Vaihtelevat säät koettelivat kasvukautta, mutta viljelyn näkymissä myös valoa

Syyskasvit olivat luomutiloillakin talvehtineet kohtuullisesti, öljykasveissa talvivahinkoja oli jonkin verran. Keväällä isolle osalle pelloista päästiin jo huhtikuulla. Säiden vaihtelu aiheutti sen, että alueittain jouduttiin tekemään uusintakylvöjä, ja kylvötyöt saatiin päätökseen vasta kesäkuussa. Ensimmäinen rehusato päästiin keräämään kesäkuun alussa huippumäärillä, kerrankin vettä oli nurmikasveille tullut riittävästi.

Kesäkuu oli viileä ja kostea, heinäkuussa saatiin viimein lämpöä, mutta vähän liikaakin kerralla. Maat kuivuivat tämän myötä märimmiltäkin paikoilta, mutta aiheuttivat osassa maata jo kuivuuttakin. Kovimmin hellejakso vaikutti lohkoille, jotka päästiin kylvämään myöhässä kosteuden vuoksi. Niillä orastuneet kasvustot kuivuivat käytännössä pystyyn ja menetetyn sadon lisäksi rikkakasvipaine kasvoi suureksi. Hellejakso toi mukanaan myös ukkosia rankkasateineen ja lakoamista runsaskasvustoisille lohkoille. Kasvukauden aikana on saatu sateita useilla alueilla yli 250 mm, Kymenlaaksossa jopa 400 mm, joka on jo tuplasti keskiarvoja korkeampi.

Luomutuottajille pilkahdus valoa viljamarkkinoilta

Kesän aikana luomutuottajan uskoa tulevaisuuteen on kohentanut kohtuulliset viljan hinnat ja eläintuotannossakin hiukan nousua osoittaneet sopimukset. Myös luomutukien korotusten osalta on kuulunut positiivisia uutisia, joskaan virallisia päätöksiä ei ole.

Puinnit ovat nyt loppusuoralla. Jälleen mietityttää voiko seuraavan kasvukauden olosuhteisiin mitenkään varautua. Ääriolosuhteiden lisääntymisen myötä hyvä maankasvukunto ja etenkin vesitalouden toimivuus korostuu. Maan rakenteen pitää pystyä sekä läpäisemään että varastoimaan vettä. Syyskylvöiset kasvit näyttävät pärjänneen hyvin, niiden lisääminen viljelykiertoon tuntuu järkevältä. Viljan hyvään laatuun panostaminen tuo kannattavuutta tilalle ja vaatii tarkennettua pohdintaa lannoituksen ja viljelykäytänteiden hiomisessa.