Sinimailasesta monipuolisuutta nurmiin

1 min lukuaika

Ruohonjuurella

Sinimailanen on todella syväjuurinen kasvi, joka kestää hyvin kuivuutta ja parantaa maan rakennetta. Mailanen ei kestä seisovaa vettä tai korkeaa pohjavettä. Tämän vuoksi se sopii erinomaisesti rinnemaille ja karkeammille kivennäismaille.

Juha Antti Kotimaen kuva sinimailanen
Sinimailasnurmiseos syyskesällä 2025

Sinimailanen on maailmalla yleisesti viljelty nurmipalkokasvi. Se on biologisen typensidonnan takia typpiomavarainen. Mailanen tuottaa kolme valkuaispitoista rehusatoa myös luomussa. Syvälle ulottuva paalujuuri parantaa maan rakennetta. Myös Etelä-Savossa kiinnostus tähän nurmipalkokasvien kuningattareen on jatkuvasti lisääntymässä. 

Sinimailanen on syväjuurinen palkokasvi. Paalujuuri parantaa kuivuuden kestävyyttä ja maan rakennetta. Mailanen on vaativa kasvupaikan suhteen. Toimiva ojitus ja yli 6,5 pH varmistavat sen viihtymistä. Kasviravinteista kalsiumin ja kaliumin pitoisuudet kannattaa tarkistaa ja tehdä korjaavat toimet ennen mailasen kylvöä. Siemenen typpiymppäys varmistaa juurinystyröiden muodostumisen ja biologisen typensidonnan.

Vältä mailasen tallaamista varsinkin kylvövuoden syksyllä ja vielä ensimmäisenä satovuonna. Anna mailasen herätä keväällä rauhassa. Niiton ja laidunnuksen jälkeen vältä 5–6 päivää pellolla kulkemista, jotta kasvin kruunu ei vioitu ja juurihangoista varmistetaan uusi kasvu. Korjaa sato tai laidunna 30 vrk kuluttua. Jätä peltoon syksyllä vähintään 15–20 cm kasvusto talven suojaksi. Jos mailanen kuolee talvella, niin syyllinen on yleensä viljelijä – ei talvi.  Niittokorkeus tulee olla vähintään 8 cm, eli kruunun yläpuolelta. Ruokinnan suhteen rehunkorjuun ajankohtaan kannattaa kiinnittää huomiota.