Pellon kasvukunnolla on väliä

Pellon toimivuus tai toimimattomuus asettaa jokaiselle tilalle lähtökohdat uuteen kasvukauteen. 25.9.2025 olimme Kestävä keskisuomalainen maatila (KeKeMa) – hankkeen tapahtumassa Äänekoskella kuulemassa asiantuntijoiden ajatuksia maan kasvukunnosta. Tällä kertaa pellonpiennarpäivän sisältö rakentui uuden työkalun ympärille. Tällä uudella, viljelijälähtöisellä idealla ja ProAgria Keski-Suomen asiantuntijoiden kehittämällä arviointimallilla viljelijä saa apua maan kasvukunnon itsearviointiin. Kyse on Nurmikortista, minkä avulla arvioidaan maan kasvukuntoa pellon kasvuston ollessa nurmella. Nurmikorttia parannellaan vielä tilaisuudessa saadun palautteen perusteella ja valmis kortti julkaistaan hankkeessa myöhemmin.

Nurmikortissa pisteytetään pellon kasvukuntoa eri osa-alueita tarkastellen:

• pinnan muotoilu
• kasvuston tasaisuus
• kasvuston tiheys
• rikat
• maan kasvukunto
• lierot
• juuriston määrä ja laatu
• maan rakenne

Pellon toimivuus

Pellon toimivuutta voi mitata silmämääräisesti havainnoimalla pellon pinnan muutoksia. Hyvän pellon pinta on kasvipeitteinen ja siihen ei jää vesi seisomaan sateisillakaan ajanjaksoilla. Kuivien sääolosuhteiden aikaan eroosio on pientä tai sitä ei ole ollenkaan, maan pinta on ehjä ja kasvit saavat tarvitsemansa kosteuden. Hyvä maanrakenne pidättää kosteutta pitkäksi aikaa ja säilyttää sen kasvien käyttöön, edellyttäen, että kasvien juuristo on saanut kylvön jälkeen suotuisat olosuhteet kehittyä tarpeeksi syvälle maanpinnan alle. Edellä mainittua voidaan pitää niin sanottuna ihannetilanteena, mihin verrataan pellolla olevia muutoksia suuntaan ja toiseen. Maan rakenteen muutoksia voi yhden lohkon sisällä olla useita tai ne voivat olla yksittäisiä alueita. Kun pellon kuntoa verrataan nollatilanteeseen ja siitä havaitut poikkeamat herättävät kysymyksen, olisiko syytä tehdä kuoppatesti ja tutkia tilannetta tarkemmin?

Kuoppatesti

Kuoppatestin tarkoituksena on päästä näkemään maan karkea ja hieno rakenne, kasvien juuriston ja pieneliöiden tila, sekä sadonkorjuujätteiden maatumisen tilanne. Jos kuopan kaivamisen jälkeen ilmassa leijailee kellarin haju, on jotain pahasti vialla ja tällöin ruokamultakerroksessa on usein havaittavissa maatumatonta kasvijätettä. Testikuoppa kaivetaan pistolapiolla ja noin 50 cm x 40 cm x 40 cm kuopan sivulta lohkaistaan lapiolla 5 – 10 cm paksuinen pala tavoitteena saada puhdas paakku tarkasteltavaksi. Puhdas paakku tarkoittaa, ettei paakun tarkastelukohtaan jää lapion painalluksen aiheuttamaa tiivistymää, vaan palasta saadaan aito maan tilanne tarkasteluun. Näytteestä havainnoidaan maalaji, kerrostuneisuus, tiivistyminen, vedenläpäisykyky, maa-aineksen lohkoisuus, mururakenne, juuristot ja pieneliöstö ja niiden muodostamat kanavat. Kyntöantura saadaan parhaiten todettua penetrometriä apuna käyttäen, mutta se voidaan myös todeta kaivamalla tarpeeksi syvä kuoppa. Kyntöantura sijaitsee yleensä noin 20 – 30 cm:n syvyydessä, kylvöantura taas lähempänä pintaa noin 10 – 15 cm:n syvyydessä. 

