Kasvinsuojeluaineiden turvallinen käsittely

Kasvinsuojeluruiskun kunto ja ruiskutustekniikka

Kasvustojen seuranta ja oikea-aikaiset ruiskutukset kynnysarvon ylittyessä tuottavat hyvän sadon pienimmin taloudellisin panoksin ja ympäristöä kuormittamatta, kun ruiskutustekniikka on kunnossa.

Kasvinsuojeluaineiden käsittely tilalla

Kasvinsuojeluaineita pääsee ympäristöön ruiskutuksen yhteydessä, mutta merkittävimpiä ovat pistekuormitukset suoraan tilalta. Ne voivat aiheuttaa 70–90 % vesistöjen saastunnasta. Jo gramma tehoainetta maahan joutuessaan voi pilata 10 000 kuutiota vettä juomakelvottomaksi. Kanisterin sinettilukossa voi olla gramma tehoainetta.

Kasvinsuojeluaineiden käsittelyssä suurimmat päästöt syntyvät ruiskun täytön aikana roiskeista. Ruiskun säiliön ylitäyttyminen on yksi yleisimmistä vahinkotilanteista kasvinsuojeluaineita käsiteltäessä. Toinen merkittävä riskikohta on täyden kasvinsuojeluruiskun vahingoittuminen tai kaatuminen, jolloin ruiskutusnestettä voi päästä huomattavia määriä suoraan ympäristöön ja edelleen vesistöihin.

Jotta vältytään kasvinsuojeluaineiden pistekohtaisilta päästöiltä vesiin, on seuraaviin asioihin kiinnitettävä huomioita:

• kasvinsuojeluaineiden kuljetus kaupasta tilalle, varastosta täyttöpaikalle, tilakeskuksesta pellolle
• kasvinsuojeluaineiden varastointi
• toimet ennen ruiskutusta, ruiskutuksen aikana ja sen jälkeen
• jäännösliuoksesta ja jätteistä huolehtiminen.

Lisätietoa kasvinsuojelun riskien tunnistamisesta tilalla ja pistekuormituksen vähentämisestä: www.topps-life.org

Tarkka ruiskutus

• Parhaat ruiskutusolot ovat yleensä varhain aamulla tai myöhään illalla, jolloin ilma on kosteimmillaan.
• Paras tulos saavutetaan lämpötilan ollessa 15–20 oC ja maan ollessa kostea.
• Vain poikkeustapauksessa saa ruiskuttaa yli 3 m/s (= kohtalaisessa) tuulessa kulkeumavaaran vuoksi, eikä milloinkaan, jos tuulee yli 5 m/s.
• Säädä puomi aina 50 cm kasvuston ylle. Saat tasaisimman tuloksen ja vähennät kulkeumavaaraa.
• Liiallinen paine ei tasaa jälkeä, mutta lisää oleellisesti kulkeumavaaraa.
• Valmisteiden ympäristövaroituslausekkeiden mukaan vettä ei saa ottaa suoraan vesistöstä ruiskun pumpulla imien.
• Kiinnitä huomiota ruiskutusveden laatuun. (Lisää aiheesta kirjassa s. 75.)

Ruiskutus tarpeen mukaan

Tiheässä ja varjostavassa kasvustossa riittää rikkakasvihävitteestä pienin suositeltu määrä pieniin rikkakasvien taimiin. Suurinta tarvitaan vain kasvuston ollessa harvaa ja rikkakasvien tainten isoja. Kuivuus ja helle tekevät rikkakasveista kestäviä, jolloin torjunta myös vaatii isompaa annosta.

Ajo pellolla

• Aja ensin kaksi kierrosta ympäri lohkon (ottaen huomioon suojaetäisyydet vesistöihin) – tee nurkissa peruutuskäännökset. Aja sitten kylvörivien suuntaan. Käännä päin tuulta, jos mahdollista.
• Helpointa on suunnistaa ajourien mukaan. Myös vaahtomerkitsimestä on apua, samoin lohkon laidoille asetetuista suunnistuskepeistä. Viisitoistametriset narut puomin päissä ohjaavat päisteessä käännyttäessä oikeaan riviväliin. Keskeytä ruiskutus aina tullessasi päisteeseen.

Ruiskutuksen keskeytyminen

Ruiskutuksen keskeytyessä hetkellisesti, esim. sateen takia, ruiskutusnestettä kuivuu herkästi vesirajan kohdalle ruiskun säiliön seinämiin.

Jos ruiskutus keskeytyy

• täytä säiliö puhtaalla vedellä
• lisää tarvittava määrä torjunta-ainetta, kun jälleen alat ruiskutuksen
• jos epäilet, että ainetta on päässyt kuivumaan ruiskun seinämiin, liota ja pese ruisku huolella ennen seuraavaa käyttöä.

