Maidontuottaja oletko hiiliviljelijä tietämättäsi?

Toimenpiteet ovat usein ilmastoystävällisyytensä lisäksi myös kannattavuutta parantavia, normaaleja viljely- ja tuotantotoimenpiteitä. Termejä on siis turha vierastaa, sillä kestävää hiiliviljelyä on helppo toteuttaa, varsinkin maitotiloilla, ja moni saattaakin olla jo tietämättään hiiliviljelijä.

Mitä se hiiliviljely sitten on?

Karkeasti sanottuna se on hiilen varastoitumista edistävä tapa viljellä. Hiiliviljely elvyttää ja uudistaa maaperää, mikä taas johtaa maan parempaan kasvukuntoon mm. parantamalla maan rakennetta ja ehkäisemällä eroosiota. Samalla kun monimuotoisuus lisääntyy ja valumat vesistöihin vähenevät, myös sadot paranevat maan voidessa hyvin. 

Hiiliviljelyn toimenpiteillä parannetaan pellon rakennetta, lisätään maaperän biologista aktiivisuutta ja kasvien yhteyttämistä. Käytännössä toimenpiteitä ovat mm. pellon vesitalouden parantaminen, monipuolinen viljelykierto, eloperäisen aineen lisääminen peltoon (esim. lanta) ja peltojen ympärivuotinen kasvipeitteisyys (lähde).

Toimenpiteet pellolla

Maitotiloilla moni edellä mainituista toimenpiteistä on arkipäivää ja viljelyyn ei tarvita suuria muutoksia, jotta hiilensidonta lisääntyy vielä entisestään. Lisäämällä nurmiseokseen syväjuurisia lajeja, paranee maan kasvukunto ja kasvuston säänkestävyys. Monilajinen seos tuo turvaa sään ääriolosuhteita vastaan, sillä useampaa lajia/lajiketta käyttämällä, on suurempi todennäköisyys, että jokin näistä lajeista kasvaa hyvin myös ei niin optimi olosuhteiden sattuessa kohdalle. 

Karjanlannan käyttö lannoitteena on itsestään selvää eläintiloilla ja väkilannoitteiden korkea hinta kannustaa ottamaan lannasta kaiken hyödyn irti. Tiivistyneen lohkon jankkurointi, ojien kunnostus ja salaojitus ovat kaikki normaaleja pellon kunnostustoimenpiteitä, jotka parantavat satoa ja lisäävät hiilensidontaa. Kerääjäkasvit yksivuotisilla kasveilla ovat sekä tuettu toimenpide, että hiiliviljelytoimenpide. 

Mikäli viljoja viljellään vain nurmen uudistuksen yhteydessä suojaviljana, toteutuu tämäkin jo automaattisesti. Myös torjunta-aineiden käytön minimointi on järkevä toimenpide niin taloudellisesti, kuin ympäristönkin kannalta. Hiiliviljelyn toimenpiteet ovatkin pellolla useimmiten kannattavuutta parantavia, järkeviä ratkaisuja, uuden nimen alla.

Toimenpiteet navetassa

Mutta entäpä navetassa? Maidon hiilijalanjälki ilmoitetaan CO2-ekvivalenttia/maitolitra. Hiilidioksidiekvivalentti kuvaa kaikkia kasvihuonekaasuja muutettuna samaan muotoon, eli hiilidioksidin lisäksi luvussa ovat mukana myös mm. lehmän metaanipäästöt. 

Koska luku on CO2/maitolitra, laskee hiilijalanjälki tuotostasoa nostamalla ja eläinten kestävyyttä parantamalla. Kun lehmä tuottaa paljon maitoa, useamman kauden ajan, kertyy sille enemmän maitolitroja, joille päästöt jaetaan. 

Parempaan kestävyyteen ja tuotokseen päästään mm. jalostuksen ja ruokinnan keinoilla. Parempi tuotos = pienempi hiilijalanjälki = parempi taloudellinen tulos. Lehmien kestävyyden parantumisesta ja hyvästä tuotostasosta kiittää niin luonto, kuin lompakko.

Hiiliviljely ei siis ole mitään ihmeellistä, uutta tai hankalaa, vaan järkeenkäypiä, tuttuja toimintatapoja, uudelta kantilta katsottuna. 

Valiolaiset tilat pääsevät laskemaan raakamaidon hiilijalanjäljen Valmasta löytyvällä Carbo -laskurilla. Laskuri on helppo täyttää, sillä osa tiedoista tulee ohjelmaan suoraan tuotosseurannasta. Rohkeasti siis hiiltä viljelemään ja jalanjälkeä mittamaan!

Blogin on kirjoittanut maidontuotannon asiantuntija Milja Ikonen Keski-Suomesta. Blogi on tuotettu Ilmastonmuutokseen varautuva viljelijä -hankkeen ja Mainio Maito -hankkeen yhteistyönä.