Pölyttäjät ovat luonnon pieniä sankareita

Pölyttäjät ovat luonnon pieniä sankareita

Pölyttäjät, kuten mehiläiset, kimalaiset ja perhoset, ovat välttämättömiä ekosysteemien toiminnalle ja ruoantuotannolle. Lähes 90 % maailman kukkivista kasvilajeista ja noin 75 % viljelykasveista hyötyy eläinten pölytyksestä. Pölyttäjien määrä ja monimuotoisuus ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä vähentyneet eri puolilla maailmaa. Tämä johtuu muun muassa elinympäristöjen häviämisestä, ilmastonmuutoksesta ja vieraslajeista. Avointen elinympäristöjen umpeenkasvu ja ilmastonmuutos ovat erityisen merkittäviä syitä perhoskantojen muutoksille. Suomessa noin 17 % mesipistiäisistä on arvioitu uhanalaisiksi. Pölyttäjien vähenemisellä on negatiivisia vaikutuksia niin luonnon monimuotoisuudelle kuin maataloustuotannollekin. 

Suomessa pölytyksestä vastaavat pääasiassa hyönteiset, kuten mesipistiäiset, kärpäset ja perhoset. Kimalaiset ovat maamme tärkeimpiä pölyttäjiä. Ne ovat karvaisia ja tukevarakenteisia mesipistiäisiä, joihin siitepöly tarttuu helposti ja jotka vierailevat kukissa hyvin ahkerasti.  Kimalaiset elävät yhteiskunnissa, joten niitä on myös lukumäärällisesti paljon. Keväällä talvehtinut kuningatar perustaa pesän, josta varttuu kesän mittaan kymmeniä tai jopa satoja työläisiä. Mehiläiset ovat myös erittäin tärkeitä pölyttäjiä. Suomessa mehiläistarhaus on merkittävä pölytyksen lähde, erityisesti pelto- ja puutarhakasvien osalta. Mehiläiset keräävät mettä ja siitepölyä kukista, samalla kuljettaen siitepölyä kukasta toiseen ja edistäen kasvien hedelmöittymistä

Ravintoa koko kasvukauden

Pölyttäjistä voi huolehtia varmistamalla, että niille on tarjolla ravintoa koko kasvukauden sekä sopivia talvehtimispaikkoja. Puutarhassa koko kasvukauden kestävä kukinta, keväällä varhain kukkivat puut, peltoluonnon monimuotoisuus ja monipuoliset tienpientareet takaavat hyvät elinolosuhteet pölyttäjille, joista kiitoksena saamme pölytyspalveluita. 

Puutarhan suunnittelussa on tärkeää valita kasveja, jotka kukkivat eri aikoina kasvukauden aikana. Näin varmistetaan, että pölyttäjillä on ravintoa koko kesän ajan. Puuvartiset kasvit, kuten puut ja pensaat, ovat puutarhan selkäranka. Ne tarjoavat rakenteellista tukea ja pitkäkestoista kukintaa. Peltoluonnon monimuotoisuus syntyy erilaisia viljelykasveja kasvavista pelloista, maaperän monimuotoisuudesta ja kaikista pelloilla elävistä linnuista, nisäkkäistä, hyönteisistä, rikka- ja niittykasveista. Peltoluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi voidaan hyödyntää esimerkiksi suojavyöhykkeitä, luonnonhoitonurmia ja monimuotoisuuskaistoja. Näiden avulla voidaan luoda kukkajatkumo, joka tarjoaa ravintoa pölyttäjille koko kasvukauden ajan. Tien pientareet ovat tärkeitä elinympäristöjä monille kasvilajeille ja pölyttäjille. Niiden hoito, kuten niitto ja raivaus, on tärkeää, jotta ne pysyvät avoimina ja tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle lajistolle.

Kultapiisku tarjoaa pölyttäjille vielä syksylläkin ravintoa.

Kaunokit ovat mesipistiäisten suosiossa, mutta myös päiväperhoset ja kukkakärpäset ovat mieltyneet sen siniviolettiin värisävyyn.

Luonnon monimuotoisuus turvaa elämän edellytykset maapallolla