Ruiskun säiliön puhtaus

Seuraavat tekijät lisäävät riskiä epäpuhtauksien ja sen myötä torjunta-aineiden tarttumiselle ruiskun säiliöön:

• kalkki- tai humuspitoisen veden käyttö
• (epäpuhtaudet voivat kerääntyä ruiskun seinämiin ja sitoa tehoaineita)
• öljymäisten kiinnitteiden käyttö
• ruiskun korjaus ei-alkuperäisillä materiaaleilla (voivat pidättää tehoaineita)
• tankkiseokset (erityisesti gramma-aineet + hormonivalmisteet tai gramma-aineet + tautiaineet).

Suutinvalinta vesistörajoituksissa

Suurimmalla osalla kasvinsuojeluaineista vaaditaan kolmen metrin suojaetäisyys vesistöön eli ruiskuttamaton alue, joka lasketaan alkavaksi vesistörajasta. Valtaojien varsille on jätettävä aina 1 metrin levyinen alue ruiskuttamatta. Näissä tapauksissa voidaan käyttää perinteisiä viuhkasuuttimia. Osalla aineista, etenkin tuhoeläinten torjuntaa koskevien aineiden osalta, vesistön suojelemiseksi vaaditaan kuitenkin joko pidempi suojaetäisyys ja/tai tuulikulkeumaa vähentävien suuttimien käyttöä. Tällöin edellytetään joko 50, 75 tai 90 %:sti tuulikulkeumaa vähentävien suuttimien käyttöä. Ruiskutettaessa erilaisia kasvinsuojeluaineita, joiden käyttö vaatii ruiskutuspaineen laajaa säädettävyyttä, kannattaa ruiskun puomiin asentaa suuttimien kolmihaararungot eli ”tripletit”. Tällöin ruiskun säätö ja käytettävyys helpottuvat huomattavasti. Listat hyväksytyistä suuttimista ovat Tukesin sivuilla www.tukes.fi/vesistorajoitus. Mikäli vaaditaan tuulikulkeumaa alentavia suuttimia, niitä tulee käyttää 100 metrin päähän vesirajasta. Tankkiseoksissa suojaetäisyys määräytyy pisimmän suojaetäisyyden vaativan seosvalmisteen mukaan.

Tuulikulkeumaa vähentävien suuttimien käytössä on oltava huolellinen erityisesti vaikeita rikkakasveja ja tuhohyönteisiä torjuttaessa. Pisarakoko tulisi olla mahdollisimman pieni ja jakautua tasaisesti torjuntakohteeseen. Tuulikulkeumaa alentavilla suuttimilla pisarakoko on normaalisti selvästi isompi kuin viuhkasuuttimilla. Tuulikulkeumaa alentavien suuttimien käytössä tulee siksi pitää ruiskutuspaine riittävän korkeana, jotta pisarakoko saadaan pidettyä pienenä. Lisäksi maltillinen ajonopeus (6–7 km/h) ja suuren vesimäärän (200–400 l/ha) käyttö parantaa torjuntatulosta.

Ruiskun pesu

Tyhjennä ja huuhtele ruiskun säiliö ensin pellolla. Paras ruiskun pesupaikka on nurmipeitteinen multava savimaa, mistä torjunta-aineet eivät huuhtoudu pohjavesiin tai kulkeudu pintavesivaluntojen mukana vesistöihin, tai ns. biopeti. Ruiskua ei saa pestä koneiden pesupaikalla, jolta pesuvedet joutuvat viemäriin tai valuvat suoraan vesistöön.

Ruiskun huolellinen pesu on välttämätöntä, jotta vältytään mm. ruiskuun jääneiden pienannosaineiden aiheuttamilta vioituksilta aroissa kasveissa, kun siirrytään kasvinsuojelukohteesta toiseen.

Ennen testaukseen viemistä ruisku on pestävä huolellisesti – erityisesti siivilät ja suuttimet on puhdistettava, jotta

1. ruisku toimisi mahdollisimman ongelmattomasti, ja

2. jottei testaaja altistu mahdollisille ainejäämille.

Parhaiten ruisku puhdistuu emäksisillä pesuaineilla. Erityisesti ruiskujen pesuun on suunniteltu nestemäiset maatalouskaupoista saatavat All Clear Extra ruiskunpesu ja Ruiskun Teho-pesu, jotka tehoavat parhaiten pienannosaineisiin eli niin sanottuihin gramma-aineisiin. Kidesooda eli “maalarinsooda” (0,25–1 kg/100 l vettä) käy muiden torjunta-aineiden jälkeen ja ennen talvisäilytykseen laittoa.

Tehokkaimmin ruisku puhdistuu, kun:

1. Ruisku täytetään haalealla vedellä, johon lisätään pesuainetta ohjeen mukainen määrä. Kierrätetään nestettä 5–10 min.
2. Päästetään pesunestettä suodattimien, letkujen ja suuttimien läpi.
3. Irrotetaan suuttimet sekä imu- ja painepuolen suodattimet ja laitetaan ne likoamaan sankoon pesunesteeseen.
4. Annetaan pesuliuoksen seisoa ruiskussa yli yön.
5. Pestään suuttimet ja siivilät harjalla, ja kiinnitetään ne sitten paikoilleen. Ruiskutetaan joutomaalle tai kesannolle suuri osa pesunesteestä.
6. Avataan pohjatulppa, jotta kaikki pesuneste poistuu.
7. Huuhdotaan ruisku vedellä, jota ruiskutetaan myös paikoilleen asennettujen suutinten ja suodattimien läpi. Huuhtelu mieluiten kaksi kertaa.

