Paljon puhuttu perinnebiotooppien hoidon laatu

On puhuttu yleisesti tiettyyn mittaan syödystä niittykasvillisuudesta, puuston tiheydestä ja muista melko teknisistä mittareista. Lisäksi meillä on mielikuva millainen perinnebiotoopin tulisi olla – esteettinen, puoliavoin ja puistomainen alue, missä karja käyskentelee.

Perinnebiotooppi on kuitenkin kokonaisuus, missä elää muun muassa harvinaisia kasveja, lintuja, sieniä ja hyönteisiä. Niillä kaikilla on erilaisia vaatimuksia elinympäristölleen. On opittava hoitamaan kokonaisuutta ja kaikkia eliölajeja huolehtien samalla laiduneläinten hyvinvoinnista.

Hoidon laatu - usean eri tekijän summa

Perinnebiotooppien hoidon laatuun vaikuttavat kohteesta oleva lajitietous ja sen soveltaminen, luonnon oma sukkessio, säätilat, suunnitelmallinen raivaus, laidunnuspaine ja laidunnusjärjestelyt.

Hyönteis- ja lintulajisto alueen hyvinvoinnin mittarina

Nyt on selkeästi noussut esiin tiedon puute perinnebiotoopeilla elävistä hyönteisistä. Yleistä tietoa on, mutta kohdekohtaista tietoa yksityisten omistamista kohteista on harvoin tarjolla. Perinnebiotooppien lajistossa edelleen keskitytään etupäässä kasvilajistoon, mikä määrittääkin usein kohteen arvoluokan. Perinnebiotoopeilla elää kuitenkin esimerkiksi mittava määrä erilaisia perhosia. Keskittyminen kasvillisuuteen on vaikuttanut myös hoidon ohjeistukseen. Perhoset vaativat muun muassa laidunnetun kasvillisuuden säilyttämistä hieman korkeampana, kuin mitä yleensä tehdään. Nyt tiedon pikkuhiljaa lisääntyessä, aletaan huomioida muidenkin eliölajien vaatimuksia perinnebiotooppien hoidossa. Ja hyönteislajisto ja linnusto voi vaikuttaa myös kohteen arvoon. Erilaiset kahlaajat viihtyvät avoimilla rantalaitumilla, missä kasvusto on eripituista. Hoitoa onkin vaikea suunnitella, jos puuttuu tietoa alueen lajistosta.

Metsälaitumet elävät omaa elämäänsä

Laatuun vaikuttaa myös itse luonto. Metsälaitumet ovat oikeastaan vaikeimpia hoidettavia, koska metsä kasvaa ja muuttuu vuosien varrella. Puuston muuttuessa muuttuu myös muu kasvillisuus sekä näitä hyväksi käyttävä eläimistö. Metsälaitumen hoito ja hoitokohteiden valinta on puhututtanut viime aikoina. Miten säilyttää eri-ikäinen lehtipuulajisto, jos karja syö kaikki lehtipuiden taimet ja jättää kuusentaimet koskematta. Meillä on ollut satojatuhansia hehtaareja metsälaitumia vielä 1900-luvun alussa. Lähes kaikki metsälaitumet ovat muuttuneet talousmetsiksi. Nyt onkin syytä miettiä miten ja millaisia kohteita muutetaan takaisin metsälaitumiksi ja miten niitä hoidetaan laadukkaasti. Esimerkiksi vanhojen metsittyneiden niittyjen ennallistaminen takaisin niityiksi on huomattavasti helpompaa.

Perinnebiotoopille sopiva laidunnusjärjestely

Laidunnusjärjestelyt ovat eniten laatuun vaikuttavia tekijöitä. Laidunnuspaine eli eläinten määrä alueen kestokykyyn nähden ei saa olla liian suuri tai liian pieni. Sopivimmillaan laidunnuspaine on, kun eläimet syövät alueen kasvillisuuden lyhyeksi niin, että siitä on hyötyä niittykasveille, hyönteisille ja linnuille. Ylilaidunnus tuhoaa jo maanpintaa ja aiheuttaa eroosiota. Laidunnuspaineen tehoa parannetaan suurilla laidunalueilla lohkottamalla laidun väliaidoilla. Lisäksi rotaatiolaidunnus ja tilannetajuinen laidunnus on käytössä myös perinnebiotoopeilla. Siinä eläimet ovat suhteellisen lyhyen aikaa alueella ja siirtyvät taas seuraavalle. Se sopii alueille, missä ei ole liikaa rehevyyttä.

Hyvän hoidon laatumittareita perinnebiotoopilla

• monipuolinen kasvi-, puu-, sieni-, hyönteis- ja lintulajisto
• alueella ei kasva runsain määrin ei-toivottuja lajeja, kuten nurmilauhaa, sananjalkaa, vadelmaa
• alueella ei kasva vieraslajeja
• sopivan eläinlajin valinta kohteelle
• kohtalaisesti lahopuuta puustoisilla alueilla
• alue edustaa selkeästi perinnebiotooppityypin luontotyyppiä
• laidunnuspaine on mitoitettu alueen lajiston ja eläinten hyvinvoinnin ehdoilla
• laidunnuspainetta säädellään myös kesän sääolojen mukaan
• laajaa aluetta laidunnetaan osissa, käytössä lohkotus ja väliaidat
• rotaatiolaidunnus tai tilannetajuinen laidunnus käytössä hoitotavalle sopivissa kohteissa
• tarvittavat raivaukset on tehty ajallaan ja raivausjäte kuljetettu pois kohteesta
• pidetään välivuosi laidunnuksessa, jotta kasvit voivat siementää ja lisääntyä

Mistä laatu syntyy

• hoito on suunnitelmallista ja tavoitteellista
• on saatavilla lajistotietoutta ja sitä sovelletaan alueen hoidossa
• on kiinnostusta kehittää kohdetta ja sen lajistoa
• utelias kokeileminen, uudet tai toimivat menetelmät käyttöön
• hyödynnetään olevia tutkimuksia, kokemuksia ja neuvontaa
• toimiva ja viljelijää tai muuta toimijaa tukeva rahoitusjärjestelmä

Auli Hirvonen

Kirjoittaja toimii maisema- ja ympäristöasiantuntijana Etelä-Suomen MKN maisemapalveluissa.

Blogi on osa Lumotaito-hankkeen blogisarjaa.