Maanäytteiden kohdennettu otto lohkon tietojen perusteella
Edustavat maanäytteet ovat avain viljelykasveille käyttökelpoisten ravinteiden selvittämiseen. Niiden analysoinnin perusteella tehdään ravinne- tai kalkitussuunnittelu. Tarkemmalla näytteenotolla mahdollistetaan tasapainoinen ja ympäristöä vähemmän kuormittava lannoitus. Maanparannusaineiden ja varsinkin lannoitteiden hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Oikeilla ja riittävän kattavilla viljelymaan ravinnetilatiedoilla saadaan aikaan myös taloudellisesti parempi tulos.
Maanäytteet tulisi ottaa niin, että peltolohkon kasvutekijöiden vaihtelu saadaan selville. Peltolohkon sisäinen vaihtelu voi olla yllättävän suurta. Tavallisesti maanäytteitä otetaan ympäristökorvauksen ehtojen vaatimuksen mukaisesti yksi näyte peruslohkon jokaista alkavaa viittä hehtaaria kohti. Näytteen on koostuttava vähintään seitsemästä osanäytteestä. Näytteiden on edustettava tasaisesti koko lohkoa.
Perustutkimuksessa peltomaasta selvitetään aistinvaraisesti maalaji sekä multavuus. Lisäksi analysoidaan johtoluku, pH, P, Ca, K ja Mg ja kationinvaihtokyky. Hehkutushäviömittauksella saadaan tarkennettua multavuustieto. Lisäksi hivenravinteista voidaan analysoida S, B, Cu, Mn, Zn, ja Na. Varastoravinnetutkimuksella saadaan selville ravinnereservit Ca, K, P ja Mg. ProAgrian NIR-analyysillä voidaan selvittää useita kasvukunnon tekijöitä.
Tiheämmällä maanäytteenotolla havaitaan peltolohkon sisäinen vaihtelu. Näytteenoton suunnittelussa on syytä tutkia peltolohkoa tarkemmin. Näytteenottoa varten voidaan muodostaa vyöhykkeitä tai tehdä ruudukko. Vyöhykkeisiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. maalajien vaihtelut, korkeuskäyrät, multavuus ja viljelijän kokemus hyvistä ja huonoista alueista. Apuna voi käyttää mm. satokarttoja, kasvillisuusindeksejä tai dronekuvia. Ruudukkonäytteenotossa lohko jaetaan tasakokoisiin neliöihin, joista jokaisesta otetaan näyte.
Kuvassa esimerkki maanäytteenottosuunnitelmasta, jossa on vyöhykkeiden suunnittelun apuna käytetty korkeuskäyriä, kasvillisuusindeksiä sekä maalajihavaintoja. Keltaiset pisteet ovat osanäytteistä painotettuja näytepisteitä, joille on annettu GPS-koordinaatit.
Maanäytteiden ottopaikat suunnitellaan ennakkoon tehtyjen huomioiden perusteella ja tallennetaan GPS-koordinaatteina. Mitatut suureet voidaan tarvittaessa interpoloida koko peltolohkolle erillisen paikkatieto-ohjelman avulla, jolloin muodostuu kartta lohkon ravinnetilasta. Multavuuden ja pH vaihtelun perusteella lohkon osia kalkitaan eri tavoilla ja näin tasataan lohkon osien välisiä eroja. Selvät vyöhyke-erot voidaan huomioida myös siemenmäärässä sekä lannoituksessa.
Peltoskannauksesta saadaan havainnollisia karttoja esim. ravinteiden ja multavuuden vaihtelusta lohkolla. Niistä voidaan muodostaa tehtävätiedostoja mm. täsmälannoitusta ja -kalkitusta varten. Maaperäskannaus perustuu joko sähkönjohtavuuteen tai gammaspektrometriin sekä vertailunäytteisiin. Peltoskannaus ei täytä CAP 27 ehtojen mukaista maanäytteenottovaatimusta. Sen sijaan laajalla maaperäanalyysillä tai peltoskannauksella voidaan täyttää tilakohtaisen toimenpiteen valinnaisen osion vaatimus maaperän seurantatiedosta.