä tautipainetta on mahdollista vähentää hyvällä viljelykierrolla. Koska punahometta esiintyy kaikilla viljoilla, tulisi kierrossa olla mukana öljykasveja, palkokasveja tai kuminaa. Myös lohkon puhtaus on tärkeää, sillä useat rikkakasvit, kuten punapeippi ja pelto-orvokki, toimivat punahomeen vaihtoehtoisina isäntinä ja saattavat ylläpitää taudin esiintymistä.
Viljelytoimin puhtaampaa satoa
Jotta tartuntaa ei viedä pellolta toiselle, on terveen ja elinvoimaisen kylvösiemenen käyttö tärkeää. Myös lajikkeiden välillä on eroja punahomeen kestävyydessä. Peittauksella voidaan ehkäistä tyvitaudin riskiä. Itse tähkästä punahometta voi torjua viljan kukintaan ajoittuvalla tautiruiskutuksella. Onnistuneen torjunnan edellytyksenä on ruiskutuksen ajoittaminen noin kukinnan puoliväliin. Esimerkiksi kauralla kukinta kestää keskimäärin kaksi viikkoa. Ruiskutus tehdään, kun koko röyhy on tupesta ulkona ja lämpösummaa on kertynyt noin 541–633 °C. Puinnin jälkeen toksiinipitoisuuksia on mahdollista pienentää nopealla kuivauksella ja hyvällä esipuhdistuksella, lajittelulla sekä kuorinnalla. Sienen talvehtimisen heikentämiseksi satojätteen tulisi maatua nopeasti.
