Luomutilan viljelysuunnitelman kulmakivet
Viljelysuunnitelman tekeminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden menneen vuoden analysointiin. Virheistä oppii, mutta onnistumisista sitäkin enemmän. Suunnittelussa nämä nostetaan esiin ja otetaan oppi irti.
Viljelysuunnittelun lähtökohtana on tilan strategian mukainen kasvintuotanto. Suunnittelussa asetetaan tilan kasvintuotannon tavoitteet sekä huomioidaan byrokratian vaatimukset. Viljelykiertoa muokataan tarvittaessa tavoitteiden tukemiseksi. Viljelykierrolla on vaikutusta niin lannoitukseen kuin kasvinsuojeluun ja tukiehtojen täyttymiseen.
Samassa yhteydessä katsotaan viljavuusnäytteet, mahdollinen kalkitustarve ja kalkkilaji sekä täydennyslannoituksen tarve. Luomutila voi käyttää lannoitteita, kunhan ne ovat luomuun hyväksyttyjä. Tilan tavoitteiden pohjalta tulee arvioida, mikä on kokonaistaloudellisesti järkevää. Pääravinteista kalium ja fosfori ovat usein kadonneet luomupellolta, sillä apilahan tuo typpeä, mutta näitä muita ravinteita ei. Seurauksena kaliumia ja fosforia kyllä kulutetaan, muttei lisätä. Viljelysuunnittelussa lannoitustarve lasketaan, jonka jälkeen viljelijä ratkaisee, miten haluaa toimia. Myös hivenravinteiden saantia ja mahdollisia puutosoireita on syytä seurata.
On myös kiinnostavaa nähdä, missä tilassa maa on ja kannattaako korjauksiin alkaa. Samalla selviää kalkitustarve ja oikea kalkkilaji. Oikea valinta vaikuttaa ravinteiden saatavuuteen ja pellon kasvukunnon kehitykseen. Viljelysuunnittelun myötä arvioidaan ja listataan siementarve. Samalla tutkitaan siementen luomukelpoisuus. Siemenseos suunnitellaan tuotantotavoitteisiin sopivaksi.
Lopuksi tarkistetaan luomusuunnitelma ja sen yhteensopivuus viljelysuunnitelman kanssa.
Tämä kaikki käy kätevästi nyt, kun mennyt kasvukausi on tuoreena muistissa, asiantuntija on vielä varattavissa ja neuvorahaa on jäljellä - tähän nimittäin kannattaa hyödyntää Neuvoa.