Kotivaran tarpeellisuus poikkeusoloissa

Lamput, vesi ja ruoka olivat ensimmäisiä hankittavia. Alkoi hamstraaminen. Mutta kaupat olivatkin kiinni, koska kassat eivät toimineet eikä valoja ollut. Näin nämä tärkeät elintarvikkeet, ja ennen kaikkea vesi jäi saamatta. Monet henkilöt olivat kuulleet varautumisesta ja jopa suomalaisten 72 tuntia kotivarasta, mutta tällaista kotivaraa ei kuitenkaan ole ollut. Luulenpa, että tästä lähtien varmasti on. On myös todennäköistä, että Suomesta otetaan oppia tässä asiassa, sillä meillä kotivaran tarpeellisuudesta ja sisällöstä on tiedotettu paljonkin eri järjestöjen ja organisaatioiden toimesta. Uutisoinnit ja lehtikuvat olivat kaupunkikuvia, joita tämä sähkökatko koetteli eniten. Ankeaa on siis ollut.

Varavoimaloita kriisitilanteisiin

Eikä ruoka ja vesi ole ollut ainoa ongelma. Sähköistynyt liikenne on ollut myös poikki ja kerrostalojen hissit ovat jumiutuneet. Perinteiset autot ja bussit ovat kulkeneet ja kulkevat siihen saakka, kunnes tankista loppuu polttoaine. Nämä ongelmat ovat koskeneet paikallisia asukkaita, mutta kuinka julkiset laitokset ovat selvinneet sähköttömästä ajasta? Pitäisikö liikenteessä olla enemmän hybridiautoja ja onko polttoainehuoltoa tarpeen varmistaa? Maaseudulla, erityisesti maatiloilla ja maaseutuyrityksissä on jo nyt tehty varavoimahankintoja. Myös sairaaloissa ja julkisissa laitoksissa on dieselkäyttöisiä varavoimaloita kriisitilanteisiin.

Haavoittuva sähköverkko

Sähköt ovat nyt palanneet lähes kokonaan Espanjaan ja Portugaliin. Laajojen sähkökatkojen syitä selvitellään edelleen. Portugalin sähköverkkoyhtiö on arvioinut, että sähkökatkos johtui Espanjan sisäosissa tapahtuneista voimakkaista ilmakehän lämpötilanvaihteluista, jotka aiheuttivat värähtelyä suurjännitejohdoissa. Espanjan hallitus on asettanut toimikunnan tutkimaan asiaa, ja kyberhyökkäyksen mahdollisuus on suljettu pois. Tämä kuitenkin osoittaa sen, kuinka monimutkainen ja haavoittuva sähköverkko voi olla nykyaikana. Sähköt saadaan varmasti toimimaan ja elämä palautuu ennalleen enemmin tai myöhemmin. Vai palautuuko? Voisin kuvitella, että jatkossa edes muutama prosentti väestöstä toteuttaa 3 vuorokauden kotivaran ja katsovat varautumista uusin silmin.

Varautuminen maaseudulla

Kun itse asuu maalla, kokee olevansa enemmän turvassa kuin kaupunkilaiset. Vaan jos sähköt ovat pidempään poissa, niin samat ongelmat koskettavat meitä täälläkin. Vettä ei tule hanasta, pakastimet sulavat ja ruoka pilaantuu. Kotivarassa on vettä ja elintarvikkeita muutamalle päivälle ja puita liiterissä lämmitykseen. Onpa taskulamppujakin ja patteriradio sekä paristoja ja autossa dieseliä. Mutta jos sähköt ovat poissa useammankin päivän, niin samalla tavalla ankeus koettelee maalla asuviakin. Siinä vaiheessa pitää luottaa siihen, että kylälle perustetaan vedennoutopiste tai saadaan jokin muu ratkaisu veden ja elintarvikkeiden saamiseksi.

Suomessa on kokemusta varautumisesta

Kotivaran puute aiheuttaa hamstrauksen. Meillä kotivarasta on puhuttu kauan, mutta monissa eteläisen Euroopan maissa varautuminen kriisitilanteisiin ei ole kovin yleistä. Meillä kotivarassa suositellaan vettä, ruokaa, lääkkeitä, valaisimia ja patteriradiota. Myös pelastuslaitokset järjestävät kursseja, joissa opetetaan varautumisesta sähkökatkoihin ja muihin häiriötilanteisiin.

Entäpä jos käykin niin, että Suomesta pyydetään asiantuntiapua varautumisessa tällaisiin poikkeustilanteisiin? Meillä täällä Suomessa on tietoa ja kokemusta varautumisesta ja siitä mitä pitää tehdä poikkeustilanteissa. Voisiko Suomi toimia asiantuntijana ja viedä osaamistaan muualle? Tämä voisi olla mahdollisuus kehittää koulutusohjelmia, teknologiaratkaisuja ja varautumiseen liittyviä sovelluksia. Osaamisen viennin aloittamiseen tarvitaan resursseja ja asiakaskontakteja sekä tavoitteellisuutta toiminnan aloittamiseen ja varsinaiseen tekemiseen. Todennäköisesti EU:n rahastoistakin voisi olla apua resursseissa ja kontaktoinnista kohdemaihin. Siviilivarautumiseen kannattaa siis panostaa.