Minkälaisia rehuja saatiin tulevaan sisäruokintakauteen?
Ensimmäinen ja toinenkin säilörehusato olivat tänä vuonna Etelä-Pohjanmaalla erittäin runsaat. Korjuuajankohtaan osuneet sateet kuitenkin hankaloittivat erityisesti ensimmäisen sadon korjuuta. Monin paikoin esikuivatus jäi vähäiseksi, tai vaihtoehtoisesti korjuuta jouduttiin lykkäämään sopivia sääolosuhteita odotellessa, jolloin sato ehti vanheta tavoiteltua enemmän.

Useimmilla tiloilla ensimmäinen sato saatiin korjattua oikeaan kehitysvaiheeseen. Märkyys toi kuitenkin omat haasteensa säilöntäprosessiin. Monilla tiloilla uudet rehut ovat jo käytössä tai niitä ollaan parhaillaan ottamassa ruokintaan. Nyt onkin hyvä hetki tarkastella rehuanalyysien tuloksia. Jos näytteitä ei vielä ole lähetetty analysoitaviksi, kannattaa se tehdä mahdollisimman pian. Mutta mitä rehuanalyysistä kannattaa erityisesti tarkastella?
Koostumus
Ensimmäisenä kiinnostavat säilörehun koostumusarvot: D-arvo, energia-, valkuais- ja kuitupitoisuus. Tavoitteiden mukaiset arvot helpottavat ruokinnan suunnittelua ja voivat vähentää väkirehun tarvetta, mikä näkyy myös ruokintakustannuksissa.
Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan. Konerikot, sateet tai urakoitsijan saatavuus voivat vaikuttaa korjuuajankohtaan ja sitä kautta rehun laatuun. Rehuanalyysin avulla voidaan arvioida, tarvitseeko ruokinta-annokseen lisätä energiaa, valkuaista tai kuitua. Samalla kannattaa tarkastella myös mahdollisten ostorehujen koostumusta ja sitä, kuinka hyvin ne täydentävät tilan omia karkearehuja. Yhteistyössä ruokinta-asiantuntijan kanssa voidaan löytää löydetään sekä tuotannollisesti että taloudellisesti toimivin ratkaisu.
Säilönnällinen laatu
Säilönnällinen laatu kertoo siitä, kuinka hyvin säilöntä on onnistunut. Tärkein säilönnällistä laatua kuvaava mittari on pH. Märällä rehulla tavoitetaso on noin 4 tai hieman sen alapuolella. Kun rehussa on säilynyt jäännössokeria vähintään 50 g/kg kuiva-ainetta, voidaan käymisprosessin yleensä arvioida onnistuneen hyvin. Ammoniakkitypen määrä puolestaan kertoo, kuinka paljon rehun valkuaista on hajonnut korjuun ja säilönnän aikana heikommin hyödynnettävään muotoon. Korkea ammoniakkityppipitoisuus voi viitata epäedulliseen mikrobitoimintaan rehussa. Tällöin myös haihtuvien rasvahappojen pitoisuudet ovat usein koholla.
Kivennäiset ja vilja analyysiin
Kivennäisanalyysin avulla voidaan valita tilan rehuille sopivin kivennäistuote ja määrittää oikea annostelutaso. Näin vältetään sekä puutokset että tarpeettomat lisäkustannukset puhumattakaan siitä, että esimerkiksi liian kalsium- tai kaliumpitoista rehua syötettäisiin umpilehmille.
Myös viljojen analysointi kannattaa. Tänä vuonna monilla tiloilla on saatu positiivisia yllätyksiä niin satomäärien kuin laadunkin osalta. Vilja-analyysi antaa arvokasta tietoa ruokinnan suunnitteluun ja auttaa hyödyntämään oman sadon mahdollisimman tehokkaasti.
Yhteenvetona voidaan todeta, että runsaan satovuoden rehut tarjoavat hyvät lähtökohdat tulevalle sisäruokintakaudelle. Samalla märät korjuuolosuhteet muistuttavat siitä, että määrän lisäksi myös laatu ratkaisee. Rehuanalyysit ovat kuitenkin avainasemassa, jotta sadon laatu saadaan hyödynnettyä täysimääräisesti eläinten tuotoksen, terveyden ja ruokinnan taloudellisuuden kannalta.










