Voisiko karpalojalosteet olla kotimaisista marjoista?

Komea Amerikan serkku

Amerikankarpalo on sukua Suomen soilla kasvaville iso- ja pikkukarpaloille (V. oxycoccos ja V. microcarpum), mutta se on huomattavasti kookkaampi. Laji kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltojen pohjoisosissa ja Kanadassa happamilla turvesoilla.

Kasvi on ikivihreä varpu, joka muodostaa pitkiä, lähes parimetrisiä rönsyjä. Rönsyistä nousee 6–10 cm pitkiä pystykasvuisia versoja, joihin kehittyy hennon vaaleanpunaisia kukkia ja myöhemmin punaisia, viinirypäleen kokoisia marjoja.

Superfoodia parhaimmillaan

Amerikankarpalon maku on kotimaisia karpaloita miedompi, ja marja puraistaessa omenamaisen rapea. Marjat sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä fenolisia yhdisteitä, kuten matala-asteista tulehdusta ehkäiseviä antosyaaneja. Karpalo tunnetaan myös virtsatietulehdusten ehkäisystä. Lisäksi amerikankarpalossa on runsaasti C-vitamiinia sekä muita vitamiineja, kuten K-vitamiinia. Tuoreet marjat säilyvät jääkaappilämpötilassa useita kuukausia.

Viljely Pohjois-Amerikassa

USA:ssa ja Kanadassa karpaloa viljellään laajoilla, maalajiltaan happamilla peltoaukeilla, joita reunustavat padot ja ojat. Sadonkorjuu tehdään tulvittamalla pellot ja ajamalla ne läpi marjat irrottavilla koneilla. Ilmataskujen ansiosta marjat jäävät kellumaan veden pinnalle, josta ne on helppo kerätä suurilla puomeilla. Sadonkorjuu alkaa syyskuun lopulla ja jatkuu usein marraskuun alkuun.

Vettä hyödynnetään myös talvisuojauksessa. Kun pellot peitetään vedellä, muodostuva jääkerros estää kasveja paleltumasta. Amerikankarpalo vaatii pitkän kasvukauden, joten Suomen olosuhteet eivät ainakaan toistaiseksi ole suosiollisia avomaan viljelylle – vaikka lämpösummat ovatkin kasvaneet ilmastonmuutoksen myötä.

Tunneliviljely pidentää kasvukautta

Helsingin yliopistossa on tutkittu amerikankarpalon – Suomessa tunnetaan myös puutarhakarpalona – ammattimaisen viljelyn mahdollisuuksia jo yli kymmenen vuoden ajan. Sadon valmistuminen avomaalla on epävarmaa, joten tutkimus on keskittynyt tunneliviljelyyn. Lisäksi marjan laatu on tunnelissa parempaa avomaahan verrattuna. 

Käynnissä olevassa Helsingin yliopiston ja ProAgria Etelä-Suomen KarpaloInnovaatio-hankkeessa (2025–2027) kehitetään viljelyä tunnelissa rajoitetulla kasvualustalla table top -menetelmällä. Tunneliviljelykokeet ovat edenneet myös käytännön puutarhatiloille.

Kokemuksia Kuoppamäen puutarhalta

Kuoppamäen puutarha on testannut puutarhakarpalon tunnelikasvatusta parin vuoden ajan. Kasvi lisääntyy helposti rönsypistokkaista ja viihtyy happamassa metsätaimiturpeessa. Karpalo on osoittautunut helppohoitoiseksi. Kasvintuhoojia on havaittu vain vähän, lähinnä kirvoja ja satunnaisia perhosen toukkia. Kirvoja on torjuttu biologisesti kirvavainokaisilla. Kasvitauteja ei ole ilmennyt, ja rikkakasvien hallinta on rajoitetussa kasvualustassa vaivatonta.

Keväällä kasvualustan pintaan levitetään hidasliukoista Osmocote-moniravinnelannoitetta. Kastelu hoidetaan tippukastelulla, ja karpalo tarvitsee suokasvina runsaasti vettä. Kuoppamäen puutarhalla on kehitetty aurinkoenergialla toimiva kastelujärjestelmä, jossa vesi ja ravinteet kierrätetään.

Rönsyt leikataan noin 20 sentin mittaisiksi, mikä edistää satoa tuottavien pystyversojen muodostumista ja helpottaa sadonkorjuuta.

Talvisuojaus vaatii tarkkuutta

Talveksi kasvualtaat lasketaan pöydiltä maahan ja tunnelin muovikate avataan, jotta lumi pääsee suojaamaan kasvustoja. Kevättalvi on kriittinen vaihe: aurinko lämmittää, mutta juuristo on ruukussa vielä jäässä, mikä altistaa kasvin vaurioille. Kuoppamäen puutarhalla kasvustoja suojataan kevätauringolta ilmavasti asetetulla varjostusverkolla, joka ei pääse painamaan pystyversoja.

Tutkimustyö jatkuu

Karpalon parhaat satovuodet alkavat taimen ollessa noin kolmevuotias. Kasvustojen tuuheutuessa lannoituksen levitys vaikeutuu, eikä vielä tiedetä, kuinka usein kasvusto olisi järkevää uusia.

Tutkimus puutarhakarpalon tunneliviljelystä jatkuu Helsingin yliopistossa. Selvityksen alla ovat muun muassa optimaalinen lannoitus, kasvustojen leikkaus pöytäviljelyssä, mykorritsojen merkitys sekä erilaisten talvisuojauskatteiden toimivuus.

Kirjoitus ja kuvat: Hanna Skogster, puutarhatuotannon neuvoja Svenska lantbrukssällskapens förbund (SLF)