Puuaines parantaa vesistöjen tilaa
Rannoille ja uomaan kulkeutuneen kuolleen puuaineksen on havaittu puhdistavan vettä, lisäävän vesiluonnon monimuotoisuutta ja parantavan kalakantojen tilaa. PuuMaVesi -hankkeessa lisättiin puun puhdistustehoa kehittämällä hakkuutähde- ja pienpuuaineksesta erilaisia prototyyppejä, kuten risu- ja rankanippuja, joita asetettiin ojiin, laskeutusaltaisiin ja puroihin.
Kuollut puuaines on luonnollinen osa vesistöjä, mutta sen merkitys vedenlaadulle ja luonnon monimuotoisuudelle tunnetaan yhä melko huonosti. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että veteen sijoitettu puuaines voi puhdistaa vettä, lisätä vesiluonnon monimuotoisuutta ja parantaa kalojen elinolosuhteita.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) koordinoi vuosina 2018–2020 PuuMaVesi-hanketta, jossa tutkittiin puupohjaisten materiaalien hyödyntämistä metsätalouden vesiensuojelussa ja vesistökunnostuksissa Keski-Suomessa ja Etelä-Karjalassa. Hankkeen tavoitteena oli kehittää metsätaloudelle uusi, kustannustehokas ja ekologisesti kestävä vesiensuojelumenetelmä. Samalla selvitettiin mahdollisuuksia soveltaa menetelmää myös maatalouden, hulevesien ja jätevesien käsittelyssä sekä erilaisissa vesistöjen elinympäristö- ja lajistokunnostuksissa.
Luonnonvesissä kuolleen puuaineksen on havaittu pidättävän ravinteita ja kiintoainesta sekä tarjoavan elinympäristöjä lukuisille vesieliöille. PuuMaVesi-hankkeessa puun puhdistusvaikutusta tehostettiin kehittämällä hakkuutähteistä ja pienpuusta erilaisia prototyyppejä, kuten risu- ja rankanippuja. Näitä sijoitettiin muun muassa ojiin, laskeutusaltaisiin ja puroihin tutkimaan niiden vaikutuksia vedenlaatuun ja vesieliöstöön.
Uppopuu sitoo ravinteita ja lisää monimuotoisuutta
Suomen metsäkeskus osallistui hankkeeseen ja julkaisi sen jälkeen oppaan Puumateriaalin lisääminen laskeutusaltaisiin. Oppaan mukaan uppopuu tehostaa vesiensuojelua vähentämällä typen, fosforin, kiintoaineen ja humuksen määrää valumavesissä.
Vaikutus perustuu puun pinnalle muodostuvaan biofilmiin sekä puuaineksen kykyyn hidastaa veden virtausta ja pidättää kiintoainesta. Biofilmi on veden alla olevan puun pinnalle kehittyvä limamainen kerros, joka toimii ravintona monille vesieliöille, kuten vesihyönteisille ja sammakon nuijapäille. Tutkimusten mukaan biofilmi kehittyy tehokkaimmin valoisassa vesikerroksessa ja muodostuu erityisen hyvin kuusen ja männyn pinnoille.
PuuMaVesi-hankkeen koekohteilla havaittiin myös, että uppopuu lisäsi pohjaeläinten lajimäärää ja yksilömäärää. Näin puumateriaalin lisääminen vesistöihin ei ainoastaan tehosta vesiensuojelua, vaan tukee samalla luonnon monimuotoisuutta.
Hyötyä myös pienvesille
Koska puu on helposti saatavilla oleva luonnonmateriaali, hankkeen tulokset kannustavat hyödyntämään sitä myös pienvesien kunnostamisessa. Käyttökohteita voivat olla esimerkiksi pelto- ja tienvarsiojien vesistöt, pienet kosteikot, lampareet sekä muut lähivedet. Toimenpiteet tulee kuitenkin aina tehdä maan- ja vesialueiden omistajien luvalla.
Yksi käytännöllinen ratkaisu on vanhoista joulukuusista rakennettavat turot. Niitä on käytetty vuosisatojen ajan kalojen ruokailu-, suoja-, levähdys- ja kutupaikkojen parantamiseen. Turot tarjoavat elinympäristöjä myös selkärangattomille eliöille, minkä vuoksi niitä voidaan pitää eräänlaisina vesistöjen hyönteishotelleina.
Selkärangattomien runsas lajisto hyödyttää monia eläinryhmiä. Niistä saavat ravintoa niin kalat kuin vesi- ja kahlaajalintujen poikasetkin. Samalla veden puhdistuessa myös vesi- ja rantakasvillisuus monipuolistuu, mikä luo uusia elinympäristöjä sekä selkärangattomille että selkärankaisille eläimille.
Pienilläkin puuaineksen lisäyksillä voidaan siis saada aikaan laajoja positiivisia vaikutuksia koko vesiekosysteemiin.
Raivausjätteestä hyötyä vesiluonnolle
Vaikka tutkimuksissa todettiin biofilmin muodostuvan tehokkaimmin kuusen ja männyn pinnoille, myös muiden puuvartisten kasvien hyödyntäminen voi olla perusteltua. Puuaineksen ei ole todettu heikentävän vesistöjen tilaa, vaikka tällainen käsitys joskus esiintyykin.
Käytännön esimerkkinä voidaan mainita kosteikkojen, lampien tai ojien varsilta raivatut pajut. Kaikkea raivausjätettä ei välttämättä tarvitse kuljettaa pois, vaan osa siitä voidaan jättää hallitusti vesistöön. Näin säästetään aikaa, työtä ja kustannuksia sekä samalla tuotetaan hyötyä vesiluonnolle.
Pajukon raivaaminen avartaa maisemaa ja lisää valon määrää rannoilla, mikä luo edellytyksiä kasvillisuuden monipuolistumiselle. Samalla voidaan tukea sekä maa- että vesiluonnon monimuotoisuutta suhteellisen vähäisin toimenpitein.
Raivaustyöt on kuitenkin syytä ajoittaa lintujen pesimäajan ulkopuolelle. Tarkoituksena ei myöskään ole tukkia vesistöjä puuaineksella, vaan lisätä rakenteellista vaihtelua. Juuri mosaiikkimaisuus, vaihtelevat elinympäristöt ja luonnon omien prosessien tukeminen ovat avainasemassa luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa.
Pienikin risunippu voi toimia ravinteiden sitojana, vesieliöiden elinympäristönä ja monimuotoisuuden lisääjänä. Siksi puuaineksen hyödyntäminen tarjoaa yhden yksinkertaisen mutta vaikuttavan keinon lähivesien tilan parantamiseen.
Lähteet:
- Suomen ympäristökeskus: PuuMaVesi-hanke
- Suomen metsäkeskus: Puumateriaalin lisääminen laskeutusaltaisiin
- Yle (28.1.2025): Veteen upotettu joulukuusi antaa ruokaa ahvenille ja vesilinnuille – toimi näin, jos suunnittelet tekojärven tai risu-/puukasaelman tekemistä