Maan rakenteen arviointi

Palataanpa takaisin termiin ihannetilanne tai nollatilanne, mihin verrataan oman pellon tilannetta. Hyvä maa on huokoinen, missä juuristot, vesi ja ilma voivat liikkua vapaasti ja antavat kasvin kasvulle optimaaliset lähtökohdat. Maa-aineksen ollessa liian hienoa voi sen rakenne sateen jälkeen muuttua liettyneeksi ja maan pinta kuorettuu. Maa-aineksen ollessa liian karkeaa vesi ei pysty imeytymään ja varastoitumaan maahan, koska mururakennetta ja huokoisuutta ei ole. Testipaakusta otetun pienemmän palasen tulee hajota käsin ilman voimankäyttöä ja samalla sen tulee murentua kokonaan. Palasen halkeaminen kahteen tai kolmeen osaan kertoo jo maan tiivistymisestä ja mahdollisesta liettymisestä. Maan hyvä mururakenne syntyy hyvän pieneliötoiminnan ja kasvien juuriston ansioista. Muruisen maan mittarina voi pitää sen muovailtavuutta, eli hyvän mururakenteen omaavaa maata ei pysty sormin muovailemaan. 

Maan rakenteen kunnostustoimenpiteet

Mitä on tehtävissä, kun huomaa pellon maanrakenteen kaipaavan kunnostustoimenpiteitä? Kunnostustoimenpiteitä ja -vaihtoehtoja on paljon, mutta ensimmäisenä kannattaa lähteä miettimään, mikä toimenpide juuri kyseiselle pellolle sopisi. Tavoite on kuitenkin joka tapauksessa sama, multavuuden lisääminen tai sen ylläpitäminen. Toisille pelloille riittää pelkkä kerääjä- ja aluskasvien käyttö ja toiset pellot tarvitsevat teollisia maanparannusaineita, syväjuurisia kasveja tai reilua orgaanisen aineksen lisäystä. Kaiken tämän taustalla olevaa ajatusta ei kuitenkaan saa unohtaa ja se ajatus on monipuolinen viljelykierto. Oikotietä onneen ei ole, mutta pitkäjänteisellä maan rakenteen parannus työllä tilanne pysyy hyvänä tai paranee vuosi vuodelta. Pellon kasvukerrosta voi muokata ilman pellon pinnan rikkoutumista myös jankkurointi-menetelmällä. Sillä on saatu aikaan hyviä tuloksia, mutta parhaimpaan lopputulokseen pääsemiseksi tämä menetelmä vaatii kaverikseen syväjuurisen kasvin kylvön heti toimenpiteen jälkeen. Esimerkiksi mailanen tai kumina ovat hyviä maanparannuskasveja pitkien ja paksujen juuriensa ansiosta. 

Ei päästetä peltoa enää huonoon kuntoon

Kunnostustoimenpiteillä saatu hyöty on myös muistettava pitää yllä, ettei saavutettu pellon hyvä kunto romahtaisi takaisin lähtötilanteeseen. Ennakointi kannattaa aloittaa tarkastelemalla käytössä oleva konekanta, niiden painot ja rengaspaineet, sekä ajokerrat pellolla. Onko rengaspaineita mahdollista alentaa ja ajokertoja vähentää? Voisiko järeää muokkausta käyttää harvemmin ja olisiko kevytmuokkausta tai suorakylvöä mahdollista toteuttaa useammin? Myös pellon historia on hyvä ottaa tarkasteluun, onko pellolla ajettu koneilla vuosien saatossa paljon, onko peltoa kenties laidunnettu? Ojitus on myös syytä ottaa viimeistään tässä vaiheessa huomioon, onko pellolla toimiva ojitus vai onko ojitusta ollenkaan, miten vesi kulkee pellolla ja mitkä ovat veden virtauksen pysähtymiskohdat? Kerääjä- ja aluskasvien käyttö ei pelkästään korjaa, vaan myös ennaltaehkäisee maan rakenteen taantumista, sillä esimerkiksi märkien peltojen osalta tiheäkylvöinen aluskasvillisuus parantaa kantavuutta, eli ehkäisee maan tiivistymistä ja maakerrostumien ja -anturoiden muodostuminen hidastuu huomattavasti. Ennaltaehkäisyssä kuitenkin pellon kasvukunnon seuraaminen on se tärkein toimenpide. Lopuksi heitetään kysymys; miltä sinun peltomaasi näyttää?

