Pellon kuohkeutuksen ABC

Maaperän tiivistyminen heikentää sen kestävyyttä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Tiiviissä maassa vesi ei pääse kuivana kautena kasvin käyttöön eikä märkänä kautena pois. Mitä herkempi kasvi, sen suurempia ongelmia on luvassa. Onneksi tiivistymän kuohkeutukseen on keinoja.

A. Tiivistymä tietouteen

Maaperän tiivistymisen mittaus on helppoa. Penetrometri on oiva väline maaperän tiivistymisen mittaukseen. Penetrometri on yksinkertaisimmillaan piikki, joka työnnetään maan sisään. Maahan työnnettäessä tuntee usein jo tarvittavan lihasvoiman määrästä, onko pelto tiivis ja missä syvyydessä tiivistymä on. Jos penetrometri uppoaa maahan kevyesti, pelto on kuohkea. Vastaavasti jos penetrometri ei mene maahan, vaikka kuinka painaisi, on pelto pahasti tiivistynyt. Yleisimmin maaperän tiivistymä eli jankko, alkaa n. 25 senttimetristä, hieman kyntösyvyyden alapuolelta. Mittaukset ovat osoittaneet jankon olevan usein noin 15–20 cm paksuinen, jonka jälkeen alkaa taas kuohkea maaperä. 

Penetrometrejä on erilaisia. Edullisimmat penetrometrit maksavat noin 200 euroa. Näissä on mekaaninen viisarimittari, joka näyttää värikoodein pellon tiivistymän. Vihreä- kuohkea, keltainen- lievä tiivistymä, punainen- pahasti tiivis. Penetrometrin piikissä on myös urat, joiden avulla on helppo mitata missä kohtaa tiivistymä alkaa ja päättyy. Tämän mallin penetrometri kulkeekin kätevästi traktorin hytissä, jolloin sillä on helppo mitata tiivistymistä aina kun siihen on aihetta.

Toisessa ääripäässä on useita tuhansia euroja maksavat digitaaliset penetrometrit, joissa on näyttö ja jotka piirtävät maaperän tiiviydestä kaksiulotteisen kaavion näyttäen tiivistymän eri syvyydessä. Tämän mallin penetrometrit toimivat hyvin silloin, kun mittaustulokseen halutaan palata vielä myöhemmin ja verrata esim. tehtyjen kuohkeutustoimenpiteiden vaikutusta vuosittain.  

B.  Kuohkeutuksella kimppuun

Kun maaperän tiivistymä on saatu tietouteen, on seuraava askel sopivien kuohkeutustoimenpiteiden valitseminen. Maaperää voidaan kuohkeuttaa joko biologisesti tai mekaanisesti.

Biologisessa kuohkeutuksessa käytetään apuna syväjuurisia kasveja, joiden vahvat ja syvälle menevät juuret kuohkeuttavat maaperää. Erilaisia syväjuurisia kasveja ovat esimerkiksi sikuri, sinappi, sinimailanen, mesikkä, muokkausretikka, virna, kumina sekä ruokonata. Eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia, joten kasvin valitsemista kannattaa miettiä tarkkaan. Retikka, virna ja sinappi ovat yksivuotisia vahvan paalujuuren kasvattavia kasveja, kun taas ruokonata, mesikkä ja sinimailanen ovat monivuotisia kasveja, jotka kasvattavat vahvan monihaaraisen juuriston. Biologisessa kuohkeutuksessa kannattaa käyttää mahdollisimman monilajista seosta, jolla varmistetaan tehokas kuohkeutus.
 

Tiivistymän mekaanisessa kuohkeutuksessa käytetään apuna jankkuria. Jankkuri on laite, jossa on pystyssä olevia ohuita teriä n. 50 cm välein. Jankkurilla on tarkoitus pitää kasvusto mahdollisimman ehjänä ja välttää sekoittamasta maaperän eri kerroksia keskenään. Jankkurin jäljiltä pelto jää koholleen, jolloin tiivistymä rikkoutuu. Optimaalinen työskentelysyvyys jankkurille on 2 cm tiivistymän alapuolelta, jotta tiivistymä tulee varmasti rikottua. Mikäli pelto on pahasti tiivistynyt, jankkuroinnin voi joutua tekemään kahteen kertaan eri työsyvyyksillä.

Jankkurointia suunnitellessa on tärkeää miettiä mihin suuntaan pelto ajetaan. Ajo kannattaa lähtökohtaisesti suunnitella pellon korkeuskäyrin mukaan, jolloin vesi saadaan poistumaan pellolta, eikä se keräänny mataliin paikkoihin. Pelto kannattaa myös jankkuroida poikittain salaojiin nähden, sekä viistosti normaaliin muokkaussuuntaan nähden. Tällöin jankkuroinnin teho on kaikkein paras.

Paras kuohkeutusteho saadaan, kun yhdistetään sekä biologinen, että mekaaninen muokkaus. Mekaanisella muokkauksella saadaan edesautettua kasvien juurien kasvua ja kasvin juuret puolestaan täyttävät jankkurin tekemät urat pitäen maan kuohkeana. Kasvustoa jankkuroitaessa on kuitenkin varmistettava riittävän kuivat olosuhteet, ettei koneyhdistelmä tuhoa säästettäväksi tarkoitettua kasvustoa. Märkä pellonpinta luistaa pyörän alla, jolloin se tuhoaa kasvin kasvupisteen.

C. Jälkitoimet

Kun maaperää on kuohkeutettu joko biologisesti, mekaanisesti tai näiden yhdistelmänä, on huolehdittava siitä, ettei kuohkeutuksen hyötyjä heti tuhota. Pelkän jankkuroinnin jälkeen pelto saisi olla vähintään talven yli koskemattomana, ettei kuohkeutettua maata heti tiivistetä takaisin. Mikäli maa täytyy keväällä muokata, suositellaan ennemmin kevennettyä muokkausta tai suorakylvöä kynnön sijasta. Optimaalisissa olosuhteissa jankkurointi tehdään kasvustoon, joka saisi olla vielä yhden kasvukauden ajan koskemattomana. Aina tähän ei kuitenkaan päästä.

Kuohkeutuksen jälkeen hyvää kasvukuntoa ylläpidetään hyvällä viljelykierrolla, jossa eri kasvit vuorottelevat keskenään. Hyvä viljelykierto ylläpitää maan rakennetta ja vähentää riskiä uudelleen tiivistymiseen. Rengaspaineisiin ja traktorin tasapainottamiseen kannattaa lisäksi kiinnittää erityisen paljon huomioita.