Ellei ruiskun säiliötä täytetä kokonaan, on sen kuivilleen jäävä sisäpuoli puhdistettava harjalla tai painepesurilla liotuksen alkaessa ja sen jälkeen. Myös ruiskun ulkopuoli pestään. Siihen käytetään samaa pesuainetta kuin säiliön sisäpuolen pesuun. Pesuainetta annostellaan käyttöohjeen mukaisesti.

Ruiskun pesusta on yksityiskohtaisia ohjeita muun muassa farmit.net-osoitteessa https://www.farmit.net/kasvinv....

Suojautuminen kasvinsuojeluaineita käytettäessä

Kasvinsuojeluaineille altistuminen tapahtuu pääasiassa ihon kautta. Ihoalueet, jotka altistuvat eniten, ovat kädet, ranteet, käsivarret, pää ja reidet. Torjunta-aineiden imeytyminen on tehokkainta paikoista, joissa iho on ohutta, kuten kainaloista, kaulasta ja kasvoista. Ihon vaurioituessa aineiden imeytyminen lisääntyy voimakkaasti. Huomattavaa on, että suojavaatteen läpäissyt tai suojakäsineen sisään päässyt aine saattaa läpäistä ihon jopa tehokkaammin kuin paljaalle iholle joutunut aine, jos suojatun ihon lämpötila ja kosteus ovat kohonneet. Myös kuumassa auringonpaisteessa aineiden imeytyminen ihon läpi tehostuu, koska verenkierto lisääntyy ihon lämmetessä. Iho-oireet ilmenevät tavallisimmin allergisina reaktioina tai paikallisina ärsytysoireina, kihelmöintinä ja kirvelynä.

Torjunta-aineita voi päästä elimistöön myös hengitysteitse tai ruuansulatuskanavan kautta. Erityisesti hienojakoisten ruiskutejauheiden ja pölytteiden käsittelyssä hengitysteiden kautta altistuminen on merkittävää. Ruuanasulatuskanavan kautta imeytyminen johtuu yleensä ylempiin hengitysteihin ja keuhkoputkiin pidättyneen aineen nielemisestä.

Henkilökohtaisten suojainten tarkoituksena on suojata ihoa, silmiä, hengitysteitä ja koko elimistöä torjunta-aineiden haitallisilta vaikutuksilta. Suojaimia tulee käyttää sekä kasvinsuojeluruiskua täytettäessä että itse ruiskutustyössä. Suojainten valinta riippuu käytettävästä torjunta-aineesta, käyttökohteesta, kasvustosta, levitysmenetelmästä ja työolosuhteista sekä siitä, kuinka usein torjunta-aineita käytetään ja kuinka pitkään työ kestää. Torjunta-aineiden myyntipäällystekstissä ilmoitetaan vaadittava vähimmäisvarustus.

Suojainvarustus:

1. Suojava = suojapuku (esim. kevythaalari), pitkävartiset kumi- tai muovikäsineet (ei nahkakäsineitä), kumisaappaat (haalarin lahkeet saappaiden päällä) ja päähine. Tarpeen mukaan kumiesiliina tai suojalahkeet.
2. Silmäsuojaimet = suojasilmälasit, puolinaamari tai molemmat, tai kasvojensuojain. Silmienhuuhtelupullo on hyvä olla varalta ensiavuksi, jos silmään roiskahtaa kemikaaleja.
3. Hengityksensuojaimet = puoli- tai kokonaamari ja suodattimet (pöly- ja kaasusuodatin A2–P2) tai moottoroitu hengityksensuojain (puhallinsuojain).

Suojavaatteet ja suojaimet puhdistetaan käytön jälkeen, esim. suojakäsineet ja kumisaappaat huuhdellaan vedellä jo ennen riisumista. Ne säilytetään omassa varastossa erillään torjunta-aineista ja muista työvaatteista. Suodattimet vaihdetaan viimeistään käyttöpäivän umpeuduttua.

Lähteet ja lisätietoja:

Kangas, J. 2002. Ovatko kasvinsuojeluaineet riski viljelijän terveydelle? Kasvinsuojelulehti 35: 36–38.

Ruiskuttajan käsikirja. 1996. Maa- ja metsätalousministeriö. 88 s.

Myrkytystietokeskus, puh. 09 471 977.

Työterveyslaitos: www.ttl.fi > Aihealueet > Toimialat > Maatalous > Työolot ja -terveys

Teksti on ProAgria Keskusten Liiton julkaiseman Peltokasvien kasvinsuojelu 2023 -kirjan lisämateriaalia.