Punahome jyllää jälleen – pysäytetään tautikierre

Kulunut vuosi on ollut hyvin sateinen ja vaikka viljojen kukinnan aikaan saimmekin kuivemman ajanjakson, ovat itse kasvustot olleet silti kosteita pitkälle päivään. Lisäksi viime kauden tautipaine nosti punahomeriskin jo valmiiksi korkealle. Jyvissä punertava rihmasto ja vetistävät ruskeat laikut sekä ennenaikaisen tuleentumisen merkit tulivat jälleen turhan tutuksi näyiksi tänäkin vuonna. 

Punahomeen hallinta on kokonaisuus
Punahome ja sitä aiheuttavat Fusarium-sienet ovat monimutkainen kokonaisuus, joiden torjuntaan on kiinnitettävä huomiota ympäri kasvukauden. Puhdas kylvösiemen, maaperän muokkaus, viljelykierto, rikkakasvien torjunta, kukinnan aikainen kasvinsuojeluruiskutus, puinti- ja kuivaustekniikat sekä varastointi ovat kaikki merkittäviä työvaiheita punahomeen torjunnan kannalta. 

Älä vahingossa ohita ruiskutusikkunaa
Punahomeen kemiallinen torjunta on ajoitettava viljojen kukinnan ensimmäiselle viikolle, kun röyhy tai tähkä on tullut kokonaan esille ja lämpösummaa on kertynyt noin 541–633 astetta. Lyhyt ruiskutusikkuna tekeekin kemiallisesta torjunnasta haasteellisen. Torjunta ei myöskään estä oireiden esiintymistä, mutta sen tehtävänä on vähentää Fusarium-sienten tuottamien toksiinien määrää. Nämä toksiinit ovat haitallisia niin ihmisille kuin eläimillekin ja siksi niille on asetettu elintarvikkeeksi ja rehuksi käytettävälle viljalle raja-arvot. Raja-arvot näkyvät viljelijöille vastaanottorajoina, missä kuormasta satunnaisesti otetuista pistenäytteistä analysoidaan muun muassa deoksinivalenolin eli DON-toksiinin pitoisuus. Myös T2- ja HT2 -toksiineille on asetettu omat raja-arvonsa.

Viljelykierto kuntoon ja rikoille kyytiä
Viljelykierrossa olisi hyvä olla mukana muitakin kuin punahomeen isäntäkasveja eli viljaa ja muita heiniä. Hyviä tautikiertoa katkaisevia vaihtoehtoisia tuotantokasveja ovat esimerkiksi palkokasvit, öljykasvit ja kumina. Jotta maaperästä peräisin olevan Fusarium-sienisaastunta saataisiin aisoihin kannattaa huomiota kiinnittää myös rikkakasvien torjuntaan. Esimerkiksi pelto-orvokki ja peippi toimivat punahomeen vaihtoehtoisina isäntinä.

Puidessa tappiomittarit rohkeasti tappiin
Punahomeella saastunutta lohkoa puitaessa kannattaa havainnoida sitä, kuinka laaja saastunta on ja voisiko esimerkiksi paremmin taudilta selvinneet lohkon osat puida erilleen. Puidut jyvät tulisi viedä kuivattavaksi mahdollisimman pian, sillä kärryillä makaava kostea vilja tarjoaa otollisen olosuhteen punahomeen leviämiselle ja lisääntymiselle. Itse puinnissa ei esipuhdistajan eikä kuivaajan ilman kanssa kannata nuukailla, mitä enemmän pieniä ja kevyitä jyviä saadaan viljan seasta pois, sen parempi. 
”Pieniä kevyitä jyviä ei kukaan kaipaa, niissä toksiinipitoisuudet ovat pilvissä. Naapuri voi hieman kauhistella syksyllä vihertävää peltoa, mutta se ei ole kuin visuaalinen haitta”, pellonpientarella todetaan.

Siemenen puhtaus on paras lähtökohta tulevaan 
Mikäli seuraavana vuonna aikoo käyttää omaa siementä kylvöihin, kannattaa muistiinpanoja kirjata ylös puinninyhteydessä: miltä lohkolta saisi mahdollisimman puhdasta siementä myös punahomeen näkökulmasta. Myöskään huolellista peittausta ei punahomeisten vuosien jälkeen kannata jättää tekemättä.

Satotason nosto -hankkeen perustamilla demoruuduilla ei vielä 8.7.2025 järjestetyssä tapahtumassa ollut merkkejä punahomesaastunnasta.