Erikoiskasvit viljelykiertoon – monipuolisuutta ja vakautta viljelyyn

Yksi potentiaalinen suunta on erikoiskasvien viljely. Gluteenittomat viljelykierrot, öljykasvit, palko- ja valeviljakasvit voivat sopia tilan kalustolle ja tarjota uusia tulonlähteitä. Vaikka erikoiskasvien viljely on usein vaativaa ja markkinat rajalliset, monipuolinen viljelykierto parantaa maan kasvukuntoa, jakaa riskejä ja vähentää tauti- ja tuholaispainetta. 

Monet erikoiskasvit ovat joko paalujuurisia, syväjuurisia tai niissä tapahtuu biologista typensidontaa. Erilaiset juuristot muokkaavat maata eri tavoin, rikastuttavat maaperän eliöstöä juurieritteillään ja tuottavat eloperäistä ainesta maaperäeliöstön käyttöön. Kasvien juurieritteet ja maan mikrobit yhdessä eloperäisen aineksen kanssa edistävät maamurujen muodostumista parantaen maan rakennetta ja sen kestävyyttä. 

Tutustu uuteen lajiin ennen viljelypäätöstä 

Erikoiskasvien viljelyssä korostuu perehtyminen kasvin erityisvaatimuksiin: kasvupaikkaan, kasvuajan pituuteen ja panosten tarpeeseen. Monet lajit tarvitsevat lämpimän maan kylvöön ja ovat hitaita taimettumaan, jolloin rikkakasvien hallintaan on kiinnitettävä huomiota jo ennakkoon. Kasvinsuojeluaineiden valikoima voi olla rajallinen, joten viljelykierto ja maan hoito ovat entistä tärkeämpiä. 

Sadon käsittelyssäkin voi tulla vastaan haasteita. Esimerkiksi pienisiemenisten kasvien kuivaus vaatii tarkkuutta, jotta siemen ei vahingoitu, kun taas suurisiemeninen härkäpapu edellyttää varovaista kuivausta. Lisäksi monet erikoiskasvit tarvitsevat hyvän maan rakenteen ja toimivan vesitalouden, sillä erikoiskasvien usein pitkä kasvuaika voi tehdä sen, että korjuuaika osuu syksyn kosteisiin olosuhteisiin. 

Kasvinsuojelu ja ravinteet 

Erikoiskasveilla on usein omat taudit ja tuholaiset, joiden hallinta edellyttää tarkkaa viljelykiertoa ja tarvittaessa kasvinsuojeluruiskutuksia. Esimerkiksi rypsi, rapsi, kumina ja sokerijuurikas vaativat lähes vuosittain pestisidiruiskutuksen. Rypsin, rapsin ja palkoviljojen kohdalla suositeltu viljelykierto on noin viisi vuotta, jotta pahkahomeen, möhöjuuren ja muiden tautien riski pysyy hallinnassa. 

Sopivaa kasvia valittaessa onkin tärkeää pohtia omien peltojen soveltuvuutta kunkin kasvin vaatimuksiin ja tehdä kompromisseja, mitkä kasvit valitsee omaan kiertoonsa. Tärkeää on myös miettiä, onko tilanpidossa riittävästi aikaa erikoiskasvien kasvinsuojelusta huolehtimiseen ja onko oma torjuntakalusto tehtävään sopiva. Pestisideillä ja fungisideillä on usein esimerkiksi tarkempia vesistörajoituksia kuin herbisideillä. Tämä voi tarkoittaa uusien suuttimien hankkimista ruiskuun tai torjuntakäsittelyjen tekemättä jättämistä vesistön reunalla. Toisaalta peltojen niin salliessa voidaan mm. rypsin ja rapsin osalta pohtia myös syysmuotoisten lajikkeiden viljelyä, jolloin voidaan vähentää työmäärä alkukesän kiireisimmästä hetkestä ja siirtää sitä loppukesään ja syksyyn. 

