Lehmän lemppari – kohokohdat viime kesän syötävänhyvä säilörehu -kilpailun havainnoista

Säilörehujen ääripäät tuovat haastetta ruokintaan

Kesän 2025 säilörehuista etenkin ensimmäiselle sadolle on ollut tyypillistä toisaalta totuttua alhaisemmat raakavalkuaistasot ja toisilla niukka sulamattoman kuidun määrä. Nämä havainnot ovat Etelä-Suomen alueelta, mutta toki vaihtelua on, tilojen välillä ja alueittain.

- Lypsylehmän ruokinnassa varsinkin korkeatuottoisilla karjoilla on aika hankala yhtälö saada toimimaan, jos raakavalkuaistaso on sata tai jopa alle, kertoo maidontuotannon erityisasiantuntija Heli Ojala. Säilörehun matala raakavalkuainen johtaa väistämättä väkirehujen osuuden nousuun, haasteeksi voi tulla myös energian riittävyys, mikäli valkuaista joudutaan paikkaamaan paljon väkirehuilla.

Tänä vuonna aikaisin rehua tehneet ovat voineet rehuanalyyseissä törmätä olemattomaan sulamattomaan kuituun. Vaikka ndf-kuitua olisikin ollut rehussa riittävästi, on sulamattoman kuidun määrä voinut olla jopa 18 g/kg ka. Tällaisilla rehuilla on suuri riski pötsin happamoitumiselle, sillä rehua märehditään vähemmän, ja sitä kautta syljen eritys vähenee ja pötsiä neutraloivaa natriumbikarbonaattia on pötsissä vähemmän.

Säilörehun onnistuminen kaiken tekemisen pohjana

Tärkeänä pointtina Heli nostaa esiin myös syönti-indeksiin vaikuttavat tekijät. Vaikka korjuuaika olisi osunut maaliin ja rehuarvot sitä kautta olisivat optimaaliset lypsäville, voidaan heikomman säilönnällisen laadun tai märkien korjuuolosuhteiden kautta jäädä isosti takamatkalle nappionnistumiseen verrattuna. Esimerkkinä käytettiin kahta 1. sadon analyysiä, joissa D-arvo oli n. 720 g/ kg ka, ja rehuarvot olivat lähellä toisiaan. Erot säilönnällisessä laadussa ja rehun kuiva-ainepitoisuudessa johtivat 12 pisteen eroon syönti-indeksissä, mikä tarkoittaakin jo 2,7 kg EKM eroa päivätuotoksessa! 

- Säilöntälaatua ei voida millään kaupasta ostettavalla tuotteella korvata, Heli muistuttaa.

Rehuanalyysi ei tokikaan kerro kaikkea, vaan on tärkeä havainnoida säilönnän onnistumista myös siilolla tai paalissa. Lähteekö säilörehu lämpenemään? Onko siilon rintuus siisti, jolloin happea ei pääse kulkeutumaan rehumassan sisään? Ja toisaalta, otetaanko rehunäyte kattavasti, vai napataanko siihen parhaat palat ja jätetään lämmennyt kulma huomiotta, vaikka se kuitenkin ehkä sitten syötetään muun rehun mukana lehmille?

Säilöntäainetta ei mene tarpeeksi

Viime kesän säilörehujen vaakauspalveluja tehdessä yksi yhteinen nimittäjä lähes kaikilla tiloilla oli säilöntäaineen liian pieni kulutus. 

- Yhtä lukuun ottamatta löysimme maksimisyöttökapasiteetin kaikista kesän aikana vastaan tulleista hapottimista, kertoo nurmiasiantuntija Henna Aapro. Kovat satotasot, märempänä korjatut rehut vaatisivat 6 litran happoannostelua rehutonnia kohti, mitä ei käytössä olleilla laitteilla kaikilla pystynyt saavuttamaan. Mikäli tehdyn rehun säilönnällinen laatu ei ollut ihan priimaa, tee pieni laskuharjoitus ja arvioi, kuluiko säilöntäainetta vaadittu määrä.

Silpun pituudessa on paljon vaihtelua, riippuen koneistuksesta, mutta myös siitä, kuinka ahkerasti koneen teriä teroittaa. Ajosilppurilla tehty rehu ei automaattisesti ole suoraan lehmälle sopivaa lyhyttä silppua, jos terien teroitus riittävän usein ei kuulu rutiineihin. Toisaalta samastakin kasvustosta voi tulla hyvin erilaista silppua, ja silloin kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi karhotuksen onnistumiseen, onko karho sopivan muotoinen tai kokoinen korjuukoneelle?

Siilonpolkijakin on avainroolissa

Tapoja siilon täyttämiseen on monia, toinen levittää kuorman koko siilon mitalle, toiset etenevät enemmän siilon perältä alkaen. Ruokinnan näkökulmasta paras tapa olisi levittää kuormat ohuina kerroksina koko siilon alalle. Tällöin siilo pysyy syöttövaiheessa mahdollisimman tasalaatuisena, kun kaikkia kuormia on koko ajan syötössä.

Ehdottoman tärkeää kuitenkin kaikilla tavoilla on, että rehu saadaan levitettyä kätevästi, siilokoneessa on riittävästi massaa ja aikaa tiivistykselle on tarpeeksi ennen seuraavan kuorman tuloa. Vaakauspalvelussa lasketaan tiivistämiseen tarvittava aika säilörehun kuiva-aineen, kuorman painon ja tiivistämiseen käytettävän koneen painon avulla. Hyvin usein ongelmana voi olla se, että rehu on vasta ehditty levittää siinä kohtaa, kun seuraava kuorma olisi jo tulossa.

Millä eväillä ensi kesän rehuntekoon?

Viime kesä oli sääolosuhteiltaan poikkeuksellinen parin edellisen kevään kuivuuteen verraten. Se vaati rehuntekijöiltä valppautta reagointikykyä, esimerkiksi lisäämällä säilöntäaineen kulutusta, jos rehu olikin märempää tai toisaalta jarruttamalla rehunteon aloitusta, kun kasvusto ei tänä vuonna valmistunutkaan pikavauhdilla. Aika näyttää, millaista säätä ensi kevät meille tarjoilee. Varmaa kuitenkin on, että vain kalenteriin katsomisella ja edellisen vuoden säädöillä ajamalla harvemmin saadaan korjattua lehmän lempparia eli syötävänhyvää säilörehua.  

Ota talven aikana mietintään meidän asiantuntijoidemme kanssa, mitä syötävänhyvä säilörehu juuri teidän tilalla tarkoittaa, ja kutsu vaakauspalvelu paikalle seuraamaan teidän rehuntekoa ja antamaan täsmävinkit korjuun kehittämiseen.

Blogi on osa MaKe-hankkeen blogisarjaa.