Luontoarvot ovat osa tilan pääomaa

Luonnonarvoille etsitään parhaillaan uusia tapoja luoda taloudellista arvoa kehittyvän luonnonarvokaupan kautta. Myös rahoitussektorilla vastuullisuuteen liittyvien tekijöiden merkitys on kasvamassa, minkä vuoksi luonnon monimuotoisuuteen liittyvä tieto voi tulevaisuudessa saada aiempaa suuremman painoarvon.

Paradoksaalisesti, samalla kun tieto luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä on lisääntynyt, arjen käytännöt, kulttuuri ja totutut tavat muuttuvat hyvin hitaasti. Tämä ei johdu välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että muutokset vaativat aikaa, tietoa ja toimivia vaihtoehtoja.

Monelle viljelijälle luontoarvojen tuotteistaminen tai luonnon monimuotoisuuden hyödyntäminen osana yritystoimintaa ovat kuitenkin vielä melko uusia aiheita. Myös luontoarvojen kartoitukseen liittyy kysymyksiä. 

• Mitä kartoituksessa mahdollisesti löytyy? 
• Vaikuttaako tieto tuleviin maankäyttöratkaisuihin? 
• Entä millaisia mahdollisuuksia löydetyt luontoarvot voisivat avata?

Näitä kysymyksiä pohdittiin myös MaKe Pirkanmaa -hankkeen viljelijätapaamisessa lokakuussa. Keskustelussa nousivat esiin biodiversiteettistrategia, luontoarvojen kartoittaminen sekä niiden mahdolliset yhteydet maatilan talouteen ja kehittämiseen.

Miten luontokato näkyy maatilan arjessa?

Luontokato, lajien uhanalaistuminen ja luontokadon pysäyttäminen voivat tuntua suurilta ja kaukaisilta asioilta, jos niitä ei tunnista omassa arjessaan. Siksi luonnon monimuotoisuuden merkitystä ja käytännön tekoja, joita voimme tehdä niin yksilöinä kuin maatiloillakin, kannattaa tarkastella konkreettisten esimerkkien kautta.

Yksi hyvä esimerkki on hömötiainen. Vielä 2000-luvun alussa hyvin yleinen metsälintumme on nykyään erittäin uhanalainen elinympäristöissään tapahtuneiden nopeiden muutosten vuoksi. Hömötiainen toimii laadukkaan metsärakenteen indikaattorina, minkä vuoksi sen esiintyminen voi viitata myös monille muille metsälajeille soveltuvaan elinympäristöön.

Mitä tämä sitten tarkoittaa maatilan metsien näkökulmasta? Hömötiainen tarvitsee muun muassa vanhempia kuusivaltaisia metsiä, lahopuuta pesintään ja rakenteeltaan monimuotoista metsäympäristöä. Jos tilalla on tällaisia kohteita, voisivatko ne muodostaa osan tilan luonnon pääomaa? Voisiko niiden arvoa hyödyntää esimerkiksi vastuullisuusviestinnässä, matkailussa, luonnonarvomarkkinoilla tai osana tilanbrändiä? Näiden mahdollisuuksien tunnistaminen alkaa aina siitä, että tiedetään, mitä tilalla on.

Peltoviljely-ympäristössä pölyttäjien taantuminen ja toisaalta huomioiminen kokonaisvaltaisesti koko niiden elinkaaren ajan herätti runsaasti keskustelua. Maatila voi teettää pölyttäjästrategian osana laajempaa biodiversiteettistrategiaa. Pölyttäjille sopivien mesi- ja siitepölykasvien viljely on tärkeä lähtökohta, mutta se on vasta osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeää on huolehtia pölyttäjien pesimä-, talvehtimis- ja lisääntymisympäristöistä, toukkien ravintokasveista sekä oikea-aikaisista optimoiduista ruiskutuksista.

Luonto ei palaudu nappia painamalla

Ihmisen aiheuttamat muutokset luonnossa tapahtuvat usein nopeasti. Metsän kaataminen onnistuu motolla nopeasti, mutta metsän luontoarvojen palautuminen vie vähintään vuosikymmeniä, usein jopa vuosisatoja. Vaikka metsä kasvaa uudelleen, kaikkia alkuperäisiä rakennepiirteitä ja lajiyhteisöjä ei välttämättä koskaan saada takaisin. Alueelta hävinneet lajit eivät aina pysty palaamaan, jos niiden elinympäristöt ovat kadonneet, ekologiset yhteydet katkenneet tai lajien kannat ovat ehtineet taantua liian pieniksi. Myös lajien väliset monimutkaiset ja pitkään kehittyneet vuorovaikutussuhteet ikään kuin alkavat nollasta. Jos palapelistä jää joku palanen puuttumaan, miten se vaikuttaa lopputulokseen? Olemmeko liian optimistisia luonnon palautumiskyvyn ja palautumisen nopeuden suhteen?

Maankäyttöön liittyvät ratkaisut vaikuttavatkin luonnon tilaan pitkälle tulevaisuuteen, joissakin tapauksissa pysyvästi. Luontoarvoja voidaan vahvistaa ennallistamisen, luonnonhoidon ja harkittujen maankäyttöratkaisujen avulla, mutta luonnon kehitys tapahtuu huomattavasti hitaammin kuin sitä muuttavat toimenpiteet vaikuttavat.

Siksi olemassa olevien luontoarvojen tunnistaminen on tärkeää. Luontoarvokartoitus auttaa hahmottamaan tilan luonnon pääoman, vahvuudet ja kehittämismahdollisuudet ennen investointeja, metsänkäsittelyä, ympäristösopimuksia tai uusia liiketoimintahankkeita. Kun päätöksiä tehdään ajantasaisen tiedon pohjalta, on helpompi löytää ratkaisuja, jotka tukevat sekä tilan tavoitteita että luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja vahvistumista.