Saatko pellollasi kaiken hyödyn typestä vai voiko rikki olla puuttuva lenkki?

Rikki on tärkeä osa kasvin ravinnetaloutta

Rikki on kasveille välttämätön ravinne, jolla on useita keskeisiä tehtäviä kasvin aineenvaihdunnassa. Se vaikuttaa muun muassa kasvin kykyyn hyödyntää typpeä ja sitä kautta kasvien valkuaisen muodostumiseen. Sadon alhainen valkuaispitoisuus voi siis indikoida paitsi typen, myös rikin puutetta. Rikki vaikuttaa myös öljykasvien öljypitoisuuteen.

Kun rikkiä on riittävästi saatavilla, kasvi pystyy käyttämään maasta ja lannoitteista saatavaa typpeä tehokkaammin. Jos rikkiä on liian vähän, typen hyödyntäminen heikkenee, mikä voi näkyä kasvun hidastumisena ja sadon laadun heikkenemisenä.

Missä tilanteissa rikkilannoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota?

Rikin tarve vaihtelee kasvilajin, maalajin ja viljelyolosuhteiden mukaan. Huomiota rikin riittävyyteen ja siten rikkilannoitukseen kannattaa kiinnittää erityisesti silloin, kun peltojen viljavuusanalyysin rikkipitoisuus, pH tai multavuus on alhainen. Myös korkeat sato- ja valkuaistavoitteet nurmilla ja viljoilla, sekä öljy- ja palkokasvien viljely ovat syitä tarkkailla rikin riittävyyttä kasveille. Rikin saatavuus kasveille vähenee, jos kevät on kylmä ja maaperän ravinteiden vapautuminen hidasta tai esiintyy runsaita sateita, jotka lisäävät rikin huuhtoutumista maasta.

Rikin puute voi joskus jäädä helposti huomaamatta, koska sen oireet muistuttavat typen puutetta. Ero näkyy kuitenkin siinä, missä kohtaa kasvustoa oireet ilmenevät. Tyypillisiä rikin puutteen oireita ovat vaaleanvihreä tai kellertävä kasvusto, kasvin heikko kasvu sekä sadon valkuaispitoisuuden lasku. Koska rikki liikkuu kasvin sisällä heikommin kuin typpi, puutos näkyy ensimmäisenä juuri uusissa lehdissä.

Millaisia rikkilannoitteita ja mihin tilanteeseen?

Kasvien rikkitarve vaihtelee, mutta monilla viljelykasveilla tarve on tyypillisesti noin 10–30 kg rikkiä hehtaarille. Öljykasveilla tarve voi olla tätä suurempi. Viljelysuunnitteluohjelmat laskevat myös rikin tarpeen.

Rikkiä voidaan lisätä pellolle useissa eri lannoitemuodoissa. Valinta riippuu usein viljeltävästä kasvista, muusta lannoitusstrategiasta sekä siitä, halutaanko rikki antaa keväällä nopeasti kasvien käyttöön vai täydentää ravinnehuoltoa pidemmällä aikavälillä. Useimmissa väkilannoitteissa rikki on sulfaattimuodossa, joka on kasveille heti käyttökelpoinen. Tämä on tärkeää erityisesti keväällä, jolloin kasvien ravinteiden tarve kasvaa nopeasti. Orgaanisissa lannoitteissa rikki vapautuu usein vähitellen, joten niiden vaikutus voi olla pidempiaikainen.

Monissa NPK-lannoitteissa rikki on mukana lannoitteessa, jolloin rikki tulee pellolle samalla, kun tehdään peruslannoitus. Tällaiset lannoitteet sopivat erityisesti kevätviljojen peruslannoitukseen ja tiloille, joissa halutaan yksinkertainen lannoitusratkaisu.

Typpi–rikkilannoitteita, kuten ammoniumsulfaatti ja rikkisalpietari, käytetään usein täydentämään typpilannoitusta. Nämä sopivat erityisesti kasvukauden aikaisiin lisälannoituksiin sekä kasveille, joilla on suuri rikin tarve. Muita’ yksiravinteisia’ rikkilannoitteita ovat kaliumsulfaatti, jolla saadaan kasveille kaliumlannoitusta sekä polysulfaatti, joka puolestaan lisää kasvien fosforin saantia.

Nestemäisiä rikkiä sisältäviä lannoitteita voidaan käyttää kasvukauden aikana lehtilannoituksena tai osana nestemäistä lannoitusratkaisua. Nämä sopivat erityisesti 
tilanteisiin, joissa rikin puute havaitaan kasvukauden aikana sekä kasvustoihin, joissa ravinne halutaan nopeasti käyttöön. Lehtilannoitus ei yleensä korvaa koko rikkitarvetta, mutta voi toimia hyvänä täydentävänä ratkaisuna.

Rikkiä sisältäviä orgaanisia lannoitteita ovat esimerkiksi erilaiset lannat, lantapohjaiset tuotteet tai kierrätysravinteet. Nämä sopivat tiloille, joilla halutaan käyttää orgaanisia lannoitteita osana lannoitusstrategiaa ja maan kasvukunnon parantamista. Orgaanisissa lannoitteissa rikki vapautuu usein vähitellen, joten niiden vaikutus voi olla pidempiaikainen.

Myös kipsi toimii hyvänä rikkilannoitteena ja turvaa kasvien rikin saantia viiden vuoden ajan kipsin levityksestä. Markkinoille on tullut myös raemainen liitukalkki, joka sisältää rikkiä. Tämä tuote puolestaan nostaa maan pH:ta, kun taas kipsi ei sitä tee.

Tasapainoinen ravinnehuolto tukee sadon muodostumista

Suunnittele rikkilannoitus osana pellon kokonaisvaltaista ravinnehuoltoa. Kun ravinteet ovat tasapainossa, kasvit pystyvät hyödyntämään maaperän ja lannoituksen tarjoamat resurssit tehokkaasti. Riittävä rikin saanti parantaa erityisesti typen käyttötehokkuutta ja auttaa kasvia muodostamaan laadukasta satoa. 

Viljelijän muistilista rikkilannoituksesta

1. Tarkista lannoitteiden rikkipitoisuus.
   Kaikki lannoitteet eivät sisällä rikkiä. Jos käytät rikitöntä typpilannoitetta, varmista että rikkiä tulee pellolle jostain muusta lähteestä.
2. Kiinnitä huomiota maan ominaisuuksiin.
   Alhainen rikkipitoisuus maassa vaatii enemmän rikkilannoitusta, kevyillä kivennäismailla rikki huuhtoutuu herkemmin, alhainen pH heikentää rikin käyttökelpoisuutta ja pellon alhainen multavuus kertoo pienistä rikkivarastoista.  
3. Muista typen ja rikin tasapaino.
   Rikki parantaa typen käyttötehokkuutta. Jos typpeä annetaan paljon mutta rikkiä vähän, kasvi ei pysty hyödyntämään typpeä parhaalla mahdollisella tavalla.
4. Huomioi kasvilaji ja satotavoite.
   Öljy- ja palkokasvit sekä runsassatoiset ja korkean valkuaispitoisuuden nurmi ja vilja tarvitsevat rikkiä erityisesti.
5. Seuraa kasvuston väriä.
   Vaaleanvihreä tai kellertävä kasvusto, erityisesti nuorissa lehdissä, voi viitata rikin puutteeseen.
6. Suunnittele rikkilannoitus osaksi ravinnestrategiaa.
   Rikki toimii parhaiten osana tasapainoista ravinnehuoltoa. Kun se huomioidaan jo lannoitussuunnittelussa, voidaan välttää puutoksista aiheutuvia satotappioita.