Sonnan siivilöinti voi paljastaa hapanpötsin

Menetelmässä vähintään viideltä lehmältä kerätään sontaa, joka pestään siivilässä. Jäljelle jää sulamaton rehumassa. Sonnan pesutuloksen lisäksi otetaan huomioon myös rehuannoksen koostumus, maitotuotos ja muita havaintoja ruokinnan onnistumisesta. Limaklimpit sonnassa saattavat kieliä hapanpötsiongelmasta. Jos pesussa jää jäljelle paljon pitkää kuitua, se kertoo rehun heikosta sulavuudesta.  Mitä ruokinnassa voidaan muuttaa? Toimenpiteitä toimivampaan ruokintaan on mm. väkirehun ja kuidun määrän säätäminen. Rehuannoksen kuitupitoisuus optimoidaan rehun D-arvon perusteella: mitä sulavampi rehu, sitä enemmän vaaditaan kuitua. Kysy lisää omalta asiantuntijaltasi!
 

Sulava kuitu 
Pysyäkseen terveenä, lehmä tarvitsee kuitua. Selluloosa ja hemiselluloosa ovat pitkäketjuisia kuituhiilihydraatteja, joiden sulatus onnistuu vain pötsimikrobien tuottamien entsyymien vaikutuksesta. NDF-kuidusta suurin osa on sulavaa kuitua. Nurmirehussa on enimmäkseen selluloosaa, hemiselluloosa taas on pääasiassa viljojen kuoriosissa. Sellulaasit ja hemisellulaasit ovat mikrobien tuottamia entsyymejä, jotka hajottavat näitä pitkäketjuisia kuituja. Sulatuksessa syntyy yksinkertaisia sokereita, joita mikrobit käyttävät ravinnokseen pötsikäymisessä ja tuottavat aineenvaihduntatuotteinaan haihtuvia rasvahappoja lehmän energiaksi. Nämä kattavat noin 70 % lehmän energiantarpeesta.
Noin 95 % kuiduista sulaa pötsissä. Kuidun viipymäaika pötsissä on noin kaksi vuorokautta. Rehun sisältämä kuitu ylläpitää kuitua hajottavan mikrobipopulaation kasvua ja pötsin hyvinvointia, koska kuitu lisää märehtimistä ja syljeneritystä. Siksi kuidun puute heikentää rehun sulatusta ja aiheuttaa löysämahaisuutta.
 

Sulamaton kuitu
iNDF eli sulamaton kuitu on tarpeellinen osa lehmän ruoansulatusta. Se on NDF-kuidun osa, joka kulkeutuu märehtijän ruoansulatuskanavan läpi sellaisenaan. iNDF:n määrä kasvaa kasvin vanhetessa. Lypsylehmän säilörehussa suuri sulamattoman kuidun määrä on ongelma, koska silloin suurempi osa rehusta kulkeutuu lehmän läpi antamatta mitään tuotosvastetta. 
 

Kuidun hajoaminen 
Ainutlaatuinen pötsisulatus mahdollistaa pitkäketjuista kuitua sisältävien kasvimateriaalien hyödyntämisen korkealaatuisiksi tuotteiksi, maidoksi ja lihaksi. Märehtijä toimii isäntänä pötsimikrobeille. Lehmän tehtävä on syödä rehua ja juoda vettä. Sen tulee myös levätä riittävän pitkiä aikoja, jolloin sillä on mahdollisuus märehtiä. 
Märehtiessä lehmä pureksii rehua moneen kertaan ja silloin rehun partikkelikoko pienenee ja mikrobien kiinnittyminen rehupartikkeleihin helpottuu. Lehmä tuottaa myös sylkeä, joka nopeuttaa rehun sulamista ja puskuroi eli säätelee pötsin pH:ta. Suuret lihakset sekoittavat pötsin sisältöä, jolloin mikrobit leviävät koko rehumassaan tehokkaammin. Märehtimisen yhteydessä pötsiin kulkeutuu happea sitä hyödyntäville mikrobeille. Suurin osa pötsin bakteereista toimii kuitenkin ilman happea. 
Kuvateksti: Sonnan siivilöinti paljastaa paljon eläimen terveydestä. Kuvassan sonnan siivilöinnin tulosta.