Kuinka paljon suomalaiset kivennäispellot pystyvät sitomaan hiiltä ja kuinka pysyvää se on?

2 min lukuaika

Uutinen

Kivennäismaapeltoihin kohdistuu odotuksia hiilivaraston kasvamisesta. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan kivennäismaapeltoihin kohdistuvat odotukset hiilinieluina toimimisesta on suhteutettava maan ominaisuuksiin. Hiilinielujen kaupallistaminen puolestaan riippuu poliittisista päätöksistä ja markkinoiden kehityksestä. HiiletIn-hankkeen poikkitieteelliset tutkimustulokset julkaistaan webinaarissa 11.4.2024.

Ihmisia pellolla kuva Helena Soinne

Kivennäismaapeltojen kykyä sitoa hiiltä sekä peltomaan mahdollisuuksia toimia hiilipäästöjen kompensoijina on tutkittu viimeiset kaksi vuotta. Muuttuva ilmasto vaikuttaa hiilen hajotusprosesseihin ja lisää epävarmuutta hiilen kerryttämisen ja pysyvyyden arvioimiseen. Hiilen hävikin estäminen olisi kuitenkin maan toiminnan kannalta erityisen tärkeää.

- Runsaasti orgaanista ainesta sisältävien maiden hiilivarastoa on vaikea kasvattaa. Toisaalta vähämultaiset ja osin multavatkin savimaat voivat potentiaalisesti olla hiilinieluja ja näillä mailla tulisi jo kasvukunnonkin parantamiseksi sekä eroosion ehkäisemiseksi tavoitella hiilivaraston kasvattamista sanoo hankkeen projektipäällikkö, tutkija Helena Soinne Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Suomalaisilla pelloilla on melko paljon hiiltä verrattuna eteläisempään Eurooppaan. Viileä ilmasto ja talvet vähentävät mikrobien hajotustoimintaa, jolloin hiiltä poistuu vähemmän.

- Ilmaston lämmetessä on erittäin tärkeää, että pystymme säilyttämään pelloilla olemassa olevan hiilen, toteaa ympäristön huippuosaaja Netta Leppäranta ProAgria Etelä-Suomesta.

Peltomaan hiilinielujen kaupallistamisen mahdollisuudet edistyvät sitä mukaa, kun saadaan lisää tietoa maan hiilensidontapotentiaalista. Myös maaperän hiilensidonnan mittausmenetelmät ovat ottaneet kehitysaskeleita.

- Maankäyttösektorin hiilinielujen kaupallistamisen onnistuminen riippuu tällä hetkellä etenkin tulevista politiikkatoimista ja markkinavaatimusten kehityssuunnista, kertoo Soilfoodin projektipäällikkö Ossi Kinnunen.

Päätöswebinaarin puheenvuorot

  • Hiilen pysyvyys maassa, erikoistutkija Riikka Keskinen, Luke
  • Maaperän uudet kuvantamismenetelmät, yliopistotutkija Arttu Miettinen ja tutkijatohtori Sami Kinnunen, Jyväskylän yliopisto
  • Kenttäkokeiden antia, tutkimusprofessori Jari Hyväluoma, Luke
  • Mukavia madoista – havaintoja maaperäeläimistä, johtava tutkijayliopettaja Janne Salminen, Hämeen ammattikorkeakoulu
  • Vieläkö mahtuu hiiltä mineraalipinnoille? Erikoistutkija Helena Soinne, Luke
  • Peltomaan hiilinielujen kaupallistamisen mahdollisuudet ja haasteet, projektipäällikkö Ossi Kinnunen, Soilfood
  • Economics of biochar in increasing carbon stocks in agricultural mineral lands, väitöskirjatutkija Medilė Jokubė, Helsingin yliopisto
  • Viljelykierron mahdollisuudet peltoviljelyn katetuoton ja hiilensidonnan parantamiseksi, professori Kari Hyytiäinen, Helsingin yliopisto
  • Kuitu- ja sekalietteen vaikutukset kauran satoon ja laatuun kasvukaudella 2019 ja niiden vaikutukset maan kemialliseen viljavuuteen 2016–2019, kasvintuotannon asiantuntija Samuli Seppänen, ProAgria Etelä-Suomi

Lisätiedot

Helena Soinne
Erikoistutkija, HiiletIn-hankkeen projektipäällikkö
Luke
p. 029 532 2118
helena.soinne@luke.fi


Median ilmoittautumiset

Sanna Lindén
viestintäpäällikkö
ProAgria Etelä-Suomi
puh. 044 431 4193
sanna.linden@proagria.fi

Nappaa hiilestä kiinni logo