Ravinteiden osalta erikoiskasvit eroavat merkittävästi tavanomaisista peltokasveista. Palkokasvien ja pellavan kohdalla typpilannoitusta on rajoitettava mm. kasvin oman typensidonnan vuoksi, mutta fosforin, rikin ja hivenravinteiden riittävä saanti on varmistettava erityisesti öljykasveilla. Viljavuus- ja hivenanalyysit auttavat suunnittelemaan oikean lannoitustason. 

Kaluston ja varastoinnin soveltuvuus

Erikoiskasvien viljely voi edellyttää kaluston päivittämistä. Peltokasvien viljelyyn soveltuva puimuri löytyy monelta tilalta, mutta kuivauksen ja varastoinnin kapasiteetti voi rajoittaa tuotantoa. Pienisiemeniset kasvit voivat puolestaan vaatia erityisiä kuivatusratkaisuja, kuten lava- tai kylmäilmakuivureita.

Joskus kaluston vuokraaminen, yhteiskäyttö tai urakointina hankinta voi tulla kyseeseen. Sokerijuurikkaan viljely on jälleen nostanut päätään, ja viljelyalue on levittäytynyt jo usean maakunnan alueelle. Sokerijuurikkaan tuotannossa on kuitenkin yleistä käyttää urakointia, koska käytettävä kalusto kylvöstä korjuuseen ovat hyvin erikoistunutta, eikä sitä välttämättä kannata hankkia omaan varastoon. Myös monien piensiemenisten lajien korjuu vaatii taitoa. Korjuu voi näillä olla myöhäinen ja lisäksi kasvin korsi kuituinen tai sitkeä, joten terän tulee olla kunnossa ja säädöt kohdillaan. Tällöin urakointi voi olla ratkaisu sadonkorjuuseen.

Rakennemuutoksen myötä tilojen lopettamisen myötä yksinäisiä kuivureita on jäänyt käyttämättömiksi. Osassa tekniikka on jo vanhaa ja huollon tarpeessa, mutta osa jää käyttökuntoisina seisomaan. Lisätilan ja kapasiteetin vuokraaminen voikin olla kannattava ratkaisu, mikäli sopiva kuivuri on jäänyt tyhjäksi lähietäisyydeltä. Myös erikoistuneet koneet, kuten jankkuri, voi olla järkevää hankkia yhteiskäyttöisenä toisen tilan kanssa. Tällaiset koneet ovat yleensä käytössä lyhyitä hetkiä ja seisovat paljon varastossa. Kustannus voi käyttötunteihin nähden tulla suureksi. Yhteiskäytössä kustannus jakautuu ja kone tulee useammin käyttöön. 

Markkinat ja taloudelliset näkökulmat

Toisin kuin viljalla, erikoiskasvien markkinat perustuvat pääosin sopimustuotantoon, mikä vähentää hintavaihtelun riskiä ja varmistaa sadolle ostajan. Poikkeuksena ovat mm. herne, rypsi ja rapsi, joita viljellään yleisesti ilman sopimuksia. Sopimustuotanto voi tarjota vakautta, mutta markkinat voivat ajoittain täyttyä, jolloin uusia sopimuksia ei tehdä. 

Erikoiskasvien hinnat pysyvät usein melko tasaisina, ja ne voivat toimia tilan taloudessa tasapainottavana tekijänä. Toisaalta yksittäisten kasvien suosio saattaa hetkellisesti nostaa tai laskea hintoja. Pitkän aikavälin suunnitelmallisuus ja maltillinen reagointi markkinatrendeihin auttavat varmistamaan tuotannon kannattavuuden. 

Yhteenveto

Erikoiskasvit tarjoavat eläintuotannosta luopuville tiloille mahdollisuuden monipuolistaa tuotantoa ja parantaa maan kasvukuntoa. Niiden viljely vaatii kuitenkin huolellista perehtymistä, sopivan kaluston ja markkinatuntemusta. Onnistuneesti toteutettuna erikoiskasvit voivat lisätä viljelyn kestävyyttä, parantaa maaperää ja tarjota taloudellista vakautta muuttuvassa maatalousympäristössä.