Täsmäviljely – all in vai pienellä liikkeelle?

Usein täsmäviljelyn käyttämättömyyden syynä on markkinoinnin ja valmistajien luoma lähestymiskulma. Täsmäviljelylaitteistojen käyttöä lähestytään lähes aina all in -periaatteella, jossa traktori, kylvökone, lannoitteenlevitin, ruisku, puimuri ja kuivuri ovat täysin automatisoituja ja keskenään synkronoituja vekottimia, joiden avulla viljelijän tehtäväksi jää lähinnä enää laitteistojen valvominen. Jos traktorin hytti ei ole täynnä television kokoisia näyttöjä ja ohjaimia, onko kyseessä enää täsmäviljely, saati edes viljely? Laitteistovalmistajien näkökulmasta ei, viljelijän näkökulmasta, no jaa.

Yllä oleva on kyllä ääripäähän vietyä täsmäviljelyä, sillä edellytyksellä, että lähtöarvot ovat kohdillaan, jotta automatisointi ja synkronointi toimivat. Koko ketjun hankinta, varustelu, opiskelu, käyttöönotto, säätöjen tekeminen ja kalibrointi on kallista ja äärettömän paljon aikaa vievää, ennen kuin mitään täsmällistä, edes teoriassa, on syntynyt. Joten onko ihme, että täsmäviljelyyn suhtaudutaan jo ajatuksenkin tasolla nihkeästi, jos täsmäviljelyssä pitää laittaa heti kaikki peliin? 

”Täsmäviljely ei ole pelkästään laitteistoja, vaan pohjimmiltaan ymmärrystä peltojensa ominaisuuksista.” 

Pienelläkin pääsee alkuun

Täsmäviljelyssä ei kuitenkaan tarvitse laittaa heti kaikkea peliin. Alkuun pääsee huomattavan pienellä vaivannäöllä ja panostuksella, usein jopa ilmaiseksi. Kun aloitetaan pienestä rakentamaan perusteita, siitä on hyvä lähteä jatkamaan ja kehittämään. Äärimmilleen vietynä täsmäviljely on hienosäädön hienosäätöä. Perustusten on oltava kunnossa ennenkuin seiniä rakennetaan. Perustana toimii monissa tapauksissa viljelijän oma kokemus peltojensa olosuhteista.

Erilaisia sateliittikarttoja, jotka kertovat peltolohkojen sisäisen vaihtelun kasvillisuusindeksissä, lehtivihreässä ja kasvuston kehityksessä on markkinoilla paljon. Satelliittikarttoja tutkimalla pääsee jo hyvään käsitykseen siitä millaisia toimenpiteitä pellolla voi ja kannattaa tehdä kannattavan sadon tuottamiseksi. Esimerkiksi maan ajo painanteisiin ja pellon tasaus vähentää pellon sisäistä vaihtelua ja tasaa viljelyolosuhteita. Ojituksen toimivuus ja hyvä kasvukunto varmistavat puolestaan sadontuottokykyä sään ääri-ilmiöitä vastaan. 

Satelliittikartoista seuraava matalan kynnyksen teknologia on erilaiset ravinnemittarit. Kasvukauden aikana esim. lisätypen tarvetta pystyy mittaamaan helposti, jolloin lisälannoituksen tarvetta ei tarvitse arvailla. Myös pH:n mittaamiseen on helppoja ja kustannustehokkaita ratkaisuja, joilla pystytään arvioimaan lohkon eri osien kalkitustarvetta ja tekemään riittävän tarkkoja ohjeistuksia kalkitukseen.

Hyppäys automatiikkaan

Usein ajatellaan, että automaattiohjauksen käyttö on täsmäviljelyä. Asiassa on totta toinen puoli. Automaattiohjauksella pystytään vähentämään aukkopaikkojen ja päällekkäisyyksien syntymistä ja välttämään esimerkiksi kylvettäessä lannoituksen pistekuormitusta. Edellyttäen taas tietysti sitä, että automaattiohjaus toimii kuten sen pitää. 

Automaattiohjaus ei kuitenkaan itsessään tarjoa lisäarvoa tuottamalla tietoa mitä kasvustolle pitäisi tehdä tai jättää tekemättä. Automaattiohjauksen täsmäviljelyvaikutukset tulevatkin enemmän esiin kuljettajan vapauttamisesta ajotehtävästä, jolloin kuljettaja pystyy keskittymään enemmän työkoneen tarkkailuun ja reagoimaan paremmin olosuhteiden muuttumiseen. 

Isobus renkinä

Ammattijulkaisuissa Isobus:ia käytetään jonkinlaisena synonyymina täsmäviljelylle. Isobus on järjestelmä, jolla keskenään erimerkkisiä laitteita voidaan ohjata ennalta asetettujen parametrien mukaan säätämään esimerkiksi lannoitusta tai kasvinsuojeluruiskun lohkoja pellon eri osissa. 

Isobus ei automaattiohjauksen tapaan myöskään ota kantaa siihen, onko toimenpide järkevä tai tuottaako se lisäarvoa. Isobus järjestelmä on vain renki, joka tekee kuten se on ohjelmoitu tekemään. 

Isobus-järjestelmään tiedon on kuitenkin tultava jostain. Lähes aina tieto pohjautuukin satelliittikuviin, eri mittauksiin ja/tai viljelijän omaan kokemukseen pellon ominaisuuksista. Eli juuri niihin asioihin, jotka viljelijällä on lähes ilmaiseksi käytettävissä. Tämän myötä ympyrä sulkeutuu. Täsmäviljely ei ole välttämättä kallista, vaan se perustuu pohjimmiltaan ilmaiseksi saatavaan tietoon.