NIR-analyysi – mikä ihme se on ja mitä hyötyä siitä on?

NIR-analyysin suosio nousee, yhä useampi viljelijä lähti kohti täsmällisempää viljelyä uuden ohjelmakauden mahdollisuuksien myötä. Lyhenne NIR tulee sanoista Near Infra Red, eli lähi-infrapuna. Sen tuloksista saadaan apua kasvukunnon määrittämiseen ja yksi NIR-analyysin parhaimmista työkavereista on maan rakennekolmio. Tässä yhteydessä puhutaan myös kationinvaihtokapasiteetista. NIR-analyysilla saadaan tietää peltomaan kationinvaihtokapasiteetti, mikä kertoo maan ravinteiden kyvyn selviytyä ja varastoitua ja vapautua kasvien käyttöön. 

Kationinvaihtokapasiteetti (CEC) saadaan selvitettyä NIR-analyysin avulla ja sen tuloksista voimme laskea maan kemialliset puutteet ravinteittain. Kationien, eli ravinteiden keskinäiset suhteet vaikuttavat mm. maan mururakenteeseen ja liettymis- ja kuorrettumisominaisuuksiin. NIR-analyysin avulla saadaan entistä täsmällisempi tieto lannoitustarpeesta lohkokohtaisesti. Sen avulla saadaan vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin; tarvitseeko peltomaa orgaanisen aineksen lisäystä vai riittääkö lisälannoite, minkälaista, miten paljon ja miksi? Kun NIR-analyysin tuloksista otetaan kaikki hyöty irti, lopputuloksena saadaan tarkempia kustannuslaskelmia, lisää viljelyvarmuutta, viljelykierron monipuolistamista ja entistä enemmän ilmasto- ja ympäristöystävällisempää viljelyä. 

NIR-analyysin tulokset raportoidaan sekä numeraalisina yksikköinä, että pylväsdiagrammin avulla. Pylväsdiagrammi auttaa lukijaa ymmärtämään, kuinka hyvin tutkimustulos sijoittuu tavoitetasolle. Tulostaso ja yksiköt poikkeavat totutuista analyysituloksista, mutta pylväsdiagrammi helpottaa analyysin tulkintaa. 

NIR-analyysi antaa monipuolisen kuvan peltolohkon toimivuudesta. Siitä selviää, ovatko maan ravinteet tasapainossa keskenään, sekä onko peltolohkolla kyky varastoida ja pidättää ravinteita vai lentävätkö ne taivaan tuuliin tai valuvatko ne ohi juurien kasvien ulottumattomiin. Tuloksista selviää myös orgaanisen aineksen laatu ja hiilen määrä, vedenpidätyskyky, sekä mikrobien toiminnan taso.  Analyysin avulla voimme miettiä vaihtoehtoja peltomaan tilanteen parantamiseen tai ylläpitämiseen. Se on siis paljon muutakin, kuin pelkkä tukiehtojen täyttymisen työkalu. Analyysin tulkinta auttaa optimoimaan pellon lannoitustarvetta ja siihen saa apua ProAgrian asiantuntijoilta ja tulkintaan voidaan käyttää NEUVO-rahaa.

Kirjoittaja on Kestävä keskisuomalainen maatila hankkeen asiantuntija. KeKeMa-hanke toteutetaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimana yhteistyössä ProAgria Keski-Suomen kanssa. Hankkeen rahoituksesta vastaa Keski-Suomen ELY-keskus ja Euroopan maaseuturahasto 2023-2027.