Pohdintaa valvatin ja ohdakkeen torjunnasta viljelykierrossa

Eri maalajeille ja tuotantosuunnille on tehty malliksi viljelykiertoja. Se onkin hyvä, jotta on jokin ohjenuora, jota seurata. Nimittäin erilaisia huomioitavia tekijäitä on paljon. Kun alkaa miettiä, mitä kaikkia eri asioita pitää huomioida, niin hetken päästä alkaa olla pää pyörällä. Sama asia koskee myös kestorikkojen torjuntaa.

Näin syksyllä sadonkorjuun edetessä täytyy ratkaista, muokkaako peltoa vai antaako sen hetken olla. Viljelijän voimavarat ja motivaatio peltotöihin voivat olla vähissä. Toisin on rikkakasveilla, etenkin kestorikoilla. Ne tarkkailevat herkeämättä, onko kasvutilaa, valoa tai ravinteita, ja olisiko nyt minun vuoroni ladata juurakon akkuja. Juolavehnällä on pohjaton halua kasvaa ja laajentaa juurakkoa. Vasta valon ja lämmön hiipuminen saa se lepotilaan. Peltovalvatti heittää pyyhkeen kehään syksyllä paljon aiemmin. Edellä mainittuja yhdistää sellainen seikka, ettei niiden juurakko ole tavattoman syvällä. Hyvässä syyskelissä juurakkoja voi saada pintaan ja pätkittyä, mikä varmasti häiritsee kestorikkoja. Sen sijaan juurakon kuivattamisen merkitys pellon pinnalla alkaa olla syksyn sumuisissa päivissä kovin vähäistä. Pelto-ohdakkeen pääjuurakot ovat syvällä eikä niihin edes kannata yrittää yltää. Toki ravinteikkaassa muokkauskerroksessa kaikki kasvit levittävät juurakoitaan. Ja kestorikoilla se on suorastaan kilpailuvaltti.

Muokkauksen hyödyt ja riskit

Muokkaamisen haittapuolena on maan tiivistymisriski. Kuluuhan siinä myös aikaa ja polttoainetta, joita harvoin on liikaa tarjolla. Kun tulevista keleistä ei tiedä, niin on hyvä toimia ripeästi ja päättäväisesti. Päätöksentekoon hyvänä apuna toimii se, että on miettinyt eri vaihtoehtoja jo etukäteen.

Muokkauskierto rikkakasvien hallinnan työkaluna

Luomuviljelykierto antaa eri kohtiin vuotta mahdollisuuden tehdä rikkojen torjuntaa. Syksyllä suojaviljan alla oleva nurmea ei kovin herkästi lähde rikkomaan. Jos ei käytä kierrossa syyskasveja tai ne eivät sovi tietylle lohkolle, niin maan kantavuus ja aikataulu ovat ainoat esteet. Toisinaan huomaan neuvontatyössä, että moni ajattelee viljelykiertoa vain maata lataavien ja satokasvien kannalta. On hyvä miettiä asioita myös muokkaamisen kannalta. Missä kohtaa ehtii ja on tehokasta tehdä muokkaamista? Mikä rikka on milloinkin haasteena? Muokkauskierto on hyvä termi. Kannattaa miettiä ja suunnitella milloin lohkolla kynnetään, ja milloin käytetään kevennettyjä muokkauksia. Eri muokkaustapojen ja ajankohtien vaihtelu luo myös rikoille haastetta selvitä jatkuvassa taistelussa. Oma lukunsa on tietysti, että mitä koneita ja laitteita on käytettävissä viljelykieron aikana muokkauksiin. Mutta samaa pohdintaa ajoituksessa joutuu tekemään, oli sitten koneita isompi tai pienempi arsenaali.

Kasvukunnon vaikutus rikkoihin

Kestorikkojen hallinnassa on hyvä miettiä, miksi tietyllä lohkolla on runsaasti muuta kuin satokasveja. Jos lohkon kasvukunnossa on jokin puute, niin satokasvit eivät menesty ja juurakoista tai siemenpankista löytyy kyllä ehdokkaita käyttämään valon ja ravinteet omaan kasvuunsa. Onko esim. nurmivuosina kasvusto ollut syystä tai toisesta liian harvaa? Hellekesinä käy usein niin, että jopa monilajisen nurmiseoksen kasvukyky ja varjostavuus jää heikoksi. Syväjuuriset ohdakkeet valtaavat alaa ja kerryttävät lisää voimaa juurakkoon. Epäonnistunut kevätkylvö tai kuivuuden ja märkyyden vaihtelu voi tuoda valvatille mahdollisuuden. Osa viljelijöistä päätyykin murskaamaan kasvuston, jos kestorikat ovat valtaamassa lohkon ja viljelykasvin satonäkymät ovat heikot. Siinä vaiheessa on hyvä ottaa valokuvat ennen ja jälkeen murskauksen sekä varmistaa voimassa olevien tukiehtojen noudattaminen.

Viljelijän keinot rikkojen hallintaan

Rikkojen hallinnassa tärkeää on, että kasvutilan ottavat viljelijän valitsemat kasvit. Onnistunut kylvö tai useasti niitetty, hyvin kasvava nurmi ei anna ohdakkeelle tai valvatille kasvutilaa. Kun aikanaan tulee mekaanisen muokkaamisen hetki, täytyy päättää, että muokataanko toistuvasti vai tehdäänkö muokkaus vain kylvötöiden helpottamiseksi. Rikkoja voidaan hallita niittämällä ja varjostamalla, mutta niiden vähentämiseen ainakin viljavaltaisessa kierrossa tarvitaan toistuvia muokkauksia. Syksyllä on epätodennäköistä, että toistuvia muokkauksia ehditään tekemään hyvissä oloissa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ohdakkeen ja valvatin vähentäminen syysmuokkauksilla ei ole paras vaihtoehto. Varsinkin valvatti siirtyy lepotilaan eikä lähde enää syksyllä uuteen kasvuun. Sänkimuokkaus on kyllä perusteltua, jotta kestorikat eivät saa kerättyä lisää voimaa juurakkoonsa.

Kestorikkojen valtaamalla lohkolla voi toimia seuraava resepti: muokataan syksyllä, jos keli sallii. Keväällä jatketaan muokkaamista, jotta saada talvehtineet juurakonpalaset taas kertaalleen torjuttua. Kylvetään jonkinlainen rehevä kasvusto, hyödynnetään tukijärjestelmän maanparannus- ja saneerauskasvit. Sitten kesän lopulla tehdään tarvittaessa vielä murskaamista ja muokkauksia sopivassa rytmissä. Työtä ja vaivaa siitä on, mutta samassa on käytetty kaikkia luomuviljelijän keinoja rikkojen hallintaan: mekaanista muokkausta, varjostusta ja kasvien totutun kasvurytmin häirintää.