Hometta rehussa? Tunnista ja minimoi riskit

Rehun hometoksiineista puhuttaessa viitataan yleensä viljojen tai viljoista suurilta osin koostuvan väkirehun toksiineihin, mutta niitä saattaa olla myös loppukesän kosteissa nurmirehusadoissa. Koska nauta syö suurimmaksi osaksi karkearehua, voivat siitä saadut päivittäiset toksiinimäärät olla suuriakin.

Rehussa saattaa lisäksi olla monien eri homesienien muodostamia toksiineja, mikä on eläimen kannalta kaikkein haitallisinta. Olipa hometoksiinien taustalla mikä tahansa rehu tai homesieni, niillä on monia epäedullisia vaikutuksia eläimelle.

Vältä toksiinien riskit rehun käsittelyllä

Kevätviljojen hometoksiinimäärät ovat vuosittaisissa seurannoissa yleensä hallinnassa. Hometoksiinipitoisuudet voivat kuitenkin kasvaa, kun märkyys ja korjuun viivästyminen luovat homeitiöille otolliset olosuhteet. 

Toksiineja voi olla viljassa, vaikka siinä ei ole näkyvää hometta. Toisaalta homeisessa viljassa ei välttämättä ole toksiineja, mutta yksistään homeisuus voi vähentää merkittävästi maidontuotantoa ja eläimen kasvua.

Viljoista kaurassa esiintyy eniten toksiineja, joita ovat punahomeen muodostama deoksivalenoli (DON) ja zearaleoni. Mikäli homemyrkkyjä on ennättänyt syntyä pellolla ennen kuivatusta tai säilöntäkäsittelyä, eivät ne enää rehusta häviä. Hyvät käytänteet rehun viljelyssä, säilönnässä ja varastoinnissa takaavat, ettei homeita ja niiden muodostamia toksiineja tule vaarallisia määriä rehuihin. 

Viljan lajittelu kuivauksen yhteydessä vähentää toksiineja, koska pienissä jyvissä niitä on eniten. Myös jyvien kuoriminen auttaa asiaa, koska toksiineja esiintyy eniten siementen kuoriosissa.

Säilörehuun ja säilöviljaan toksiineja voi muodostua vielä varastoinnin aikana, kun kosteus, happi ja muut tekijät luovat otolliset olosuhteet homeelle. Säilörehun heikko säilönnällinen laatu rehuanalyysissa saattaa myös epäsuorasti kertoa mahdollisesta homeongelmasta.

Homeen kasvua voidaan ehkäistä tunnetuilla käytännöillä, kuten siementen peittauksella, viljelykierrolla, siilon nopealla täytöllä ja tiivistämisellä, tehokkaan säilöntäaineen valinnalla, nopealla pH:n laskulla, huolellisella peittämisellä sekä riittävällä etenemällä syöttövaiheessa (10–30 cm päivässä). 

Homeinen rehu on riski erityisesti herkemmille

Selvästi homeista rehua ei eläimelle kannata syöttää. Se on huonommin sulavaa, eikä maita niin hyvin kuin puhdas rehu. Mitä pidempään homeista rehua syötetään, sitä suurempi on haittavaikutusten mahdollisuus. 

Jos eläintä on kuitenkin pakko ruokkia homeviljalla, yksi keino on sekoittaa sitä pieniä määriä puhtaan viljan joukkoon, esimerkiksi lihanaudoille tai matalan tuotoksen lehmille. Rehuksi käytettävien viljojen DON-pitoisuuden suositusarvo on enintään 8 mg/kg, zearaleonin 2 mg/kg. Viljaa vastaanottava teollisuus ei hyväksy näiden raja-arvojen ylittäviä rehueriä.

Nuorkarja, korkeatuottoiset lehmät sekä poikivat ja tiineytettävät eläimet kärsivät eniten homemyrkyistä. Märehtijän pötsimikrobit pystyvät hajottamaan homemyrkkyjä, mutta nuorten eläinten pötsi ei ole vielä täysin kehittynyt, joten ne saavat myrkyistä herkemmin oireita. Runsastuottoisilla lypsylehmillä rehu taas kulkeutuu nopeasti ruoansulatuskanavan läpi, jolloin kaikki myrkyt eivät ehdi pötsissä hajota. 

Lypsylehmällä hometoksiinit siirtyvät maitoon, sitä kautta vasikkaan ja elintarvikkeista myös ihmiseen. Lypsylehmille ja vasikoille onkin varminta syöttää pääasiallisena rehuna ensimmäisen sadon säilörehua, joka ei todennäköisesti sisällä paljon toksiineja.

Lisäaineilla kohti turvallisempaa ruokintaa

Markkinoilla on useita rehun joukkoon sekoitettavia kaupallisia valmisteita, jotka pystyvät sitomaan homemyrkkyjä. Tällöin myrkyt poistuvat eläimestä sonnan mukana. Parhaiten valmisteet tehoavat aflatoksiineihin. Bentoniitti-savi on näistä aineista yleisin, ja se on EU:n hyväksymä myös luomutuotantoon.

Hometoksiinianalyyseja tekevät muun muassa Eurofins, Suomen Viljava Oy, NSL LAB, Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto sekä teollisuuden ja kaupan viljaa vastaanottavat tahot. Tähän käyttötarkoitukseen on myynnissä myös mittareita.

ProAgrian asiantuntijat ovat perehtyneet viljelystrategioihin, joilla voidaan minimoida homeriskejä pellolla. Jos kuitenkin huonona vuonna home tulee ongelmaksi, voidaan sitä ratkoa yhdessä asiantuntijan kanssa ruokinnallisin keinoin.