Vesienhoidon verkostoituminen – ei pikajuoksua, vaan aivan muuta

3 min lukuaika

Vesienhoidon verkostotoimintaa ovat eri puolilla Suomea käynnistäneet ja käynnistämässä toimijat, joilla on aito rakkaus tähän kestävyyslajiin. Me verkostotoimijat haluamme edistää pitkäjänteisesti vesiemme hyvää tilaa sekä lisätä alan yhteistyötä ja käytännön kunnostustoimia.

Vene

Pohjois-Karjalassa alueellinen verkostotyö alkoi Joensuussa maaliskuun alkupuolella. Paikalla vesienhoidon verkostoitumisen nykytilaa ja tulevaisuutta pohtimassa oli reilut 20 aktiivista alueen toimijaa: paikallisia kunnostajia, asiantuntijaorganisaatioita, tutkimuslaitosten edustajia ja opiskelijoita. Katso video.

Keskustelu oli vilkasta ja osallistujien yhteinen viesti päivän päätteeksi selvä: tarve tietää toisten alan toimijoiden tekemisistä on suuri. Tietoa on koottava yhteen ja hyödynnettävä nykyistä paremmin sekä toimijoille järjestettävä enemmän yhteisiä tapaamisia ja mahdollisuuksia vaihtaa tietoa ja ajatuksia.

On myös sovittava, missä roolissa kukin toimija alueellaan on ja kenen rooliin sopisi parhaiten verkoston koordinointi. Alueellisen verkostoitumisen tärkeä ensiaskel, yhteisen tahtotilan muodostaminen, onnistui erinomaisesti.

Vesienhoidon verkostoituminen herätti aktiivista keskustelua Joensuussa järjestetyssä työpajassa. Kuva: Tuuli Mäkinen

Yhteiset tarpeet alueesta riippumatta

Neljän viime vuoden aikana minulla on ollut etuoikeus käynnistää aktiivinen vesienhoidon verkostotoiminta Pohjois-Pohjanmaalla ja koordinoida sitä. Olen myös saanut antaa vinkkejä useiden muiden alueiden – Pohjois-Karjalan lisäksi Länsi-Uudenmaan, Kainuun ja Lapin – vesienhoitoa tehostavan verkostotoiminnan käynnistämiseen.

Käytyjen keskusteluiden myötä olen huomannut, että eri puolilla maata verkostoitumisen tarpeet ovat samanlaisia, vaikka alueet ominaispiirteiltään ja toimintakulttuureiltaan poikkeavat toisistaan. Alueilla kaivataan nykyistä enemmän koordinoitua yhteistyötä riippumatta vesistöjen koosta ja tilasta, asukasmäärästä tai vaikkapa vapaa-ajan asukkaiden määrästä suhteessa vakituisiin asukkaisiin.

Vesienhoito on laaja termi, joka koskettaa kaikkea vesiimme liittyvää toimintaa. Niinpä myös vesienhoidon toimijoita on paljon: niitä, jotka vaikuttavat suoraan vesistöihin ja niitä, jotka vaikuttavat vesiimme valuma-alueilla tapahtuvan toiminnan kautta. Kun asiaa oikein pysähtyy miettimään, jokainen meistä työskentelee, asuu ja viettää vapaa-aikaansa jonkin vesistön valuma-alueella ja voi halutessaan osallistua vesiemme tilaa parantavaan verkostotoimintaan.

Vesienhoidon verkostotoiminta on kaikille avointa. VYYHTI-verkoston järjestämä Kutujen yö musiikkiesityksineen houkutteli väkeä Oulun Hupisaarille lokakuussa 2019.

Luottamusta ja vuorovaikutusta

Vesienhoidon laaja-alaisuus asettaa vaatimuksia verkostojen koordinoinnille. Ensimmäinen haaste on toimijajoukon heterogeenisyys (mökkiläisiä ja muita ranta-asukkaita, kalatalous-, maa- ja metsätaloustoimijoita, paikallisia kunnostustoimijoita, vesialueen omistajia ja vesistöjä hyödyntäviä yrityksiä), jolloin korostuu erityisesti luottamuksen rakentaminen. Se vaatii keskinäistä tuntemusta, mihin tarvitaan aikaa ja avointa vuorovaikutusta.

Toinen haaste tai pikemminkin tarve liittyy vesistö- ja valuma-aluekunnostusten aikajänteeseen: kunnostaminen on pitkä prosessi alkaen syy-seuraussuhteiden määrittelystä, edeten suunnittelu- ja mahdollisen lupaprosessin kautta toteutukseen sekä sen jälkeiseen hoitoon ja seurantaan.

Aikaa tällä matkalla kuluu helposti vesistön koosta, kunnostustoimien laajuudesta ja käytettävissä olevista rahoituskanavista riippuen 10–20 vuotta. Näihin pitkiin prosesseihin toivotaan ja halutaan apua nimenomaan koordinoidusta verkostotoiminnasta.

Maratonmatka tarvitsee rahoitusta

Vastatakseen näihin haasteisiin ja tarpeisiin vesienhoidon verkostotoiminnan tulee olla pitkäjänteistä ja sille tulee osoittaa myös pysyvää rahoitusta. Hankerahoitus ei ole tähän tarkoitukseen paras vaihtoehto sen määräaikaisuuden vuoksi. Hanketta kun voisi hiukan kärjistäen verrata pikajuoksuun: kiihdytetään nopeasti, haetaan huippunopeus, suoritus on pian ohi ja lopputulos selviää nopeasti, hanketoiminnassa pääsääntöisesti parin vuoden sisällä.

Pitkäjänteistä verkostotoimintaa sen sijaan kuvaa paremmin maratonjuoksu tai muu kestävyyslaji: suoritus on pitkä ja monipolvinen. Se vaatii sekä sopivaa vauhdinjakoa että nesteytystä ja energiaa matkan varrella. Maratonin lopputulos myös selviää hitaammin kuin pikajuoksun, joten se vaatii paitsi osallistujalta, myös katsojalta aitoa kiinnostusta lajiin.

Toimiakseen ja tuottaakseen tulosta verkostotoiminta tarvitsee rahoitusta, johon haastamme kaikki toimijat mukaan. Olethan Sinäkin mukana?