Kasvustoille suotuisa vuosi päättyi märkään syksyyn Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa

Kevät oli kylmä ja kuiva

Kasvukausi käynnistyi hitaasti. Kylmät olosuhteet ja vähäiset sateet hidastivat kasvustojen kehitystä, ja erityisesti syyskasveissa kevään kuivuuden vaikutukset näkyivät myöhemmin satotasossa. Aikaisin kylvetyt ja hyväkuntoisilla lohkoilla kasvaneet kasvustot hyötyivät kuitenkin siitä, että kasvukauden alku saatiin hyödynnettyä.

Sadon määrä oli hyvä, mutta syksyn sateet vaikeuttivat korjuuta

Kevätviljojen satotaso muodostui monin paikoin hyväksi. Erityisesti aikaisin kylvetyt kasvustot ehtivät valmistua ennen syksyn sateita ja niiden korjuu onnistui hyvissä oloissa. Myös nurmikasvustoista saatiin hyviä satoja. Parhailla lohkoilla sato ylitti jopa edellisvuoden tason.

Korjuu alkoi paikoin hieman tavanomaista aikaisemmin ja syyskuun alkuun asti olosuhteet olivat pääosin hyvät. Sen jälkeen sateet lisääntyivät ja korjuu vaikeutui nopeasti. Poutajaksot jäivät lyhyiksi, puintikosteudet nousivat ja kuivatuskustannukset kasvoivat. Myöhäisimmillä lohkoilla korjuu pitkittyi pitkälle syksyyn ja osalla pelloista on riski, ettei satoa saada lainkaan korjattua.

Korjuun pitkittyessä myös sadon laatu alkoi paikoin heikentyä. Rehevissä ja lakoutuneissa kasvustoissa viivästynyt korjuu näkyi ränsistymisenä, itämisenä ja muina laatuhaittoina. Ajoissa puiduissa kasvustoissa laatu säilyi pääosin hyvänä. Kasvukauden aikana korostunut aikaisen kylvön merkitys näkyi myös korjuussa, sillä varhain kylvetyt kasvustot valmistuivat aikaisemmin ja pääsivät hyödyntämään syksyn parhaat korjuuolot.
Sateet haastavat myös perunan ja sokerijuurikkaan korjuuta. Syksyn korjuuikkunoiden lyhyys korostaa jälleen toimivan pellon rakenteen ja kantavuuden merkitystä.

Syyskylvöt jäivät monin paikoin vähäisiksi

Syystöitä ehdittiin aloittaa hyvissä olosuhteissa, mutta syyskuun sateet keskeyttivät kylvöt ja muokkaukset laajasti. Osa suunnitellusta alasta jäi kokonaan kylvämättä, ja monilla tiloilla erityisesti syysvehnän kylvöala jäi suunniteltua pienemmäksi. Myös syysmuokkauksia jäi kesken.

Aikaisin kylvetyt kasvustot ovat pääosin lähteneet hyvin kasvuun, mutta myöhemmin märkiin oloihin tehdyt kylvöt ovat paikoin kärsineet liiallisesta kosteudesta. Syyskylvöjen vähentyminen voi lisätä kevätkasvien alaa ensi vuonna ja vaikuttaa myös viljelysuunnitelmien lähtökohtiin.

Kasvukunto ja viljelyn ajoitus korostuivat

Kasvukauden vaihtelut korostivat pellon kasvukunnon ja toimivan vesitalouden merkitystä. Hyväkuntoiset lohkot kestivät paremmin sekä kevään kuivuutta että syksyn runsaita sateita. Myös työvaiheiden ajoitus näkyi lopputuloksessa, sillä aikaisin tehdyt kylvöt ja nopeasti hyödynnetyt korjuuikkunat paransivat sadon onnistumisen edellytyksiä.

Kasvukauden kokemukset näkyvät jo ensi vuoden suunnittelussa. Matalat viljan ja palkokasvien hinnat, korkeat tuotantokustannukset ja erityisesti kuivaamisen kustannukset pakottavat arvioimaan kasvivalikoimaa ja tuotannon kannattavuutta tarkasti. Vaihtoehtoiset kasvit, erikoiskasvit ja nurmet voivat tarjota tiloille keinoja hajauttaa viljelyn riskiä.

Kasvukauden kokemukset näkyvät ensi vuoden ratkaisuissa

Sään vaihteluihin ei voida vaikuttaa, mutta niiden vaikutuksia voidaan pyrkiä tasaamaan hyvällä suunnittelulla ja hyödyntämällä sopivat työskentelyikkunat. Samalla kustannusten ja markkinoiden vaikutus viljelyratkaisuihin korostuu. Vuoden tärkein oppi on, että muuttuvissa oloissa viljelyn onnistumiseen vaikuttavat yhä enemmän pellon kasvukunto, kasvivalikoima ja työvaiheiden ajoitus. Samalla taloudellinen epävarmuus lisää tarvetta arvioida tuotantoa myös kustannusten ja markkinoiden näkökulmasta. Kasvukausi 2026 jättääkin ensi vuoteen lähtökohdan, jossa viljelyn riskien hajauttaminen ja kasvivalintojen tarkastelu korostuvat.